icsi/ivf kevät-kesä 2017

Etusivu Foorumi HEDELMÖITYSHOIDOT icsi/ivf kevät-kesä 2017

Merkitty: 

Tämä aihe sisältää 86 vastaukset, 23 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Profiilikuva käyttäjästä Koivunlehti Koivunlehti 13 tuntia, 14 minuuttia sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #15343
    Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
    Nuttu
    Osallistuja (Participant)

    Aloitan uuden ketjun keväälle ja kesälle😘

    Meillä oli tänään 2.icsin punktio, saalista tuli huimat 16 munista! Hoitaja sanoi, että tulipas kori täyteen pääsiäisen alla😀 torstaina sitten siirto toivottavasti, ja siellä kuullaan oliko kuinka paljon kypsiä ja miten hedelmyttöivät.

    Onneksi punktiossa oli tropit kohdallaan tällä kertaa ja meni aika kivuttomasti. Nyt iltaa kohden alkanut kipeytyä ja vatsa vähän turvonnut.

    Mieliala on tällä hetkellä hyvä, iso saalis yllätti positiivisesti. Jospa nyt saataisiin pakkaseenkin, viimeksihän meillä tammikuun hoitokierto toi vain 6 kypsää ja kolme alkiota joista yksi siirrettiin tuoreena eikä muut selvinnyt pakkaseen.

    Tämä pitkä kaava tuntui sopivan minulle paremmin eikä Synarela tuonut pahoja oireita.

    Tsemppiä meille kaikille omille poluillemme😘

  • #15354
    Profiilikuva käyttäjästä Binkku
    Binkku
    Osallistuja (Participant)

    Kiitos uudesta ketjusta, Nuttu! <3 Ja onnea täydestä korista! Toivotaan, että moni kypsyy ja hedelmöittyy.

    Pitäisikö uuden keskustelun kunniaksi jokaisen kertoa hieman taustaansa hoidoista ym? Jos vaikka pysyisin itse ainakin paremmin kärryillä, kuka missäkin vaiheessa. Ja uusille lukijoillekin tietysti helpompaa tulla mukaan, kun ei tarvitse selata entistä keskustelua.

    Minä aloitan nyt sitten omalla navalla. 😀

    Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta neljä ja puoli vuotta. Olemme n. 30-vuotiaita. Lapsettomuutemme johtuu tai ainakin tähän astisten tutkimusten mukaan on johtunut miehestä eli siittiöistä. Meille on kahden vuoden aikana tehty neljä ICSIä julkisella, joista poikinut yhteensä kuusi siirtoa. Viimeisestä siirrosta tulin raskaaksi, mutta meni aika lailla saman tien kesken. Siitä nyt toivutaan ja julkisen loppukeskustelua sekä kromosomitutkimusta odotellaan. Sitten edessä siirtyminen yksityiselle. Eli sitä pahinta, odottelua, edessä ainakin hetki.

    Kiitos Eeva K ja Ämmä vastauksistanne. Olen itsekin malttamaton (tai ainakin malttamattomampi kuin mieheni). En tiedä miten olen pysynyt hätähousuissani kaikki nämä julkisen puolen odottelut ja jonot. Huh.

    Päätimme nyt odottaa kromosomitutkimuksen tuloksia, täytyy omakannasta käydä kurkkimassa välillä, josko niitä näkyy. Nyt tässä aikana täytyy vain valita oikea klinikka, johon sitten varata ensimmäinen käynti. Tiedättekö siirtyykö tietomme miten julkiselta yksityiselle? Siis että kai yksityisellä näkevät sitten hoitohistoriamme?

    Minulla alkoi nyt ensimmäiset kuukautiset keskenmenon jälkeen ja olo on hieman masentunut. Nyt kun täälläkin muutama plussannut, niin nousee vain haikeus siitä omasta plussasta. Kuinka onnellinen oli sen viikon. Tuntuu, että siihen hetkeen kaipaan lopun ikäni, jos ei jatkossa tärppää. Silloin tuntui kuin kaikki olisi loksahtanut paikoilleen. Kaikella oli tarkoitus.

    Hyvä ystäväni odottaa nyt toista lastaan ja olen keskenmenon jälkeen vältellyt häntä. Ensi viikoksi sovimme, että näemme. En oikein tiedä kerronko koko jutusta hänelle. Hän on yksi niistä harvoista, jolle olen kertonut pääasiassa kaikki hoitojemme vaiheet, mutta en nyt tätä. Jos jollekin olen kateellinen tällä hetkellä, niin hänelle. He aloittivat lapsen “yrittämisen” puolitoista vuotta meidän jälkeen ja saavat syksyllä jo toisen. Kunpa vain olisikin itsellä noin helppoa! Tai edes niin “helppoa”, että ensi kerralla onnistuisimme. Huokaus.

    Tsemppiä muille odottelijoille ja kiitos vertaistuestanne. <3

  • #15357
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Kiitos uudesta ketjusta, tuo edellinen kyllä alkoikin olla varsinkin puhelimella aika mahdoton 🙂

    Meillä tilanne siis se, että lapsettomuutta takana reilu vuosi, hoitoihin hakeuduimme hyvin nopeasti koska tiedossa oli minun pco ja ovuloimattomuus. Miehen tilanne periaatteessa ok (vaikka nyt edellisen IVF:n huonon hedelmöittysmisprosentin takia lääkäri alkoi epäillä josko simpoissakin jotan laatuvikaa olisi). Ikää meillä minulla kohta 34 ja miehellä 38. Takana syksyllä kaksi ovulaation induktioyritystä, joissa kummassakaan ei päästy irrotukseen kun munasarajat meni nollavasteesta 20+ follikkeliin hyvin pienellä annostusmuutoksella. Ensimmäinen lyhyen kaavan IVF tammikuussa josta vain yksi tuoresiirto josta nega. Toisen (myös lyhyen kaavan mutta vähän eri annoksilla) IVF:n punktio oli reilu viikko sitten josta tosiaan hyvä saalis mutta sitten odotettua huonompi hedelmöittymisprosentti (5/15), mutta kuitenkin kolme hyvää 8-soluista nyt pakkasessa. Jos kaikki menee niinkuin pitää, niin noista ensimmäinen PAS varmaankin vapun kulmilla.

    Kaikille mukavaa kevättä ja toivotaan lisää iloisia uutisia tänne 🙂

  • #15358
    Profiilikuva käyttäjästä Tirlittan
    Tirlittan
    Osallistuja (Participant)

    Heippa kaikille, onnea plussanneille ja myös meille jotka ei vielä plussaa olla onnistuttu saamaan!

    Olen siis 34-vuotias (mies 35) ja ollaan vuosia kärsitty lapsettomuudesta.Varsinaista syytä ei ole löytynyt, mutta minulla on alhainen AMH ja sitä myöden vähäinen munasolureservi. Kun viimein päästiin naikkarille tutkimuksiin, päästiin suoraan IVF jonoon tuon alhaisen AMH:n takia. Vuoden vaihteessa oli 1. IVF, jossa yksikään neljästä kerätystä munasolusta ei hedelmöittynyt (hieman katkera etteivät suoraan tehneet ICSIä).
    Ja nyt tehtiin sitten ICSI ja minuun siirrettiin kaksisoluinen kahden päivän ikäinen alkio. Nyt on pp12 ja eilinen tihuttelu on muuttunut kunnon vuodoksi. Kävin nyt kuitenkin aamulla verikokeessa, vaikka tietäähän tuon vastauksen jo nyt. Pakkaseen ei saatu mitään ja munasoluja kerättiin muutenkin vain kaksi. Eli seuraavaksi olisi taas sama edessä. Ei varmaan mitään mahkuja päästä vielä yrittämään ennen kesää..Arveluttaa, että näinköhän minusta vielä saadaan jotain kerättyä.
    Olisikohan sitä jotenkin hyväksymässä tosiasiat, kun ei hatuta yhtä paljon kuin edellisen kierroksen jälkeen…

  • #15359
    Profiilikuva käyttäjästä Suru
    Suru
    Osallistuja (Participant)

    Me ollaan kolkyt vee. Ekassa ivf:ssä todettiin selittämätön hedelmöittymishäiriö, kun yksikään viidestä munasolusta ei hedelmöittynyt. Ics:stä saatiin kaksi siirtoa, joista negat. Lapsettouutta takana on nyt neljä vuotta.

    Tirlittan, kiva että oot taas keskustelussa mukana. Oon teitä välillä miettinyt… 🙂

  • #15360
    Profiilikuva käyttäjästä Säde
    Säde
    Osallistuja (Participant)

    Heippa

    Eli lapsettomuudesta ollaan kärsitty neljä vuotta, minä 33 ja mies 38. Kolme icsiä tehty josta viimisestä sain elämäni ekan plussan ja sitä iloa kesti alkuraskauden ultraan jolloin raskaus todettiin tuulimunaksi ja jouduin kaavintaan. Tarkastuksessa olin ja onneksi kaavinta ei ollut aiheuttanut mitään vahinkoa kohdulle, ainakin siltä näytti. Pakkasessa ei enään alkioita mutta muutama munasolu joita vielä koitetaan hedelmöittää ja jos niistä ei mitään tule(ei kovin suuri luotto) niin siirtyminen yksityiselle edessä.

    Meillä miehestä johtuva hedelmättömyys ja siittiöt joudutaan joka hoitoon ottamaan biopsialla suoraan kiveksistä eli aika rumba aina käytävä läpi joka hoidossa. Siirtoja on tehty vain 4 ja kolme icsiä eli aika vähän alkioita kyllä saatu hoitoihin nähden😕 Nämä kaikki siirrettävät ovat silti olleet top alkioita mutta vasta viimeisestä siirrosta tosiaan alkoi hetken kestävä raskaus joten luotto mennyt kyllä noihin top alkioihinkin..no pakko se on vaan jatkaa yritystä vaikka välillä tekis mieli luovuttaakin..kuitenkin toi ns raskaus toi toivoa että vielä se vois meilläkin onnistua..☺

    Ja mäkin olen sellanen hätähousi että kaikki pitäs tapahtua heti joten tää jatkuva odottelu mitä julkisella on joutunu kokeen on niiiin hermoja raastavaa😦

    Rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille!!😊

  • #15361
    Profiilikuva käyttäjästä Aamukahvi
    Aamukahvi
    Osallistuja (Participant)

    Heippa! Täällä yritystä takana pari vuotta. Minä 33-vuotias, endometrioosia, toinen munasarja poistettu vuosia sitten kystan vuoksi ja jäljelle jäänytkin kuulemma väsynyt. Odotettavissa aikaiset vaihdevuodet.

    Meille tehtiin ensimmäinen hoito lähes tasan vuosi sitten TAYSissa, jossa pitkän kaavan kautta saatiin seitsemän munasolua, joista vain yksi selvisi alkiovaiheeseen. Siirtoaamuna sairaalasta soitettiin ettei tarvi tullakaan, koska tämä ainokainenkin oli fragmentoitunut ja kaikinpuolin huono. Munasarjassa on suurehko endometriooma jonka läpi punktio tehtiin, ja TAYSissa suositeltiin endon leikkausta ennen seuraavaa IVF:ää. Kävimme endolekurilla TYKSissä ja sieltä sitten parin mutkan kautta vaihdoimme hoitopaikaksi kokonaan TYKSin, jonka suunnitelma tyhjätä endo ennen seuraavaa punktiota kuulosti paljon paremmalta kuin sen leikkely.

    Viikko sitten saimme toisessa punktiossa saaliiksi 12 munasolua, joista jopa neljä hedelmöittyi! Yksi siirrettiin tasan viikko sitten keskiviikkona, ja loput kolme pistettiin pakkaseen.

    Nyt sitten jännätään. Piinapäivien kutsuminen piinapäiviksi on todella saanut merkityksen, vaikka ennen siirtoa ajattelin että ihan piece of cake. Arki rullaa niinkuin ennenkin ja sitten käydään labrassa. I wish 😀
    Oma tunne on ettei tällä kertaa tärpännyt, eikä mitään fyysisiä oireita tai tuntemuksia ole kiinnittymisistä tai lämmönnousuista. En tiedä kuinka paljon perää näissä on, mutta kun tarpeeksi foorumeita lukee niin kaikenlaisia merkkejä itsestään yrittää fiilistelemällä löytää.

    Kiitos kaikille foorumilaisille vertaistuesta mitä täältä saa, vaikkei itse niin aktiivisesti ole kirjoitellut!

  • #15362
    Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
    Nuttu
    Osallistuja (Participant)

    Tuun tänne nyt vollottamaan😖
    Polilta soitettiin aamupäivästä ja siirrettiin siirto jo tälle päivää. Yksi ainoa rupuinen alkio oli tullut, joka sekin 1,0 kun paras olisi 3,5. Ei minkäänlaista toivoa nyt tunnu olevan…. Varmuuden vuoksi tämä kavdri nyt laitettiin kyytiin, ettei sekin kuukahda maljaan yön aikana😖
    Kerättiin siis 16 munasolua, 9 oli kypsiä, 3 hedelmöittyi ja vain tämä yksi alkoi jakaantumaan😞 ihan täysin lyöty olo ja miehellä varmaan vielä vaikeampaa. Hän tuntre itsensä ihan arvottomaksi ja tarpeettomaksi..miten voisi häntä piristää.. Hänellä siis vain yksittäisiä liikkuvia siittiöitä, eivät pystyneet edes sitä hyaluronihappo-temppua tekemään.
    No tuuppaan tässä nyt tunnollisesti lugeja ja gonapeptyl-piikin sunnuntaina. Kolmas yritys sitten ehkä syksyllä. Jos jaksetaan😞

  • #15363
    Profiilikuva käyttäjästä Säde
    Säde
    Osallistuja (Participant)

    Voi Nuttu oon niin pahoillani ja tiedän hyvin miltä susta tuntuu😢 Meillä myös toka icsi meni ihan ketuilleen kun yli 10 muniksesta tuli vain 1 siirrettävä..ihan jäätävä shokki kun kerrottiin et vain pari oli hedelmöittyny ja sitten piti vielä odotella että pääseekö niistä mikään ees pakastukseen kun tuoresiirtoa ei tehty hyperi riskin takia..toivotaan nyt että se yksi selvinnyt olisi kunnon pikku sissi, ei se luokitus aina mitään kerro, moni on saanut vauvan rupualkiolla ja itsellä just alkiot olleet toppeja ja silti tuli vain 1 tuulimunaraskaus.

