Adoptio- ja sijaisvanhemmuus

Unelmasta arkeen

Adoptioprosessi on pitkä tie, ja matkan varrella lasta toivovat valmistautuvat vanhemmuuteen syvällisemmin kuin moni biologista lastaan odottava. Prosessin alkuvaiheissa tunteet vaihtelevat oman kelpaamisen epäilemisestä malttamattomuuteen. Adoptioneuvonta ja aiheeseen syventyminen nostavat pintaan asioita, joita muutoin ei ehkä tulisi käsitelleeksi.

Lapsen saapuessa unelma muuttuu arjeksi. Adoptiolapsen yksilölliset ominaisuudet ja mahdolliset ongelmat saattavat synnyttää epäilyä omista kyvyistä. Parisuhde muuttuu jälleen lapsen ottaessa oman paikkansa perheessä. Tuoreet vanhemmat saattavat kokea, että unelman toteuduttua heillä ei ole oikeutta negatiivisiin tunteisiin.

Sijaisvanhemmuus: rakkautta laina-ajalla?

Sijaisvanhempana tai tukiperheenä toimiminen tuo mukanaan monenlaisia haasteita, jotka vaihtelevat tukiperhemuodon mukaan. Yhteistä on kuitenkin vaikeissa elämäntilanteissa elävien lasten ja heidän läheistensä kohtaaminen sekä väliaikaisuuden tunteen kanssa eläminen.

Yhteiset ja omat kysymykset

Matka adoptioon, sijaisvanhemmuuteen tai tukiperheeksi haastaa lapsettoman yhä uudelleen ja uudelleen kohtaamaan sisimpänsä syvimmät kysymykset. Lisäksi monet käytännön asiat vievät aikaa ja voimia. Vanhemmuuteen ei koskaan voi täysin valmistautua. Haaveen toteutuessa edessä ovat uudet haasteet ja kysymykset. Tuntuu hyvältä tietää, että aina löytyy tukea. Samoissa tilanteissa olevien tai niitä kokeneiden kanssa keskustelemalla voi saada voimia vaikeuksiin ja myötäeläjiä onnellisiin hetkiin.