    Tsemppiä ja jaksamistä.

  • #15376
    Profiilikuva käyttäjästä Geisssha
    Geisssha
    Osallistuja (Participant)

    Meillä lapsettomuutta takana 4,5 vuotta. 34 vuotta oon, mies 35.
    Viime kesänä 1.ivf tuoresiirrosta raskaus, varhaisultrassa näkyi että oli menossa/mennyt kesken. Lääkkeellinen tyhjennys. Parin kk jälkeen pas, vain yksi neljästä pakastetusta selvisi sulatuksesta, mutta lopputulos nega.
    2.ivf helmikuussa, tuoresiirrosta nega. Pakkaseen 1.
    Pas:ia suunnitellessa alkoi epätoivo iskeä, että sama ois heittää tuo ainoa roskiin ku tuskin sulatuksesta ees selviää! Miten kävikään! Nyt piinaillaan nimittäin tiistaina kävin hakemassa tuon huurteisen kyytiin.
    Jokainen tsäänssi on mahdollisuus, niinku koko kansan Nykäsen Matti sanoo 😀

  • #15383
    Profiilikuva käyttäjästä Simillan
    Simillan
    Osallistuja (Participant)

    Kiva, kun on uusi ketju vanhan tilalla 🙂 Minäkin kirjoittelen pitkästä aikaa. Kertoo ehkä omasta jaksamisesta, että en ole edes jaksanut kirjautua foorumille, vaan olen vain selaillut keskustelun silloin tällöin läpi. Lapsettomuus siis vie tällä hetkellä kamalasti energiaa, olen jossain prosessista luopumisen, hyväksynnän ja epätoivon välimaastossa.

    Meillä on lapsettomuutta takana 2,5vuotta, vuosi hoidoissa. Minä olen pian 34v, mies pian 38v. Taustalla minun alhainen hedelmällisyys, vuosi sitten verikokeissa amh oli 0.6 ja FSH koholla. Lisäksi ärtynyt suoli ja imeytymishäiriö, kilpparin ongelmaa, nukun huonosti ja olen aina aika väsynyt. Veikkaan autonomisen hermoston jatkuvaa ylivireystilaa, jota koetan itsekin hoitaa joogalla ja tietoisuusharjoituksilla mutta nyt alkaa omat keinot olla loppu. Ihaniakin hetkiä on elämässä paljon, nautin hirveästi tulevan uuden ammattini harjoittelusta ja odotan kovasti valmistumista syksyllä. Mutta pelkään ihan hirveästi sitä, että lapsettomuuden tuoma alakulo vie ilon elämästä. Minulla on kuitenkin aikaisemmin ollut masennus, jonka uusiutuminen on aina mahdollista. Apua siihen tosin olen jo hakenut.

    Mutta siis hoidoista ja mikä nyt on tilanne: 1.IVF tehtiin 06/16, saaliina 3 solua ja 1 alkio. Tuoresiirrosta nega. Toinen IVF 08/16, viisi solua ja 4 alkiota. Tuoresiirrosta ja kahdesta PAS:sta negat. Tukilääkkeinä on ollut lugesteron ja gonapeptyl sekä viimeisimmässä siirrossa pregnyl. Minulla on ollut vuosikaudet keskikierron tiputtelua, jota ei aluksi otettu hoidoissa tosissaan. Vasta, kun viimeisimmän siirron aikaan 11/16 lääkäri näki tiputtelun siirtopäivänä, todettiin, että eihän tuonne mitään kannata siirtää, koska limakalvo tiputtelee ulos ennen aikojaan. Silloin meille on viimeksi tehty siirto, se oli ihan hirveä kokemus. Kolme edellistä olivat ihan ok. Mutta tässä siirrossa kohdun suu oli muurautunut umpeen, ja se avattiin katetrilla. Siirto kesti puoli tuntia, verta tuli ja olin todella kipeä sen jälkeen. Yllätys, että alkio ei kiinnittynyt.

    Tammikuussa lääkäri halusi vielä koettaa luonnolliseen kiertoon siirtoa, mutta sitten toinen lääkäri sanoi, että tiputtelu kyllä estää siirron. Seuraava kierto meni ohi meidän ihanan reissun takia. Maaliskuussa kokeiltiin zumenonia mutta se ei ollut kasvattanut limakalvoa ollenkaan, ja sivuoireet olivat ihan hirveät. Migreeni, oksentelu, turvotus ja ahdistus. Ei siis siirtoa. Tässä kierrossa oli sitten ovulaation induktio mutta ovulaatio osui pääsiäislauantaille eli ei siirtoa. Seuraavaan kiertoon sama resepti eli menopur kasvattamaan follikkeli ja limakalvo.

    Olen jo valmistaunut kolmanteen IVF:ään. Tosin haluan sitä ennen uudet verikokeet, haluan tietää AMH:n ja FSH: tilanteen. Mitä hyötyä tiedosta sitten on, en tiedä. Koska ongelma on nyt tuo kiinnittyminen ja välivuoto. Kiinnittymisen tueksi ei voi määrätä olikos se minidisperiniä, koska vuotoa tulee nyt jo liikaa. Luget ei toimi ja ei ilmeisesti pregnylkään. Lääkäri totesi, että tukilääkkeitä pitää miettiä uudelleen, mutta ei oikein osaa vielä sanoa, mitä kokeillaan.

    Nyt oli varmasti liian pitkä avautuminen 😀 Pitäisi ehkä kirjoitella useammin niin ei tulisi romaania kirjoitettua. Eikä elämä ole kaikilta osin synkkää. Meillä on hyvä parisuhde, kaksi ihanaa koiraa ja paljon läheisiä ihmisiä. Olen vaan huomannut, että viimeisen siirron odottaminen on vienyt hirveästi energiaa, ja en oikein tahtoisi rikkoa itseäni henkisesti enkä fyysisesti enempää.

    Mutta voimia teille kaikille, teidän tarinoita on kyllä ihana lukea <3

  • #15391
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Kiva kuulla kaikkien kuulumisia. Mitenkä Nutulla etenee piinailu?

    Minulla iski nyt epävarmuus ja päättämisen tuska. Kävin lääkärillä suunnittelemassa PASia ja aloitettiin zumenon heti, toivottavasti siirtoon päästäisiin vähän vapun jälkeen. Mutta, sitten tuli eteen kysymys että ryhdytäänkö sulattelemaan ja siirtelemään noita kolmea kolmipäiväistä yksi kerrallaan, vai sulatetaanko kaikki ja viljelläänkö balstoiksi asti (ja sitten mahd. uudelleen pakastus jos useampi etenee..), sillä riskillä tietysti ettei niistä yksikään etene blastoksi. Kuulemma tämä kolme on pienin määrä, jota he ryhtyvät viljelemään, vähemmällä määrällä niin suuri todennäköisyys ettei yksikään selviä… Saamme siis itse päättää miten haluamme, reilu viikko aikaa päättää. Enkä osaa päättää, toisaalta järki sanoo että jos ne ei viljelemällä etene, niin ei sitten suurella todennäköisyydellä kohdussakaan, mutta toisaalta se, että ei päästäisikään yhteenkään siirtoon, on kauhea ajatus…Joten nyt googletan ja mietin todennäköisyyksiä. Jotenkin mutulla tekisi mieli siirtää yksi kerrallaan, vaikka raskauden todennäköisyys onkin pienempi. Mutta henkisesti 3×15-20% todennäköisyys on helpompi kuin vaikka 1×50%. Argh.

  • #15393
    Profiilikuva käyttäjästä Aamukahvi
    Aamukahvi
    Osallistuja (Participant)

    Täällä punktiosta 15 ja siirrosta 13 päivää ja eilen illalla armottomien menkkakipujen saattelemana jotain vuodon tapaista, pääasiassa pieniä hyytymiä. Olemattoman vähä sieltä tavaraa tuli kun vertaa menkkoihin yleensä, mutta tarkoittanee kuitenkin sitä, että saa toivon heittää huomisen labrassa käynnin suhteen?

    Ehdin viikonloppuna plussata digitaalisella ja tavallisella tikulla, joista jälkimmäisen viiva oli vahvistunut sitten viime testin, jonka tein paria päivää aiemmin. Ei olisi kai kannattanut testata, jotenkin ihan turhalta tuntuu nyt sekin pieni innostuminen. Toisaalta on mukava tietää, että edes jotain yritystä on kiinnittymisen suhteen ollut, vaikka jääkin nyt kemialliseksi.

    Kiinnostus huomiseen labrassa käyntiin nolla. Kuinkahan pian tässä saa alkaa haaveilla PASista?

  • #15394
    Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
    Nuttu
    Osallistuja (Participant)

    Mulla hajosi paletti eilen ihan täysin. Tässä punktion ja siirron välisen saikun jälkeen oli suoraan pääsiäisvapaat, taisi olla liikaa aikaa miettiä. Olo on ihan täysin lamaantunut, tätäkö tämä mun elämä on hautaan asti? Olen tosi huono näkemään kavereita ja heilläkin omat elämänsä, mies tekee vuorotyötä. Vietän oikeastaan kaiken vapaa-aikani yksin kotona, eläimet vain seurana. Koirani ovat olleet mulle todella iso henkireikä, mutta nyt nekään ei voi täyttää suunnattoman suurta koloa rinnassa. Eilen lenkillä niiden kanssa iski se ajatus, että eivät nuo koirat voi ikinä täyttää lapsen paikkaa elämässä. Ja se ajatus, että tämä elämä tulee olemaan samaa yksinäistä kotonaoloa aina, vie minulta kaiken toimintakyvyn. Että ei ole mitään mitä odottaa, lapsen syntymää, ekoja sanoja ym kehitystä, kouluun menoa jne.. nuo ajatukset oikein salpaa hengityksen ja saa paniikin partaalle!

    Anteeksi kun kaadan teidänkin päälle ämpärillä, mies sai eilen suurimmat päällensä. Ja sekin tuo vain enemmän murhetta, kun hän syyttää itseään ja eilenkin sanoi minun itkiessä lapsettomuutta: “kyllä sinä saat lapsen jonkun toisen kanssa, ei mulla ole oikeutta viedä sitä sulta pois”. Tuosta lamaannuin vielä enemmän ja tuli vain sellainen olo, ettei tästä tilanteesta pääse mitenkään pois😔
    Pp6 siis menossa enkä millään tapaa usko tämänkään kiinnittyvän..

    Hyvää tänne ei siis kuulu, kiitos kuitenkin kysymästä. Se merkitsee hirmuisen paljon EevaK💕 melkoisen päätöksen joudutte tekemään itse, mitä lääkäri suositteli? Kyllä tämä on niin julmaa arpapeliä!

    Toivotan teille kaikille onnea ja sydämestäni toivon että saatte käärönne, meidän osoitteen haikara on tainnut hukata.

  • #15396
    Profiilikuva käyttäjästä Binkku
    Binkku
    Osallistuja (Participant)

    Kiva kuulla kaikkien kuulumisia ja taustoja enemmän. 🙂

    Paljon on samaa tarinoissa. Useilla on monta pitkää tuskaista vuotta takana.

    Tänään taas iski ne tuskaiset vuodet päin kasvoja, kun puhuimme työkavereiden kanssa vauvoista. Kaksi äitiyslomalle jäänyttä työkaveriamme (toinen vuoden vanhempi ja toinen yli viisi vuotta nuorempi kuin minä) saivat viime viikolla pojan ja tytön. Tietenkin sitten yksi työkaverini kysyi minulta “Koskas te lisäännytte?” ARGH. Tekisi mieli välillä sanoa näille kyselijöille suorat sanat. Eiväthän he niillä pahaa tarkoita, mutta… Nämä vain ovat liian arkoja asioita keskusteltaviksi työpaikan kahvihuoneessa tai nopeasti törmättäessä.

    Säde, teillä on aika samankaltainen tilanne kun meillä. Ajan, lapsettomuuden syyn ja vähäisten alkiomäärien puolesta ainakin. Meillä myös miehestä johtuva lapsettomuus, toki ei ihan noin “vakava” kuin teillä. Eli selviämme siemennestenäytteillä, vaikka vähän siittiöitä on ja ovat melko hitaita tai jopa liikkumattomia. Meillä tosiaan myös tullut vähän alkioita, 4 ICSIllä vain 6 siirtoa. Lääkärinkin mielestä se on vähän ja alkioiden huonon kehityksen takia eivät uskokaan enää meidän mahdollisuuksiin raskautua. En tiedä uskonko itsekään, vaikka helmikuinen raskauden alkaminen antoi hieman toivoa. Mutta jos joka kuudennella alkiolla tulisi raskaaksi, niin kai tässä pitää ainakin pari hoitoa vielä yrittää yksityisellä.

    Nuttu, olen niin pahoillani noista uutisista. Meillä ollut sama tilanne useasti. Munasoluja kerätty esim. 14, joista puolet hedelmöittyneet, joista puolet kuukahtaneet heti kättelyssä ja vain yksi tai kaksi (kerran kolme) pärjänneet siirtoon. Vain yksi blasto saatu. Meillä julkisella kuullut uutisen alkioiden tilanteesta usein samassa puhelussa, jossa ilmoitettu tuoresiirron negasta. Niin inhottavia puheluita. 🙁 Mutta jos yhtään lohduttaa, niin olen täällä ryhmässä oppinut vuosien varrella, että yksikin alkio riittää onnistumiseen, oli se kuinka rupuinen tahansa. Niinkuin ihana geisssha sanoikin jo, jokainen tsäänssi on mahdollisuus. 🙂 Julkisella ei oikeastaan edes saa tietää alkion laadusta paljoakaan, ei toppeja eikä rupuja tai mitään numeroluokkia. Jos olen erehtynyt kysymään, ovat sanoneet vain “hyvä.”

    Eeva K, tsemppiä päätöksentekoon! En osaa yhtään sanoa, kumman itse valitsisin. Molemmissa on varmasti puolensa. Julkisella ei oikeastaan ole saanut tehdä itse mitään päätöksiä, mikä on toisaalta varmaan ollut hyväkin asia. Ei joudu tuollaisten vaikeiden valintojen eteen. Itse olisin ainakin aivan pulassa ja sitten jälkeenpäin tulisi jossiteltua. Mutta niin tai näin teettekin, toivotaan, että lopputulos on positiivinen. 🙂

    Aamukahvi, voi apua. Hyytymät ja kovat kivut kertoisi kyllä varhaisesta keskenmenosta, mutta toisaalta jos vuotoa ja hyytymiä tuli todella vähän, voi varmasti olla täysin mahdollista, että kamu on vielä kyydissä. Toivotaan parasta. <3

  • #15398
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Aamukahvi, ei vielä kirvestä kaivoon jos vuoto vähäistä. Kaikenlaisia vuotoja on tuntunut täällä olevan ja siltikin onnellinen loppu. Vaikka arvaan että vaikea on uskoa..

    Ja samaa Nutulle, vielä voi tulla hyviä uutisia! Tuo kauhun ja onnen tasapainoilu on kyllä inhottavaa, ja uskon että vielä vaikeampaa on jos sinun tapaan pitää puolisoa tavallaan “lohduttaa” siinä kaiken sivussa. Onko teillä poissuljettu luovutetut siittiöt (anteeksi jos olet tämän jo joskus aiemmin kertonut)?

    Yksin oleminen on pitkän päälle raskasta vaikka ymmärrän ettei se seura myöskään jaksa aina innostaa.. mutta neuvoisin silti yrittämään niiden kavereiden tai jonkun näkemistä. Äiti? Sisarus? Itselläni on vähän taipumusta samaan, kavereille en ole kertonut koska en jaksa selittää aina näitä kuulumisia, ja siitä seuraa eristyminen kun elämät menee eri rataa. Mutta ei sitä elämäänsä voi niinkään elää pitemmän päälle. Toisaalta olen kyllä hiljalleen huomannut myös hormonien vaikutuksen, ivf stimulaation aikana on aina niin todella hyvä fiilis ja sitten pari päivää punktion jälkeen kaikkea muuta. Pp6 on ainakin mulla juuri siinä aallon pohjalla tuoresiirrossa eli jaksamista Nuttu. Sinulla ainakin tuntuu olevan ihana mies, joten ota tukea hänestä. Ja onneksi on nämä foorumit 🙂

    Meidän omasta tilanteesta, siis tähän mennessä lääkäri on aina kertonut mitä hänestä kannattaa tehdä eikä kysellyt turhia, ja nyt tässä tilanteessa sanoi ihan suoraan että lääketieteellisesti hän ei voi suositella jompaa kumpaa. Taloudellisesti blastot tulee tod näk halvemmaksi. Luulen että päädymme kuutenkin siirtämään näitä kolmipäiväisiä. Logiikka menee jotenkin näin: alkio joka jaksaisi maljassa, jaksaa kohdussakin, mutta alkio joka jaksaisi kohdussa ei välttämättä jaksa maljassa. Jos mulla olisi noita alkioita runsaasti niin varmasti viljeltäisiin pitempään, mutta nyt en halua riskeerata. Siirtämällä nuorempia ainoa asia mitä meillä on menetettävää on jonkun verran rahaa ja turhaa toivoa. Pitkällä viljelyllä voidaan menettää vauva joka olisi vatsassa jaksanut. Ei ihan pettämäntön tämä logiikka, mutta juuri nyt tuntuu parhaalta.

  • #15399
    Profiilikuva käyttäjästä yöutu
    yöutu
    Osallistuja (Participant)

    Ite uskon omalla kohdalla päinvastoin ton alkion ikä- ja siirtohomman. Mulle on nyt siirretty 10 alle blastoikästä alkioo, ensin julkisella 6 x 2-päiväsiä, yksityisellä 3 x 3-päiväsiä ja nyt viimeks 4-päivänen. Ykskään niistä ei oo yrittänykään kiinnittyä. Sen sijaan on siirretty 4 blastoo joista 2:sta on alkanu raskaus ja toinen niistä onnistu loppuun saakka.
    Harmittaa että hätiköin ja siirrettiin liian aikasin toi viimesin, ehkä se oli tän hoidon paras alkio eikä tiä miten hyvä blasto siitä ois voinu tulla ja vaikka mitä jos ois antanu kehittyä siellä maljalla rauhassa. Nyt pakkaseen jäi vaan yks tosi rupunen 2BC blasto mitä yritetään tähän kiertoon. Aiemmassa hoidossa vastaavan laatunen oli roskiskamaa.. että ei oo odotukset kovin korkeella tän suhteen.
    Mitä ilmeisimmin siis mun endon myrkyttämään kohtuun ei kannata siirtää kun blastoja jotka on jo käyny kaikki herkimmät alkupäivien kehitysvaiheet ja valmiita kiinnittyyn. En aio suostua enää tätä varhasempien siirtoon. Ois nytkin kannattanu vaan pysyä alkuperäsessä suunnitelmassa, että kaikki heti pitkään viljelyyn ja sen mukaan…Onhan se pelottava ja masentava ajatus että ei ehkä jää siirrettävää, mutta toisaalta voi lohduttautua ettei niistä ois kohdussakaan mitään tullu, ja siinä säästää vaan aikaa ja rahaa kun välttyy turhilta siirroilta, muutaman päivän turhista toivomisista puhumattakaan.
    Mutta ehkä jollain toisella, varsinkin jos kohtu on terve ja joillekin alkioille se tosiaan on parempi paikka kun labra.

  • #15408
    Profiilikuva käyttäjästä Geisssha
    Geisssha
    Osallistuja (Participant)

    Tosiaan mehän piinaillaan Nutun kanssa melko samaan tahtiin. Itsellä nyt pp9. Mä en niinkään koskaan ajattele näitä piinapäiviksi, ainoastaan ajan kulusta pysyy kärryillä, kun odottaa että noi inhat lutinukset loppuu. Oireisiin/oireettomuuteen en juurikaan kiinnitä huomiota kun voi johtua lutinuksestakin.

    Tänään oon miettinyt milloin testata? Yleensä oon odottanut sen 2 viikkoa siirrosta, mutta nyt tuntuu että tahtoisin viikonloppuna hoitaa sen pois alta, ois aikaa käsitellä asia ennen uutta työviikkoa.

    Mä oon kans ihan erakoitunut. Mies on töiden puolesta aika paljon pois kotoa. Vanhempiani näen viikoittain. Samoin siskoni perhettä, heillä on 2 lasta, jotka on mulle kaikki kaikessa.
    Toisinaan tuntuu että tykkään olla yksin, mutta välillä se yksinäisyys sitten lyö vasten kasvoja..
    Töissäkään ei enää huvittaisi käydä, ellei rahan takia pakko olisi. Nyt on joku lisääntymisbuumi vissiin menossa, nimittäin meilläkin työkaveri raskaana. Ovat nykyisen kanssa seurustelleet ehkä puoli vuotta..
    Muutenkin nyt on ollut niin kiirettä ja paljon hommaa töissä että alkaa väsy painaa.

  • #15409
    Profiilikuva käyttäjästä Aamukahvi
    Aamukahvi
    Osallistuja (Participant)

    Labrasta tulokset ja hieman yli 40 oli arvot, eli huonosti meni. Maanantaina vielä varmistusverikoe ja sitten suunnittelemaan passia. Vähän riepoo. Pyysin hoitajaa selvittämään olisiko mahdollista suorittaa tuo suunnittelutapaaminen puhelimitse, koska meillä on TYKSiin matkaa se melkein 500km eikä viitsisi taas olla töistä pois vartin tapaamisen takia. Katsotaan vaan niin ei sovi.

    Tilasin ekan (nyt jo edesmenneen) plussan hurmoksessa netistä ripakopallisen ovulaatiotestejä. Ainahan sitä voi kokeilla jos luomuna nappaisi nyt, kun alapäätä on kronattu ihan tähystystä myöten.

  • #15412
    Profiilikuva käyttäjästä Jossu T
    Jossu T
    Osallistuja (Participant)

    Laitanpa minäkin esittelyn itsestäni tähän. Vanhassa ketjussa kävin kurkkimassa ja jotain kysyinkin, mutta se sitten jäi kuitenkin. Eli olen 31v. ja mies kohta 34v. Lapsettomuutta on takana n. 1,5v. Ongelmana on miehen simpat. Määrässä sekä laadussa on ollut ongelmia. Lisäksi vasta-aineita on paljon. Onko jollain tarkempaa tietoa miten nuo vasta-aineet vaikuttavat, en ole keneltäkään lääkäriltä saanut oikein selkeää vastausta.

    Tässä kierrossa tehtiin ensimmäinen ICSI, mitään muuta siis ei ole tehty. Nyt on menossa jo kp34/29-30 ja olen siis negan testannut pp11 ja pp14, mutta vuotoa ei ole vielä tullut. Kuinka nopeasti teillä vuoto on alkanut lugesteronin lopettamisen jälkeen?

    Ekassa punktiossa saalis oli 8-10 follikkelia, mutta vain 4 munasolua. Kolme lähti jakautumaan ja yksi siirrettiin neljän päivän ikäisenä. Loput meni roskiin. Olo on aika epätoivoinen kun joutuu heti aloittaa uudestaan koko homman…

    • #15418
      Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
      Nuttu
      Osallistuja (Participant)

      Voi että yhtä lohduttoman kuuloinen tarina teilläkin. Meillä myös eka icsi tuotti yhden tuoresiirtoon menneen alkion, josta nega. Nyt toisen icsin piinapäivät kohta taputeltu ja jälleen vain tämä yksi kyytiin laitettu alkio lähti jakaantumaan.. lääkäri puheli jo luovutetuista siittiöistä, taysilla ei niitä vain enää tehdä.
      Ihme varmaan tarvittaisiin että etenisi loppuun asti.
      Tiedän tunteesi, se ekan hoidon jännääminen oli todella raskasta mutta sepä vasta olikin pudotus kun joutui heti aloittamaan kaiken alusta!!

      Minulla vuoto alkoi lugen läpikin, kp28 eli olikohan se pp12. Negaa näytti testi jo silloin vaikka vuotoa ei kovasti tullutkaan. No lääkärin ohjeella testasin vielä oikeanakin päivänä..

      • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten Profiilikuva käyttäjästä Nuttu Nuttu.
      • #15442
        Profiilikuva käyttäjästä Jossu T
        Jossu T
        Osallistuja (Participant)

        Melkein meni viikko, että vuoto alkoi lugen jälkeen, mutta tulihan se sieltä lopulta. On kyllä kaikin puolin oudot menkat. Vuoto on runsaampaa ja ruskeampaa (anteeksi mielikuvasta). Miksei Taysilla käytetä luovutettuja siittiöitä? Siellä mekin hoidossa ollaan. Tosin en usko, että meille niitä luovutettuja siittöitä tarvitaan, koska niitä kuitenkin on. Sitä kyllä mietin, että voiko se olla siittiöiden laadusta kiinni, ettei alkiot jatka jakautumistaan? Toki vika voi olla monessa muussakin jutussa ja aika vähän mua on itseasiassa tutkittukaan.

        Kauheen stressin mulla ainakin aiheuttaa se, että kun tietää, että hoitoja tehdään vain kolme julkisella puolella. Ja nyt on sitte jo yksi kerta kolmesta käytetty. Mitä jos muutkin hoidot menevät yhtä penkin alle…

  • #15414
    Profiilikuva käyttäjästä mnää
    mnää
    Osallistuja (Participant)

    Heip! Mä haluisin kysellä teiltä, jotka olette yleisellä, että joudutteko kaikki odottamaan sen minimi kolme kuukautta, jos koko projekti lähtee alusta, eli jos pakkaseen ei ole jäänyt mitään tms., kuten esim. nyt mun ja Jossun tilanteessa? Tuntuu epäreilulta, että vaikka olemme jo projektissa, jonka alkua odotimme todella kauan (ensin koko homman suunnittelua ja pohdintaa monta vuotta ja sitten vuonna 2014-15 saamamme tiedon jälkeen odotimme syksyyn 2016, kunnes hoito alkoi 11/16), niin nyt negan jälkeen “meistä riippumattomista syistä” joudumme ikään kuin taas jonoon, koska pakkaseen ei jäänyt mitään. Viimeisen lugen otin maaliskuun alussa 6.3., ja seuraavaksi saan ottaa yhteyttä kesäkuussä 6.6. jälkeen. Ja kiertoni vuoksi menee ihan kesäkuun lopulle ja kesätauon vuoksi varmaan siirtyy lopulta elokuuhun – eli elokuun lopulle. Käytännössä kolmen kuun odotus venyy taas puoleksi vuodeksi..! 🙁

    Ollaan siis pgd-projektissa, ite kolmenkympin paremmalla puolella, mies ensi vuonna 40. Yksi icsi takana, pitkä kaava ja viljely, blastojen pas-siirto. Muniksia hyvin, hedelmöittyivät ja jakaantuivat hyvin, mutta kymmenestä blastosta vain yksi terve voitiin siirtää. Kemiallinen raskaus ja hyvin varhainen km.

    • #15416
      Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
      Nuttu
      Osallistuja (Participant)

      Me oltaisiin päästy kyllä heti seuraavasta kierrosta uudelle icsille, itse halusin pitää kuukauden taukoa hormoneista.. tosin mieheni on 46, eli se varmaan meitä saattaa viedä jonon ohi. Minä olen 30.
      Ja Taysilla olemme hoidossa😊

    • #15428
      Profiilikuva käyttäjästä Suru
      Suru
      Osallistuja (Participant)

      Mnää, meil on just samanlainen jonotustilanne kuin teillä. Maaliskuussa tehtiin siirto. Kesäkuussa saa ilmoittautua. Mulla vuoto alkaa kesäkuun lopulla, joten ei ehditä tekemään hoitoa ennen kesätaukoa. Eli meilläkn on puolen vuoden jonotus edessä. Tammikuussa oli välikierto, helmikuussa osu siirto viikonlopulle ja maaliskuussa vihdoin tetiin siirto. Eli ollaan vaan odotettu koko alkuvuosi ja nyt odotetaan seuraavat puoli vuotta. Ja eniten mua ärsyttää, toi helmikuinen viikonloppuun osunut siirto, koska muuten oltais voitu ilmoittautua hoitoon toukokuussa… Mut voihan se olla, et kesätauon aikana alkais jo lääkkeet(?), jos olis edes pikkusen tuuria, ettei tarttis niin sikapitkään odottaa. Ihan älytöntä ajanhukkaa!
      Toinen vaihtoehto on mennä julkiselle ja maksaa valtavat rahat samasta hodosta. Ite päätin, et odotetaan nyt tän yhden kerran vielä. Ei muutaman kuukauden odottelu tee eroa, neljän vuoden kuhnailun jälkeen. Ja jos jatkossa julkisella yritetään taas odotuttaa meitä, ni säädetään hoitoja tehokkaammiksi käymällä myös yksityisellä. Ens vuonna osaa ehkä välttää asioita, jotka aiheuttaa mahdollisia viivästyksiä. Joten uskoisin, et on vähemmän odottelua… Ite oon keskittynyt nyt kaikkeen muuhun.

    • #15443
      Profiilikuva käyttäjästä Jossu T
      Jossu T
      Osallistuja (Participant)

      Taysilla ei käsittääkseni ole minkäänlaista “pakko” jonoa, eikä siis jonoa muutenkaan. Kyllä mulla on ainakin toive, että ennen kesätaukoa päästäisiin vielä jatkamaan. Tällä viikolla pitäisi tulla polilta postia, jossa on suunnittelukäynnin ja punktion ajankohdat.

  • #15415
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Jossu T, mulla on alkanut vuoto lugen lopettamisen jälkeen hyvin pian, viimeksi muistaakseni kun aamulla otin viimeisen lugen niin seuraavan päivän iltana alkoi jo vuoto.

    Aamukahvi, ikävää jos ei tärpännyt. Mutta olenko hölmö vai eikö hcg 40 ole kuitenkin ihan selvä raskaus? Vai siis oletko jo niin pitkällä että pitäisi olla enemmän?

  • #15417
    Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
    Nuttu
    Osallistuja (Participant)

    Olenkohan ihan hirveä foorumi-natsi jos pyytäisin seuraavaa😆
    Eli kun vastaatte johonkin viestiin, nappaatte siitä sen viestin yläpalkista kohdasta VASTAUS, niin se menisi sen viestin alapuolelle. Olisi mukavempi ja helpompi seurata tietyn ihmisen tarinaa ja keskustelua😊
    Mulla ainakin hirveän vaikea pysyä mukana kun meitä kirjoittajiakin on taas mukavasti tullut😄
    Kirjoituskenttä tulee samalla tavalla tänne ketjun loppuun mutta viesti hyppää kyllä sinne ylemmäskin.

    • #15431
      Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
      Risuaita
      Osallistuja (Participant)

      Mäkin tykkäisin tästä

  • #15422
    Profiilikuva käyttäjästä yöutu
    yöutu
    Osallistuja (Participant)

    Mun mielestä taas on helpompaa löytää uudet viestit kun ne on alimmaisina, kun haeskella keskeltä pitkää ketjua…harmi ettei esim. viimesen 24 tunnin aikana tulleet uusimmat näy jotenkin korostettuna, eri värillä tms., mikä helpottas löytämistä.. mutta kai tää on ihan tottumiskysymys. Ite oon tykänny kirjotella enempi kaksplussan sivustolla, on jotenkin toimivampi ja selkeempi käyttää.

  • #15427
    Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
    Risuaita
    Osallistuja (Participant)

    Hei pikaiset mielipiteet: tilanne: yleensä kierto sen 28 pv. Nyt alkaa toinen Ivf eli gonalF pistokset alkaa ekana vuotopäivänä. Nyt alkoi pieni vuoto päivänä 21 (??) Illalla, 22päivänä eli tänään olen odottanut jatkoa ja siis aikomuksena aloittaa pistokset mutta vuoto ei ole jatkunut. Oliko tämä joku välitiputus (mulla ei ole niitä ollut) ja odotanko että menkat alkaa kunnolla? En tiedä mitä teen…. odotanko vai pistänkö?

    • #15429
      Profiilikuva käyttäjästä Helios
      Helios
      Osallistuja (Participant)

      Risuaita: Minusta odotat. Minulle ainakin on sekä julkinen että yksityinen aina korostanut, että kuukautiset ovat vasta, kun vuotaa ihan kunnolla. Jos siis nyt alkanut vuoto ei ole sun normikuukautisten luokkaa, niin odotat rauhassa. Itsellä pistokset ovat alkaneet kp 2, joten jos vuoto vasta yön aikana vahvistuu, niin tuskin isoa hallaa tulee, vaikka odottaisit huomiseen.

      • #15430
        Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
        Risuaita
        Osallistuja (Participant)

        Kiitos Helios kommentista. Tähän päädyin itsekin, mutta epävarmuus omasta päätöksestä on vähän kurja. Näin toimitaan. (Samalla lasken että jos olisi ihme tapahtunut pääsiäislomalla ja tää oliskin ollut vaikka joku kiinnittymisvuoto. Hah hah. Haaveet elää)

  • #15432
    Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
    Risuaita
    Osallistuja (Participant)

    Teenpä vielä samaan syssyyn päivityksen. Puolitoista vuotta hoidoissa, sitä ennen vuosi pallottelua terveyskeskuksessa kun ei saatu lähetettä eteenpäin. Sitä ennen vuosi yritystä eli projekti 3,5v. Ekat IVF/ ICSIt tuottivat 6hyvää alkiota joista 5 pääsi siirtoon. Ei mitään tulosta. Ollaan nyt 34v.
    Ja pidin vähän taukoa foorumilta samalla kun tuli tämä uusi ketju, mutta nyt taas täyttä höyryä eteenpäin, yritetään saada alkiot pakkaseen ennen kesätaukoa.

  • #15433
    Profiilikuva käyttäjästä Geisssha
    Geisssha
    Osallistuja (Participant)

    Tänä aamuna, pp12, testasin negan. Ei tullut yllätyksenä.. Mitään tuntemuksia menkoistakaan ei vielä ole, joten käytän lutinukset kuitenkin loppuun. Menkkojen alettua sitten ilmoitan meidät jonoon. Viime visiitillä hoitaja kertoi jonon olevan 4-6kk. Seuraava ivf tuleekin olemaan meidän kolmas, eli viimeinen, julkisella. Onneksi sen ehtii vielä tälle vuotta käymään.

  • #15436
    Profiilikuva käyttäjästä mnää
    mnää
    Osallistuja (Participant)

    Nuttu, ymmärrän pointtisi, mut useimmissa viesteissä kirjoittajat kommentoivat sekä omaa että monien eri käyttäjien tilanteita, kuten tässäkin viestissä 😊 Vastaus on siis harvoin vaan yhteen viestiin. Voi Geisssha ja kaikki muutkin
    negat 😥 Suru, nyt vasta huomasin, että olit kommentoinut tota odottelu-/jonotteluaikaa.. 😊 Juu meillä tosiaan siirto oli jo 16.2., joten tuntuu kohtuuttomalta odottaa elo-syyskuuhun 😥 Kaiken lisäksi meil on kesäreissu, minkä takia mietinkin, et siirtäisinkö menkkoja. Muistatteko, miten aikataulu menee esim. Synarelan aloituksen suhteen..? Et alotetaaks se kierron eka päivä vai millon? 😯 Katoin viime kerran kaavaani, niin Synaa käytin 15 päivää ennen ultraa niin silloin vois olla matkallakin 😊 Pistosten aikana oli ultria viiden päivän välein, joten silloin en voi olla pois maasta.. koko kaavaan punktioon asti meni n. kuukausi. Kiitti, jos voitte vastata, jos ylipäätään saitte selvää mun pohdinnoista! ☺ Tsemppiä kaikille! 😘

    • #15437
      Profiilikuva käyttäjästä yöutu
      yöutu
      Osallistuja (Participant)

      Eikös pitkässä kaavassa synarela aloteta useimmiten siinä kp21 paikkeilla (tai mulla muistaakseni näin) ja sit 0-ultra tyhjennysvuodon jälkeen ja sitten piikit? Ja niiden aikana ultra 1-2 kertaa ennen punktioo.

      ON: Muutaman päivän oon tikuttanu ovista mutta himmeetä viivaa vaan näyttää vaikka nyt jo kp14. Ultrassa kp10 isoin folli oli 10mm. Pelkäsin että o+ ois tullu juurikin tänään jollonka siirtoo ei ois voitu yrittää tähän kiertoon, ja hyvä ois jos ei tulis vielä huomennakaan, mutta melkein jo seuraava pelko tuleeko sitten ollenkaan jos systeemit on sekasin punktiosta ym. :/ yleensä o-plussat tullu kp13-14.

      • #15439
        Profiilikuva käyttäjästä Katras
        Katras
        Osallistuja (Participant)

        Yöutu! Minäkinhän luulin että on ovikseton kierto, kun oireita eka tuli ja sitte ne loppu eikä viiva vahvistunut, mutta sitte pääsiäisen aikaan alkoikin oireet uudelleen ja ovis oli heti pääsiäisen jälkeen tiistaina, eli taisipa olla vasta kp 17 ja yleensä mullakin on aikaisin ovulaatio..kp12-14 eli hyvinkin voi tulla sulla myös myöhemmin! Keho voipi olla vielä hiukan sekaisin. Tässä nyt tulee mulla sitten välikierto ja ihan hyvä niin ku kerran meni näin lahjakkaasti päin peetä koko juttu. Eli kerrottakoon kaikille täällä, että näinkin voi käydä, eli mulle tehtiin punktion jälkeen tuoresiirto ja jo pp4 alkoikin yllättäen menkat!!!!! No ei saanu “huippu alkio” edes mahdollisuutta kiinnittyä☹ Mulla on ollu jo useassa siirrossa pregnyl tukena ja se varmaan olis nytkin pitäny vuodon paremmin poissa ku leget, mutta jos kerran limakalvo oli siinä tilassa että halusi vuotaa pois, niin tuskinpa siinä olis ollu hyvä alusta kiinnittyä vaikka ois ollu mikä tukilääkitys. Muistelin just edellistä tuoresiirtoa, että mulla tuli tuhrua samoihin aikoihin tuoresiirron jälkeen ja sillon luget piti vuodon pois ja raskaus alkoi, mutta se meni kesken 6+ jotain ja olisko silloinkin menkat alkaneet jo aiemmin, mutta luget jaksoikin ne pitää pois ja limakalvo oli siksi huono alkiolle!?!?! Saahan näitä miettiä ja vastausta ei ikinä saa. Jäljelle jää vaan itsesyytökset alkion tuhlaamisesta😢 Harmittaa vaan edelleen ihan hulluna, että tuoresiirtoon kuitenkin menin. Ois pitänyt luottaa siihen tunteeseen mikä mulla oli, ettei kannata mennä, vaan odottaa rauhassa yksi kierto. No, jos vielä punktioon menen, niin nyt tiedän, että kuulun niihin, joilla menkat tulee heti stimulaation jälkeen. Lääkäri sanoikin, että joidenkin keho reagoi piikkeihin sillä tavoin, että kierto jää lyhyeksi.

        Onnea ja voimia kaikille vaiheisiinne. Huonosti luin teiän kuulumisia. Täytyypä lukea ajatuksella tätä ketjua ajan kanssa!

        • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten Profiilikuva käyttäjästä Katras Katras.
        • #15470
          Profiilikuva käyttäjästä yöutu
          yöutu
          Osallistuja (Participant)

          Juu, kyllä jännäks menee.. eilen ei enää oikein mitään viivoja mutta tänään taas ihan selkee vaikkakin samanlainen himmee kun aiemmatkin. Ehkä hyvällä tahdolla saatto nähdä aavistuksen vahvempana? Tai sitten vaan on näkevinään.. Huomenna kuitenkin aamupäivästä taas ultraan jollei sitten aamusta oo ihan selkeesti vahvempi kun tänään. Joskus kuulema ovikset vaan menee ohi noilta testeiltä, että en ois ensimmäinen…no kiva, oispa niihinkin sit jatkossa tosi luottamista! :/ On kuitenkin sellasia oireita ollu että niinkun jotain yrittäs vielä tulla, nipistyksiä m-sarjan seudulla ja venyviä limoja. Että joko se on vielä tulollaan, on menny ohi testeistä (ja pas tähän kiertoon on menetetty) tai sitten koko folli on luhistunu eikä mitään oo tulossakaan. Kyllä tää on yhtä piinaa alusta alkaen! Seuraava piina on sitten se ite siirto, millon nyt päästäänkään yrittään, on paljo mahdollista ettei se rupu edes selviä siitä…mikä johtaa taas uusiin itsesyytöksiin! Eli jos vaan oisin tehny niin kun alunperin piti, niin se rupu ois siirretty tuoreena eikä ois tarvinnu altistaa pakastukselle, ja sitten jos siitä paremmasta ois tullu parempi blastokin niin se ois todennäkösemmin kestäny pakastuksenkin.. vaikka edelleen, turha vatvoo kun ei tälle enää mitään voi mutta harmittaa vaan oma hätiköinti ja väärä päätös vieläkin! Sen takia luultavasti koko hoito meni molempien ainoiden siirtokelposten osalta reisille…. mutta kumpa nyt selviäis sieltä niin sais sekin edes jonkin jatkomahdollisuutensa ja jäis parempi mieli vaikka sitten tulis negakin.

          • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta sitten Profiilikuva käyttäjästä yöutu yöutu.
  • #15479
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Yöutu, EevaK… täällä mietitään samaa noista alkioista, että jos nyt yleensäkään mitään saadaan, kannattaako siirtää vai odottaa. Minulla yksi alkanut (ja keskenmennyt) raskaus alkoi pakastetusta alkiosta, joka ei ihan ollut blasto siirrettäessä, vaan vaille.

    Eli varmaan porukan vanhin tässä ja ahdistaa, kun en ole painoa saanut laskemaan, vaikka sen takia tässä on odotettu hetki seuraavaa hoitoa. Aloitetaan tässä siis varmaan 3vko sisällä, kunhan menkat alkaa.

    Samoja pohdintoja kuin muilla. Aika matalissa mielialoissa ollut. Iänkin puolesta mietin, että pitäisikö vain lyödä hanskat tiskiin. Välillä mietin, että iän tuoma etu on, että tutuissa vähemmän ihan pikkulapsellisiakin jo, ja itse tiedostanut tämän mahdollisen lapsettomuuden jo pidempään, niin voisinko mitenkään päästä surusta helpommalla? Jää nähtäväksi. Minuakin pelottaa, että suru vie elämästä paljon… vastoinkäymisiä ollut muutenkin, eikä aina jaksaisi olla surullinen.

    Pohdittu miehen kanssa, että jos nyt tällä kierroksella käy kuten viimeksi (pitkässä viljelyssä kaikki alkiot hidastuivat selkeästi ja zippasivat = ei siirtoa), niin mitähän sitten pitäisi tehdä? Jättää koko homma sikseen vai mitä? Pitää toivoa, että lääkärillä olisi jokin painava näkemys asiaan. Pohdituttaa tosiaan kannattaako sitten edes enää kokeilla.

    Miten teillä, kellä ei ole esim. siirtoon päästy tai ollut hitaat alkiot tms… niin on suhtauduttu hoitoihin? Hoitoa toisen perään vaan silti vai miten?

  • #15518
    Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
    Nuttu
    Osallistuja (Participant)

    Jepjep, eilen alkoi vuoto (pp13). Aika toivoton tilanne siis täällä. 2/3 julkisen puolen hoidoista tehty tämän vuoden puolella ja kaksi tuoresiirtoa vain saatu aikaan. Miehellä on todella pieni miehitys ja vain yksittäisiä liikkuvia löytyy😖
    Ja tosiaan julkisella puolella ei lahjasoluhoitoja tehdä, kun laki sen kieltää. Näin totesi tänään Taysin hoitaja. Eihän se taida oikein julkisen terveydenhuollon piiriin mennäkään..

    Toukokuulle on varattu aika minulle mahdollisen ja todennäköisen endon hoitoon, olisi tarkoitus ilmeisesti kesän yli sitä hoidella ja sitten syksyllä viimeinen yritys. Mutta onpa tässä nyt tullut aika selväksi se, että me taidamme jäädä miehen kanssa kaksin. Onnihan sekin on, että on rakas ihminen vierellä. Kyllä ajatus lapsettomuudesta salpaa hengityksen ja vie lähes paniikkiin, mutta ei tässä ihmeisiin voida. Lahjasiittiöistä olemme puhuneet mutta saa nähdä lähdemmekö sille tielle kuitenkaan.

    Saatan nyt hiljentyä täällä foorumilla toviksi, mutta spostiin tulee teidän kirjoitukset ja seuraan taustalla. Voimia kaikille, toivon todella että te kaikki pääsette maaliin asti💕

    • #15523
      Profiilikuva käyttäjästä Jossu T
      Jossu T
      Osallistuja (Participant)

      Voi Nuttu! Pahoittelut, että ei tullut tulosta. Tunnen niin tuskasi, kun hoidot vaan kuluvat ja tulokset on onnettomia. Toivottavasti endon hoitaminen parantaisi teidän tilannetta ja kolmas kerta toden sanoisi <3 Onko lääkäri teille puhunut mitään syytä, miksi alkiot eivät lähde jakautumaan?

    • #15524
      Profiilikuva käyttäjästä Nuttu
      Nuttu
      Osallistuja (Participant)

      Kyllä se siittiöistä johtuu ilmeisesti kun eivät lähde jatkamaan😔 en nyt muista miehen määriä ja laatuja muuta kuin ainoastaan yksittäisiä liikkuvia löytyy..

    • #15597
      Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
      Risuaita
      Osallistuja (Participant)

      Voimia haastavaan tilanteeseen.

  • #15539
    Profiilikuva käyttäjästä Binkku
    Binkku
    Osallistuja (Participant)

    Pahoittelut Nuttu ja Geisssha ja kaikki muut pettyneet. <3

    Olen yöutun ja Mnään kanssa samaa mieltä ketjusta. Minä kommentoin ainakin monien viestejä samaan aikaan, joten helpompi, että kaikki uudet viestit kirjoitetaan alimmaisiksi.

    Mnää:
    Me olemme joutuneet myös odottamaan jokaista hoitoa 3-6 kuukautta. Jono lasketaan viimeisestä siirrosta. Minustakin oli hölmöä, ettei tätä kerrottu heti alkuun. Ekan hoidon jälkeen oli todella ikävä uutinen, kun luuli, että pääsee heti uuteen. Toisen hoidon jälkeen olin varautunut odottamaan, mutta sitten yksi hoitaja lupaili, ettei tarvitse pitää kuin yksi välikierto. No, toinen hoitaja sitten tiputtikin maan pinnalta, kun ilmoittauduin hoitoon liian aikaisin. Silloin kesätauon takia piti odottaa juuri se 6kk. Kolmannen hoidon jälkeen meille luvattiin neljäs hoito, koska kolmas meni niin penkin alle, eikä siirtoon päästy ollenkaan. Siihen jouduimme jonottamaan (tai antamaan keholleni aikaa parantua) vain kaksi kuukautta. Ja nyt odotamme loppukeskustelua. Eli luultavasti yksityisellä seuraava hoito vasta kesällä, ellei sitten kesätaukojen takia siirry elokuulle. Eli kannattaa varautua jonotukseen julkisella.
    Itse olen aloittanut Synarelan aina kp 21.

    Ämmä: Meillä tosiaan julkisen lääkärit kokivat, ettei hoitoja kannata enää jatkaa, vaikka raskaus alkoikin kerran. Alkioiden kehitys niin huonoa. Yksityisellä kai voi jatkaa hoitoja niin pitkään kun itse haluaa/rahat riittää? Vai sanotaanko siellä, milloin kannattaa heittää hanskat tiskiin? Itselläni ei siis yksityiseltä kokemusta (vielä).
    Ikä on vähän kaksipiippuinen juttu näissä hoidoissa. Toisaalta olen onnellinen, että aloitimme nuorena yrityksen ja hoidot, että voi sitten harkita eri vaihtoehtoja. Toisaalta pidempi aika kärsiä, kun ikä ei tule ihan heti vastaan. Lisäksi ystävät, työkaverit, serkut, siskot, tutut eli ylipäätään kaikki samaa ikäluokkaa olevat lisääntyvät ja lisääntyvät. Ei ole hetkeäkään, etteikö jollakulla tuttavalla olisi maha pystyssä. Ja kokoajan utelun kohteena: “Milloin te olette ajatelleet?”

    On tämä vaan niin helvetin raskasta. Sisko oli ollut lapsineen ulkomaanmatkalla ja selosti kuinka ensi kerralla kyllä haluaa matkustaa ilman lapsia. Teki mieli sanoa, että itse olen viimeisimmmät matkat haaveillut matkustamisesta lasten kanssa. Kun vaan olisi ne lapset. Tai lapsi.

    Mun tekisi mieli huutaa tätä tuskaa. Karjua, kiljua, raivota ja kiukutella, jos sillä edes puolet tästä lähtisi pois. Mutta ei lähde. Pahoittaa vain muidenkin mielen.

    Voimia kaikille meille. <3 Kivisellä tiellä kuljetaan. Toivotaan, että joskus löydetään polku pois sieltä.

    Kaikesta huolimatta, mukavaa vappua jokaiselle!

    • #15599
      Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
      Risuaita
      Osallistuja (Participant)

      Tosi harmi nuo odotusajat😑

  • #15542
    Profiilikuva käyttäjästä mnää
    mnää
    Osallistuja (Participant)

    Binkku, kirjoitit tosi osuvasti 💛 Juuri tolta tuntuu.. Mun täytyy soittaa hoitojen aikatauluista huomenna, koska jos jono lasketaan siirrosta, niin mulla se tosiaan oli jo helmikuussa.. Kaksijakoinen kaikille.

  • #15544
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Kysyisin mielipidettä. Lähinnä tyyliin “jos olisin sinä”. Ensi viikolla pitäisi olla eka ultra taas ennen hoidon aloitusta. Jos nyt ylipäätään pääsee hoidon aloittamaan, niin pyytäisittekö pitkän viljelyn? Yksityisellä, jossa maksatte kamalasti kaikesta? Edellisessä yrityksessä tehtiin, kaikki alkiot hitaita ja zippasi ja hidastui niin, ettei siirtoon päästy.

    Mietin itse, että jos pitkä tehdään, niin näkisi onko noista enää mihinkään…antaisi ehkä osviittaa kannattaako enää yrittää. Itsellä ikää kin aika paljon. Sitten kuitenkin mietin, että mitä jos kuitenkin joku kohdussa lähtisi…..

    Toisaalta se ainut raskauden alku lähti pakastesiirrosta.

    Mitä ajattelette? Rahoja mietin ja ns.turhia siirtoja…

  • #15546
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Ämmä, meillä juurikin nyt tuo tilanne eli saimme valita tehdäänkö pitkä viljely vai ei. Arvoin pitkään ja kallistuin lopulta pitkään viljelyyn vaikka alkioita onkin vähän. Ensin olin aivan toisella kantilla tuolla “ehkä kohdussa onnistusi” ja tehdään niin monta siirtoa kuin vaan voidaan -ajatuksella mutta sitten jotenkin väsähdin tähän hommaan ts. tuli tunne etten jaksa turhia siirtoja… tekisi mieli pitää kunnolla taukoa koko hommasta. Joten nyt ensi viikolla PAS jos homma onnistuu, jos ei niin sitten ei. Toiselle on aina vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä, mutta omalta osaltani se oli tuo kerrasta poikki väsymys joka ratkaisi asian. Lääkärini sanoin se on se nopea tie totuuteen, toinen vähän pehmeämpi. Raha minusta on tässä toissijainen asia vaikka iso onkin… pitkä viljely maksaa ja turhat siirrot maksaa. Kaikki maksaa.

    Huomaan että zumenon ei oikein sovi mulle, jotenkin alakuloinen olo kokoajan. Työssäkin paljon stressiä tällä hetkellä niin motovaatio on ihan nolla.

    • tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten Profiilikuva käyttäjästä EevaK EevaK.
  • #15548
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Kiitos, EevaK, kommentista. Tuota mietiskelemme, että kohtu vs. pitkä viljely. Toisaalta tosiaan mietin, että jos kerran alkio pakastuksesta ja sulatuksesta selviää ja kiinnittyy, niin luulisi “hyvän” alkion maljallakin selviävän ja toisaalta jos ei selviä, niin sitten ei. Itsekin toivon jotenkin nopeaa vastausta siihen, “kannattaako yrittää kuinka monta kertaa”. Mietityttää, että jos nyt kaikki mahdolliset alkiot ovat myös ihan hitaita ja pysähtyvät tms.. niin pitääkö päätellä, että on ikä+laatu tullut nyt siihen pisteeseen… toivon, että lääkäri ottaa riittävän selkeästi kantaa sitten hoidon jälkeen. Rahan puolesta pystyisimme jatkamaan vielä ainakin yhden tämäkin jälkeen, mutta itse en ehkä halua jatkaa kovin montaa yritystä jollain 1% mahdollisuudella, jos tiedät mitä tarkoitan?

  • #15596
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Ämmä, tiedän mitä tarkoitat. Olen ihan tyytyväinen noihin yksityisen puolen hoitoihin mutta sen verran valitan että kun vapautta on omien hoitojensa suhteen paljon niin välillä tuntuu että on liikaakin. Että tulisi joku ja sanoisi suoraan että nyt tehdään kuule näin. Tai että nyt on aika lopettaa.
    Nyt jännitän sitten maanantaista alkaen että miten käy ja syytän itseäni (ja vähän miestäni mutta enemmän kuitenkin itseäni kun sen lopullisen päätöksen “sain” tehdä) jos ei mene hyvin.
    Toivotaan että pääset kuitenkin aloittamaan hoidot ja pääset ainakin siihen vaiheeseen että on jotain päätettävää!

  • #15598
    Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
    Risuaita
    Osallistuja (Participant)

    Toinen Ivf käynnissä: munasoluja ekassa ultrassa yksi molemmilla puolilla ja joitain pieniä joita ei edes laskettu. Lääkäri sanoi että näitä ei välttämättä kannata edes punkioida koska niin pieneltä näyttää saalis. Erona siis se että tällä kertaa kokeiltiin lyhyttä kaavaa (viimeksi 16 punktiossa saatiin ja niistä alkioita 6) Pian on tärkeät mietinnät. Mua kauhistuttaa että mitäs jos ne munikset vaan loppuu! Jos tässä on “vikat”, eikä niitä edes oteta talteen. Koskaan ei voi olla varma. Mulla kuitenkin kuukautiset alkaneet jo 11v. Onko sitä edes kukaan kysynyt missään?

  • #15607
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Risuaita, onko sinulle tehty ne hormonimittaukset, mitkä antavat viitteitä munisten määrästä? Oliko se AMH, joka siihen viittasi. Onko tässä hoidossa jotain muuta eroa, kuin lyhyt kaava? Esim. millä lääkkeellä tehty, onko menkkoja säädetty tiettyyn kohtaan, säädettiinkö viimeksi? Olen tosi pahoillani. Toisaalta kummastuttaa, kun eikö joskus saada ihan pikkumäärä muniksia, jos vaikka laatu on OK, niin mitä siitä määrästä!?!? Onhan monilla tullut vaikka kuinka paljon ja kuitenkaan ei raskaus ala, ja toisaalta vähän ja alkanut… mikä se punktoinnin raja sitten on?

    Meillä tehtiin 1. lyhyt kaava, Gonal-F, ICSI, tuli alkioita jotain ehkä 5-6, joista 4 lopulta “hyvää”, ja 2 tuoresiirrossa, nega, 2 sulatus, toinen kuukahti, toisesta raskaus+keskenmeno.
    2. pitkällä kaavalla Synarela+ Gonal-F, ICSI, tuli alkioita ehkä 5(?) ja kaikki kuukahti (tosin pitkä viljely, mutta olivat kuulemma hitaampia muutenkin kuin viimeksi kaikenkaikkiaan)

    Emme tiedä oliko huonompi tulos kaavasta johtuvaa, vai siitä, että olen vuoden vanhempi, kenties Synarela(?) tai ihan vain tuuria. En kuollaksenikaan muista täsmättiinkö menkkoja ekalla kerralla mitenkään (ehkä ei?) Nyt 2. kerralla söin vähän ainakin keltarauhashormonia ennen Synarelan aloitusta… ???

    Nyt yritetään uudelleen lyhyttä kaavaa ja vähän eri lääkettä, muistaakseni Menopur tai Menogon tms… ja ei siirrellä mitenkään menkkoja, vaan “luomusti”, kun alkaa ja sitä tässä arvotaan milloin alkaa. Toivottavasti ei ole kystia, että oikeasti pääsee alkamaan.

  • #15673
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Meillä riskinoton kanssa kävi nyt niin, että kolmesta alkiosta yksi kehittyi blastoksi, kaksi jämähti. Tänään lähti tuo ainokainen matkaan, nyt odotetaan. Tosi ristiriitaiset fiilikset, toisaalta tyytyväinen että tuo yksi hyvä saatiin, mutta kun lähdössä oli 16 munasolua… silloin punktion jälkeen olin sillä fiiliksellä että ihanaa kun ei tarvi jännittää yhden ainoan siirron varassa, vaan on sitten siellä varakappaleita. No ei ole. Nyt yritän kuitenkin posiitiivisesti asennoitua tässä ja olla liikaa ajattelematta asiaa.

  • #15675
    Profiilikuva käyttäjästä Simillan
    Simillan
    Osallistuja (Participant)

    Kylläpä EevaK teillä kävi kato. Mutta onneksi edes yksi saatiin siirtoon, blasto vielä. Toivottavasti pysyy kyydissä <3

    Meillä on siirto perjantaina. Viides laatuaan, ja tätä on odotettu puoli vuotta. Siirto on siirtynyt milloin oman reissun, milloin lääkkeiden toimimattomuuden ja viimeksi viikonlopun vuoksi. Nyt oli menopur tehnyt tehtävänsä ja 4 päivän ikäinen alkio lähtee matkaan. Laadusta en tiedä, mutta on huonoin niistä kolmesta, jotka pakkasessa olivat. Siirron tukena on toista kertaa kokeiltava pregnyl, jota pistän kolmen päivän välein. Eli testipäivää saa sitten odotella ties kuinka pitkään. Kauhea homma on koettaa pysyä positiivisena, koska aika negatiiviseksi tässä on jo tullut. Ja toisaalta olen alkanut elää elämää niin, että lapsettomuus ei kaada maailmaa. Olen koettanut keskittyä hyvään ja siihen, mitä meillä jo on. Mutta pelottaa tunnemyrsky, minkä siirto ja sen tulos aiheuttaa. Tosin yritän täysillä olla itselleni armollinen, tehdä tietoisen läsnäolon harjoituksia ja antaa tunteiden tulla. Ja toisaalta on todella kiireiset viikot tulossa, joten ehkäpä kaikki menee ihan hyvin, oli tulos sitten mikä tahansa.

  • #15677
    Profiilikuva käyttäjästä Risuaita
    Risuaita
    Osallistuja (Participant)

    Onnea siirtoon simillanille, ihmeellistä onnea eevak sinkulle. Kiitos ämmä, aina kärppänä foorumilla💙.
    Ja muillekin loppukevään vääntöihin voimia!
    Ei sit punktioitu mun kahta munista. Ettei mene yksi hoitokerta näin vähillä tsäänsseillä. Lääkärin mielestä ei tarvi munisreserviä tutkia koska muutoin olen “hyvin reagoinut hoitoihin”. Jos olisi ollut arki oltais tehty inssi, mutta meillä meni kotitöiksi näiden reppanoiden munasolujen”käyttöönotto”. Syksyllä pitkällä kaavalla ja toivoen parempaa saalista. Tunteet vähän nollissa. Ei muka oikein edes harmita tai ärsytä tai suruta. Olen kai tunteillut tarpeeksi. Näiden hoitojen onnistuminen ei ole mun tunteista eik toivosta kiinni. Joten päätin että mä vaan teen nää jutut, pistän nää lääkkeet ja käyn polilla. Teen mitä käsketään turhia analysoimatta. Tässä tämän hetken tekniikka jolla eteenpäin.

  • #15685
    Profiilikuva käyttäjästä Josko?
    Josko?
    Osallistuja (Participant)

    Kiva et täältä löytyy niin monia erilaisia kertomuksia hoitotaipaleesta! Tarinoitanne on ollu voimaannuttavaa lukea. Kiitos niistä! Jaampa minäkin omamme. Lapsettomuustaustaa alkuvuodesta 2014 eli neljättä vuotta. Lähete Naistenklinikalle tuli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä.

    Naikkarin alkutesteissä paljastu tosi alhainen AMH (alle 1) ja ikäisekseni tosi korkea FSH. Aloitimme suoraan IVF-hoidot Naistenklinikalla. Niitä suostuttiin tekemään kaks. Molemmilla kerroilla ongelmana oli munasolujen laatu. Ne jäivät epäkypsiksi eivätkä tietenkään hedelmöittyneet. Jo ekalla kerralla suuria hormonimääriä suurennettiin entisestään toiseen yritykseen. Muuten sama kaava. Siirryimme sen jälkeen yksityiselle jossa munasoluihin ei yrityksistä huolimatta saatu sen enempää toimintaa.

    Seuraava steppi olivat lahja(muna)soluhoidot. Tutustuimme aluksi netin ja kirjallisuuden avulla asiaan Suomessa ja Venäjällä jonne minulla on siteitä. Selvisi että Suomessa luovuttajista kerrotaan ainoastaan pituus sekä silmien ja hiusten väri. Ei lainkaan ersimerkiksi ikää, veriryhmää, koulutustaustaa yms. Suomessa luovuttaja voi olla jopa 35-vuotias (tosin vastaanottaja pariskunta ei saa ikinä tietää ikää vaan voi vaan spekuloida et oliko luovuttajan ikä syynä mahdollisesti alhaiseen hyvien munasolujen määrään). Venäjällä luovuttajat ovat nuorempia mikä tietenkin keskimäärin tuottaa parempilaatuisia munasoluja. Ja kaikilla luovuttajilla on oltava biologisia lapsia mikä ei Suomessa kuulemma ole aivan välttämätöntä.

    Venäjällä luovuttajasta saa siis enemmän tietoja mm. juuri ikä, veriryhmä, koulutustausta, luonne, harrastukset jne jne. Usein jopa nauhoitettu ääninäyte ja käsialanäyte yms hieman jo huvittavuudenkin puolelle menevää 🙂 Joillakin klinikoilla on mahdollista myös nähdä ainakin joidenkin luovuttajien (lapsuus)kuvia heidän suostutumuksellaan.

    Kävimme useilla eri pietarilaisklinikalla ja valitsimme lopulta Next Generation Clinicin. Yksi syy oli luovuttajien suuren määrän lisäksi se että kaikille luovuttajille tehdään geenitesti perinnöllisten sairauksien löytämiseksi. Vain puhtaat paperit saaneet pääsevät luovuttajiksi. Käytäntö olisi tervetullu Suomeenkin. Sopiva luovuttaja löytyi helposti (valikoima oli laaja) ja hänen stimulaationsa meni nappiin. Nyt ollaan siinä vaiheessa että kroppaani valmistellaan ensimmäiseen alkion siirtoon ikinä!

    Tämä oli esittely/aloituspostaukseni. Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita!

  • #15720
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Moikka taasen kaikki!
    Äitienpäivänä oli vähän ahdistus päällä.
    Hoitokierros on päässyt alkamaan, eli aloitusultra takana, ja nyt sitten pistän lyhyeen kiertoon Menopuria, tänään alkaa Orgalutran myös.

    Miten muilla menee?

    JOSKO, tsemppiä tosi paljon (ja muillekin)! Olikohan täällä ihan joku lahjasolukeskustelukin vielä ihan erillään, muistelen? En tiedä mitä kysymyksiä siihenkin liittyy. Minusta on hyvä, että noita tietoja on enemmän saatavilla luovuttajasta, mielestäni pituus ja silmien väri ovat aika toissijaisia asioita, itse kuulisin mieluummin kuvausta esim. luonteesta tms… mutta itseäni mietityttää ajatuksessa se, että onko luovuttajan henkilötiedot lapsen saatavilla täysi-ikäisenä muualla, kuten Suomessa kuitenkin on? Itse ajattelen, että monelle esim. adoptoidulle lapselle on tosi tärkeää tietää biologinen alkuperä, minulle itselleni tuntuu ylivoimaiselle se ajatus tällä hetkellä, että saisin lapsen luovutetuilla soluilla ja edes lapsella itsellään ei olisi mahdollisuutta tietää biologisen vanhemman nimeä ym. koskaan. Toki näin voi kv-adoptioissakin käydä, ettei ole selvillä ne tiedot, mutta silloin se ei ainakaan ole tarkoituksellista…Vaikeita kysymyksiä ja jokainen näitä joutuu miettimään, kuten joutuu muutenkin hoitoja. Eräs tuttavani vuosia sitten päätyi itse jo siihenkin, että ei ole valmis tai halua hedelmöityshoitoja ollenkaan, jos ei kerran “luomusti” tule… mihin kukakin oman rajansa vetää… tässä sitä pohdin miehen kanssa parhaillaan, että mitkä meidän vaihtoehtomme ovat, koska ihan iän puolesta Suomessa nuo luovutetuilla hoidot eivät nekään kohta ole mahdollisia ja itsekin selvittelin vähän miten ulkomailla nämä toimivat ja mitä se tarkottaisi. Tällä hetkellä eniten mietityttää tuo luovuttajan anonyymiys.

  • #15722
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Onpas mielenkiintoista tämä lahjasolukeskustelukin. Itse en ole koskaan kokenut ajatusta vaikeaksi, tosin en kyllä ole vielä ihan siinä vaiheessa tätä prosessia että olisin asiaa kovin aktiivisesti miettinytkään. Miehelle luulen tämä olisi kyllä vaikea ajatus. Toisaalta luulen, että olisi mukava tietää luovuttajasta, mutta toisaalta taas tuleehan niitä joskus aikamoisia yllätyksiä, ulkonäöllisiä ja luonteessa, ihan omillakin soluilla 🙂

    Täällä menossa pp6, kai (en koskaan ole oppinut näitä laskemaan, mutta siis kuudes päivä siirrosta, jos siirtopäivää ei lasketa + kysessä 5. päivän alkio). Luomuna alkion ikä olisi n.10-11 päivää. Ehkä siis pp11? Siirron jälkeen olin aivan varma, että onnistui, jotenkin oli sellainen fiilis. Sitten iski se lamauttava pelko ja nyt olen jossain puolivälissä. En ole vielä uskaltanut testailla, ehkä parin päivän päästä. Oireita on, kaikki sellaisia että voivat johtua lugeista, mutta kuitenkin vähän erilaisia kuin viime kierroksella. Jos viimeksi oli olo, että ei onnistunut mutta toivoin olevani väärässä, nyt on olo että onnistui ja pelkään olevani väärässä. Huoh.

  • #15730
    Profiilikuva käyttäjästä mnää
    mnää
    Osallistuja (Participant)

    Hei, pakko kirjottaa, kun ollaan mietitty täällä kotona, et oisko Suomessa teoriassa mahdollista käyttää tutun tai sukulaisen lahjasoluja..? Tiiän, et sekin ois tosi vaikea asia kaikkine puolineen, mut sit tietäs lahjoittajan ja oisko jonotki lyhyemmät, ku ois solut “omasta takaa”..? 😊 Paljon tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin! 💕 Ite odotan kesää ja uutta hoitoa…

  • #15737
    Profiilikuva käyttäjästä Helios
    Helios
    Osallistuja (Participant)

    mnää: Kyllä Suomessa voi käyttää tuttua luovuttajaa. Sitä ei välttämättä suositella, mutta yksityisellä hoidot onnistuvat tutun/sukulaisen lahjasoluilla. Toki heidän pitää varmaan läpäistä sama terveysseula kuin tuntemattomien luovuttajien.

  • #15739
    Profiilikuva käyttäjästä Geisssha
    Geisssha
    Osallistuja (Participant)

    Meillä nyt tilanne se, että vapun jälkeen ilmoitin meidät kolmannelle hoitokierrokselle. Eli syksyyn menee aloitus..
    Ja kun en oikein tiedä onko omilla mielipiteillä paljon painoarvoa näissä julkisen puolen hoidoissa, niin kysyin kuitenkin hoitajalta olisiko mahdollista käyttää tässä viimeisessä hoidossa Puregonia (kuten ekassakin hoidossa, josta raskaus alkoi), eikä Bemfolaa kuten tokassa hoidossa. No, hän aikoi kirjoittaa toiveeni ylös.

    Suunnitelmissa olisikin nyt unohtaa hetkeksi hoidot ja nauttia kesästä! Itse asiassa suunnitelma alkaa jo toimia, en edes tiedä mikä kierronpäivä nyt on 😂😂

  • #15746
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Follikkelit kasvaneet hyvin. 6+6 on tuloillaan, se mitä saadaan, en tiedä. Punktio keskiviikkona. Jännittää.

  • #15764
    Profiilikuva käyttäjästä Simillan
    Simillan
    Osallistuja (Participant)

    Täällä on täysi keskittymiskyvytön häröily meneillään. Hermostuttaa ihan hirveästi tämän alkion siirron tulos. Siirto tehtiin siis 12.5, oli 4-päiväinen ja 12-soluinen kuulemma hyvä alkio. Siirron teki kokenut lääkäri ja sen menikin hyvin. Siirron jälkeen pistin pregnylin neljä kertaa, viimeksi sunnuntaina (määrä 1500IU). Viimeksi keskikierron tiputtelu alkoi siirron aikaan ja menkat tuli pregnylistä huolimatta.

    Nyt on tunteet ihan sekaisin. Oon googletellut pregnylin puoliintumisaikaa, ja todennut, että mussa on sitä edelleen reilusti yli 200IU. Eli kaikki oireet voi johtua tästä. Välivuotoa ei ole tullut yhtään. Tissit on ihan hirveät kipeät ja niitä kuumottaa. Alavatsaan saattuu aika ajoin paljonkin. Mielialat heittelee, mutta onko mikään ihme, kun kyttään kaikkia oireita ja sorrun googleen 😀

    Sain vielä pahan tulehdusalttiin haavan sunnuntaina eli jouduin aloittamaan vahvan antibioottikuurin. Siitä seurasi voimakas pahoinvointi, mutta salaa toivon, että ei olisikaan siitä. Toisaalta pelkään, että antibiootti tuhosi kaikki haaveet kiinnittymisestä. Oi voi ihmistä, kun tämmöinen asia vie pikkuisen pään minne lie…

    Testata saa aikaisintaan keskiviikkona ensi viikolla. Laskeskelin, että keskiviikkona pregnyliä pitäisi olla enää 11,7IU elimistössa. Ai miten niin meni vähän överiksi, ehei 😀

    Toisaalta tiedän, että menkat voivat alkaa koska vaan. Mies on poissa koko viikonlopun, eli on varauduttava siihen, että pitää surra aluksi itsekseen. Mutta jos sen aika tulee, suren sitten. Nyt koetan vielä elää toivossa.

    Jos täällä joku muu piinailee, toivottavasti ei mene ihan yhtä hölmöilyn puolelle… <3

    Mitenkähän Ämmällä meni punktio?

  • #15765
    Profiilikuva käyttäjästä Indi
    Indi
    Osallistuja (Participant)

    Moikka!
    Jaksamisia kaikille,en ole tänne ennen jaksanut kirjoittaa,lukenut kyllä ja myötäelänyt. Nyt on taas vaan itkuraivarit ollu niin lähellä että pakko purkaa vähän…Menkat alkamassa ja oon menossa auttamaan lastenjuhlille 😬 Mun kallis erikoislääkäri gyne oli vaihtanut mulle hermokipulääkkeeksi pregabalinia ,jota ei saa käyttää kun suunnittelee raskautta. Kun nyt sitten ihmettelin tätä, hän väitti että olin itse kuulemma päättänyt lykätä hoitojen aloittamista. Siis en todellakaan ole ikinä tuollaista sanonut! Olen aloittamassa IVF hoidot heinä- elokuussa. Voi v***u kun täällä lääkärit tekevät päätökset asiakkaiden puolesta! Onko teillä Nova Vita kokemuksia IVF:stä, tai muista klinikoista ulkomailla, joissa pärjää englannilla?

  • #15766
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Täällä sellainen tilanne, että saatiin vain YKSI ainoa solu. Kaikki olivat kummissaan, tähän asti tullut aina 6-7, joista vähintään 4 tai enemmän kypsiä. No. Miettivät eikö irroituspiikki ole toiminut vai mitä, koska kaikki näytti niin erittäin hyvältä. Toisaalta mitä väliä, jos ei kuitenkaan niistäkään mikään toimi.

    No, huomenna selviää päästäänkö edes siirtoon. Enpä jaksa kovin toiveikas olla. Alkaa olla lopun alkua tämä meillä.

    Missä toi lahjasolukeskustelu on…? Sitä tässä väkisin miettii. Olen todella epäileväinen ja mietin vaikka miltä kannalta sitä asiaa… mutta tuolla klinikalla otettiin esiin ja kaipaisin siihen näkökulmia toisilta.

  • #15767
    Profiilikuva käyttäjästä Helios
    Helios
    Osallistuja (Participant)

    Ämmä: Lahjasolukeskustelua varten pitää simpukalta pyytää pääsyä siihen. Jos totta puhutaan, niin se facebook-ryhmä on huomattavasti aktiivisempi keskustelualue, joten kannattaa sinne pyytää pääsyä.

  • #15768
    Profiilikuva käyttäjästä Mella
    Mella
    Osallistuja (Participant)

    Heippa kaikklle! Täällä uusi kirjoittelija. Olen vain seurannut sivusta keskusteluja ja työstänyt tätä “urakkaa” yksin miehen kanssa, enkä ole edes lähimmille kertonut asiasta, kun koen luovani itselleni turhia paineita, kos kaikki tietää. Anyway, tänään oli ensimmäinen punktio. Tuloksena 74 kerättyä rakkulaa ja niistä 55 munasolua. Viime päivät alko olemaan vähän tuskasia, ja nyt otetaan iisisti pari viikkoa. Siirtoa ei tulla tekemään liian suuren riskin vuoksi joten luultavasti menee elokuulle. JOS sielä siis alkioita on. Maanantaina se selviää. Miehen tavara oli kuulemma kerrassaan priimaa ja uiskentelijoita oli ennätysmäärä. Asiaa en sen enempää nyt halua miettiä eikä oikeastaan ole edes odotuksia. Kylmänrauhallisesti pitää edetä, ettei sitten pahasti pety jos kaikki menee pieleen. Tsemppiä kaikille kohtalontovereille!

  • #15769
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Mella, huima määrä soluja. Minulla yksi raukkaparka sujautettiin kyytiin tänään. Meillä ovat hyytyneet pv 3-4….joten vähän nihkeät fiilikset, mutta oli lähtökohtaisesti hyvälaatuinen ja aikataulussa.

    Ahdistava tunnelma, kun tämän epäonnistuessa on pakko miettiä vakavasti.

  • #15774
    Profiilikuva käyttäjästä Nellanen
    Nellanen
    Osallistuja (Participant)

    Hei kaikki, kiitos paljon teidän kaikkien tarinoista. En ollut tajunnut tätä vertaistukea kaipaavani, mutta lukeminen antoi hyviä voimia. Siis kiitos <3

    Olen 38-vuotias ja meillä lasta on yritetty nyt kolmisen vuotta. Hoidot aloitettiin vuoden alussa. Mitään erityistä syytä lapsettomuudelle ei ole löytynyt paitsi tietty ikä. Kolmen inseminaation jälkeen nyt tehtiin eka ivf. Keräys viime ti ja siirto pe eli nyt pp1.

    Olen yrittänyt sellaista strategiaa, että ajattelen tätä koko prosessia mahdollisimman vähän. Mut ei se tietenkään nyt enää onnistu. Inseminaatiot meni jotenkin tuosta noin vaan, mutta tää ivf on nyt kovempi pala. Siis jännittää hurjasti.

    Paljon voimia ja hyvää mieltä ja tsemppiä ja mitä näitä nyt onkaan kaikille!

  • #15781
    Profiilikuva käyttäjästä Mella
    Mella
    Osallistuja (Participant)

    Huomenta!
    Ensimmäiset tulokset tulivat perjantain punktiosta. 55 munasolua saivat talteen ja 34 hedelmöittyi. 4 parasta pakastettiin suoraan ja loput laitettiin plastokystiin ja sitä kautta pakastetaan. Hyperin riski on niin suuri ja takana tuskanen viikonloppu ja ihan viittä vaille, etten joutunu soittamaan ambulanssia vaan yö osastolla ei nyt napannut ja sinnittelin kotona. Nyt pitää sitten mennä jälkitarkastukseen lääkärin kehotuksesta. Tuoresiirtoon ei siis päästä, joten kesä kerätään voimia.

  • #15783
    Profiilikuva käyttäjästä Simillan
    Simillan
    Osallistuja (Participant)

    Huh, tuo Mellan määrä rakkuloita on ihan käsittämätön. Olet varmasti joutunut kestämään todella tukalaan oloa <3 Täysin ymmärrettävää jättää tuoresiirto väliin, tuskin kehokaan sitä jaksaisi.

    Meillä ei onnistunut viides siirto. Kaikki meni hyvin eiliseen saakka, kunnes ihan yhtäkkiä päivällä menkat alkoivat suuren putouksen lailla. Tänään aamulla testi ihan puhdas negatiivinen. Eilinen meni itkiessä. Olin jo ollut aika toiveikas, tissit olivat todella turvonneet, oksetti ja väsytti. Mutta liekö psykosomaattista, koska pregnyliä ei enää ole elimistössä. Tänäänkin olen aika herkillä, mutta asia alkaa olla hyväksynnän puolella. Toki *ituttaa raskaasti ja pienten vauvojen ja raskaana olevien naisten näkeminen itkettää.

    Meillä ei ole enää mitään pakkasessa. Julkisella on vielä yksi hoitokierros jäljellä. Katsotaan syksyllä, mitä tehdään ja milloin.

  • #15786
    Profiilikuva käyttäjästä Ämmä
    Ämmä
    Osallistuja (Participant)

    Simillan, olen tosi pahoillani. Täällä samantyyppiset fiilikset. 1 alkio siirretty. Kehitin lievän hyperin ja olin tarkkailussa yön. Saikkua koko vko ja en saa pistää gonapeptyliä.

    Toisaalta luulen, että tuskin on solu jatkanut jakautumista, joten mitä väliä. ….todella angstiset tunnelmat. En tiedä edes milloin saa testata, mutta luulen tietäväni tuloksen jo ennen sitä kuitenkin. 😢😢😢

  • #15787
    Profiilikuva käyttäjästä Nellanen
    Nellanen
    Osallistuja (Participant)

    Mella, toihan on ihan hurja määrä. Urhea sinä!

    Multa saatiin viimeksi kokoon kokonaista 2 munasolua. Molemmat hedelmöittyi ja toinen meni pakkaseen että sikäli ihan hyvä. Mutta en mä tietty tolla määrällä kauheasti juhlinut.

  • #15792
    Profiilikuva käyttäjästä
    Nimetön

    Onpa yllättävää lukea, miten moni täälläkin kertoo kärsivänsä nuorena alkaneista vaihdevuosi-ilmiöistä, alhaisesta AMH- ja korkeasta FSH-arvosta. Luulin ilmiön olevan melko harvinainen.

    Itse kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa, vaikka yrittämistä on takana lähes neljä vuotta. Tähän asti mieli on pysynyt positiivisena ja hoidot ovat olleet luontaiseksi ja tutuksi tullut osa elämää. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa tuli aito tarve vertaistuelle, kun kaikki rysähti jotenkin kerrallaan.

    Meillä on vuosien mittaan testattu käytännössä kaikki hoitomuodot läpi koeputkihedelmöitykseen asti, koska lapsettomuuden syy on jäänyt kohdallamme arvoitukseksi. Tai niin pitkään kuvittelin, kunnes koeputkihedelmöityshoitoja aloiteltaessa kohdallemme osui lääkäri, joka puhui asioista suoraan ja kiertelemättä. Vaikka olimme aina saaneet ihanaa ja ystävällistä hoitoa, useamman kerran matkan aikana on käynyt niin, ettei tieto ole tullut meille asti – syynä on ehkä ollut lääkärien vaihtuvuudesta johtuen se, ettei kukaan ole tajunnut, ettei meille ole vielä jotakin kerrottu.

    Heti koeputkihedelmöityshoitojen aloituskerralla saimmekin saman tien shokkihoitoa. Meille kerrottiin, että minut ultrattaisiin, ja munarakkuloita pitäisi olla useampia, jotta hoitojamme jatkettaisiin. Niitä oli ollut kuulemma viimeiset reilu puoli vuotta minulla aina lohduttoman vähän ja samalla ajanjaksolla myös labratulokseni olivat huolestuttavasti alkaneet antaa merkkejä siihen suuntaan, että vaihdevuoteni (31-vuotiaana) olivat aluillaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin, että labratuloksissani oli ollut jotakin vialla.

    Meillä kävi kuitenkin onni, sillä sinä päivänä munarakkuloita oli paljon ja pääsimme hoitoon. Silloin lääkäri sanoi, että hoitoa yritettäisiin ainakin kahdesti: kerran keväällä ja toisen kerran syksyllä, josa tarvetta olisi. Seuraavassa kierrossa munarakkuloita oli kuitenkin taas vain kaksi, mutta operattio tehtiin meille kuitenkin. Niistä löytyi lopulta yksi munasolu, joka oli sekin epäkypsä. Saadessani soiton seuraavana päivänä osasin varautua huonoihin uutisiin, mutta se miten huonoja ne olivat, yllätti täysin. Arvoni olivat osoittautuneet sellaisiksi, ettei tiedossa ole ainuttakaan tapausta, jossa hoidot olisivat johtaneet raskauteen. Niinpä hoitotaipaleemme kunnalla päättyi siihen.

    Nyt mieli on saanut selkiytyä ja toipua uutisista pari päivää. Syksyllä jatkamme yksityiselle, ja toivon että saisimme mahdollisimman suoraan ja rehellisesti tietää, mitä meidän kannattaa vielä yrittää ja mitä ei.

  • #15796
    Profiilikuva käyttäjästä Mella
    Mella
    Osallistuja (Participant)

    Onpa surullisia uutisia täällä. Toivottavasti nyt saatte kesän levätä ja olla ihan rauhassa. Nyt pitää kerätä voimia tulevaan, jotta syksyllä ollaan kaikki hyvässä hoitokunnossa.

    Mä sain äsken tietää, että meiän superlastista meni jopa 14 alkiota pakkaseen. Meni vähän se sana ohi, mutta osa oli sellasia tuplia. Oma kunto alkaa olemaan kohdillaan eikä eilen enää tarvinut särkylääkkeitä. Jälkiarkastuksessa totesivat, että lievän hyperinhän minä olin viikonloppuna saanut, mutta tarkastuksessa ei enää ollut mitään kriittistä. Reippaana ajelin sairaalaan ja kävelin ympäriinsä rauhallisin askelin eri kokeissa. Lääkärikin ihmeissään, että miten voin olla niin hyvässä kunnossa.

    Meillä sitten siirron suunnittelua elokuussa. Pyysin itse sinne, jotta en kesällä ota stressiä, kun uusi kesätyö ja toivon, että siinä olisi töitä joskus tulevaisuudessakin. Samoin miehellä loma silloin niin saadaan aloittaa täysissä voimin yhdessä uutta jaksoa. Ja negatiivinen kun olen niin ehkä nyt saa tosissaan kerättyä rahaa kasaan jatkohoitoja varten, jos ei tämä nyt ekalla kerralla onnistu.

  • #15824
    Profiilikuva käyttäjästä Tirlittan
    Tirlittan
    Osallistuja (Participant)

    Täällä myös yksi, jolla hoidot julkisella tulivat päätökseen. Ikävää, että niin monella muullakin täällä. Meillä siis huhtikuussa 2. IVF/ICSIn tuoresiirto päättyi negaan. Kokoustivat naistenklinikalla asiasta vasta nyt, koska olivat unohtaneet aiemmin! Ja lisäksi vielä tulivat siihen tulokseen, ettei hoitoja kannata jatkaa. Perusteena oli vähäiset kerätyt munasolut ja poikkeava alkion kehitys. Vasta nyt sain myös kuulla todellisen syyn siihen miksi 1. kerta ei onnistunut. Meille oli vain kerrottu, että yksikään ei hedelmöittynyt, mutta tämä ei pitänytkään paikkaansa vaan olivat hedelmöittyneet niin, että useampi siittiö oli hedelmöittänyt yhden munasolun. Ihmetyttää, että miten kyetään hoitamaan vakavia sairauksia, kun näidenkin asioiden kanssa tuntuu olevan jos jonkinlaista sähläystä!
    Tässä sitä nyt sitten pohditaan, että siirrytäänkö yksityiselle vielä omilla soluilla vai lahjamunasoluhoitoa hakemaan. Vai luovutaanko ajatuksesta kokonaan. Onko teillä kokemusta hitaasti kehittyvistä alkioista ja blastokystiviljelystä? Voisikohan se olla järkevä vaihtoehto vai epätoivoista yrittämistä?

  • #15827
    Profiilikuva käyttäjästä Nellanen
    Nellanen
    Osallistuja (Participant)

    Voi tylsää, Tirlittan ja kaikki muutkin!

    Meillä ekasta tuoresiirrosta tuli miinus. Olin jo itse testannut että noin se taitaa olla ja tänään verikoe vahvisti asian. Tilanne sikäli hassu että vieläkään ei ole missään ollut mitään vikaa paitsi mun iässä, olen 38. Mutta muuten ei ole löytynyt mitään mikä selittäisi sitä ettei raskaus lähde liikkeelle.

    Olemme olleet hoidossa yksityisellä puolella ja arvostan meidän saamaa hoitoa: Lääkäri pysyy samana ja aina voi soitella ja kysellä lisää.

    • tätä vastausta muokkasi 2 viikkoa, 3 päivää sitten Profiilikuva käyttäjästä Nellanen Nellanen.
  • #15829
    Profiilikuva käyttäjästä Suru
    Suru
    Osallistuja (Participant)

    Hei kaikille uusille kirjoittajille.

    Pahoittelut Simillan ja Tirlittan.
    Ämmä, voimia sinulle.

    Meidän seuraava hoito on elo- tai syyskuussa. En tiedä, koska en ole halunnut soittaa ja kysyä. Oli tarkoitus olla mietimättä hoitoja koko kesän aikana. Onnistuin tämän toteuttamisessa vain toukokuun ajan.
    Hyvä kai sekin. Nyt ku pitää kolme kuukautta vielä odottaa, haluan satsata ruokavalioon. Ja se on omiaan muistuttamaan hoitojen lähestymisestä.

    Toivottavasti alkavat hoidot olisivat tehokkaat. Ekan hoitovuoden aikana moni asia meni mönkään. Meillä oli paljon huonoa tuuria matkassa. Mut niin on näköjään täällä muillakin vastatuulta ja ylämäkeä ollut. Nyt on toimintatavat tulleet tutuiksi ni ei tarvi yllättyä joka käänteessä, et näinkö tää nyt meni…

    Lohduttavaa huomata, että täällä on muitakin neljä vuotta yrittäneitä. Tulee heti bondattua teihin…

  • #15874
    Profiilikuva käyttäjästä Binkku
    Binkku
    Osallistuja (Participant)

    No vihdoin pääsin kirjautumaan tänne! (Muutaman kerran olen käynyt lukemassa ja yrittänyt kommentoida, niin aina heittänyt ulos.)

    Pahoittelut Simillanille ja Nellaselle.

    Tirlittan: Voimia päätöksentekoon. Samoja asioita pohdittu ja pohditaan täällä päässä.

    Kiva, että tännekin tullut hieman lahjasolukeskustelua, kun se itselläkin ajankohtainen aihe nyt. Täytyykin varmaan alkaa tutustua niihin keskusteluryhmiin.

    Mella: Olen tyrmistynyt teidän saaliistanne. Tuolla alkiomäärällä on varmaan jo mahdotonta epäonnistua!

    Ja sitten sitä omaa napaa enemmän ja vähemmän:

    Meillä oli tosiaan se julkisen loppukeskustelu, jossa aika suoraan sanottiin asiat. Toisaalta hyvä, mutta ottihan se koville. Alkioidemme kehitys siis on sitä luokkaa, ettei paljoa toivoa ole. Kaiken kukkuraksi minulla oli samana päivänä syntymäpäivä. Jotenkin vielä selkeämmin iski kasvoille se tosiasia, että olen jo 29 vuotta ja viimeiset neljä ja puoli vuotta on kulunut tähän, eikä onnellista loppua näy. Lääkäri lohdutti, että ikääntyminen on aina onnellinen asia, kun toinen vaihtoehto on kuolema. Jotenkaan ei lohduttanut, vaikka tottahan sekin. Tässä kuitenkin ollaan aivan terveitä ihmisiä. Terveitä, mutta onnettomia. 🙁

    Oli kuitenkin hyvä keskustella asioista kunnolla, kun julkisella normaalisti aika kiireellä edetty asioissa. Kromosominäytteemme ovat normaaleja. Syytä miehen siittiöiden vähäiselle määrälle ja liikkumattomuudelle ei edelleenkään ole selvinnyt. Emmekä tiedä enää, että onko se ainoa syy lapsettomuudellemme. Lääkäri sanoi, että on näillä siittiömäärillä ennnenkin saatu vauvoja maailmaan. Joko meillä on huonoa tuuria matkassa tai sitten munasoluissakin on jotain mätänä. Kuitenkaan lisätutkimuksia ei tehdä. Lääkäri kuitenkin ultrasi kohtuni, joka on jo täysin kunnossa keskenmenon jäljiltä. Korosti vielä, että kohtu on kaunis, ja se ei ole syyllinen alkioiden epäonnelle/kiinnittymättömyydelle.

    Lisäksi oli hyvä kuulla vielä vakuutus, ettei nämä hoidot (vaikka niitä tehtäisiin kuinka monta) ole mitenkään vaarallisia naisen terveydelle (ellei sitten tietenkin tule niitä komplikaatioita ym.) tai mitenkään nopeuta vaihdevuosien tuloa.

    Nyt meillä suunnitelmana mennä yksityiselle hakkaamaan päätä seinään yhden tai kahden hoidon ajaksi, ja jos ja kun ne eivät tuota tulosta, aloitamme adoptioprosessin.

    Lääkäri suositteli, että tekisimme vain yhden hoidon yksityisellä, mutta… Jotenkin itselle tuli sen verran toivoa tuosta maaliskuun positiivisesta raskaustestistä, että haluaisin yrittää viimeiseen asti. Lääkäri myös neuvoi, että tekisimme hoidon puoliksi omilla siittiöillä ja puoliksi luovutetuilla. Sitä nyt tässä pohdimme, että miten teemme. Tekisi melkein mieli kokeilla ensin hoito kokonaan omilla ja sitten toinen kokonaan luovutetuilla. No, katsotaan vielä, mitä yksityisellä sitten sanotaan. Ensikäynti meillä on loppukuusta. Eli varmaankin varsinainen hoito menee syksylle.

    On tämä vaan hiton rankkaa. Vuodet vierii ja muut lisääntyy. Meillä varsinkin töissä vauvabuumia. Yksi työkaveri odottaa kaksosia ja hänellä on lähes sama laskettu aika kuin meillä olisi ollut, jos olisimme saaneet odottaa pidempään kuin viikon. Ja hän on niin järkyttynyt kahdesta. Tekisi mieli pyytää, että antaisi toisen sitten meille. Rankkaa on, se on sanottava. Ne kauniit mahat… Huokaus.

    Ihanaa kesää kaikille vastatuulista ja kivikoista huolimatta! <3 Koitetaan levätä ja kerätä voimia syksylle.

  • #15879
    Profiilikuva käyttäjästä Koivunlehti
    Koivunlehti
    Osallistuja (Participant)

    Heitänpä minäkin omani tarinani tänne. Täytän kohta 39v ja meillä yristystä takana useampi vuosi. Odutusta sitäkin enemmän. Hoitoihin hakeuduttiin noin kolme vuotta sitten, ja ne ovat tähän asti sisältäneet neljä inssiä (joista puolet mennyt myttyyn viikonloppujen vuoksi) ja nyt toukokuussa tehtiin eka ivf pitkän kaavan mukaan. Tässä parhaillaan toivun kuukautismeren aiheuttamasta surusta ja yritän taas löytää toivoa syksyyn. Hirveä paniikki kun tuo kello raksuttaa kovaa, kovaa korvassa koko ajan. Kuulen kuinka onnistumisprosentti laskee vauhdilla päivä päivältä, enkä tiedä miten keskittyä muuhun tämän kesäloman aikana.

    Ensi kuussa meillä on hoidonsuunnittelukeskustelu ja sitten kait selviää miten syksy etenee. Tämä meidän eka ivf meni sillai kivasti että saatiin pakkaseen 13 alkoita, joita voidaan sulattaa viidessä erässä mikä siis käytännössä tarkoittaa että nää on ne meidän viisi mahdollisuutta… Hiukan toivoa mulle tuo se, että tuttava synnyttää kohta esikoisensa 42-vuoden ikäisenä yhden ivf:n ja siitä onnistuneen pas:n jälkeen.

    Onnea ja tsemppiä kaikille simpukoille.

  • #15880
    Profiilikuva käyttäjästä Jossu T
    Jossu T
    Osallistuja (Participant)

    Apua naiset, olis pari kysymystä. Mulle siirrettiin tänään tuoresiirtona 5 päiväinen alkio. Paperissa lukee, että r.testi pitäs tehdä jo 28.6 eli pp9. Viimeks oli muistakseni pp14, mutta alkio oli ainakin päivän nuorempi. Onks tässä nyt joku virhe, vai johtuukohan Taysin kesäsulusta? Tietääkö joku, koska ne jää lomalle? Piti kysyä, mut siirto oli niin hirveä, että unohdin!

    Toinen kysymys; Normalisti jakautui vain tämä alkio, joka siirrettiin, mutta “varmistusviljelyssä” meni yksi pakkaseen. Mitähän ihmettä tää tarkoittaa? Onkohan tää joku ihan toivoton tapaus? Googlekaan ei tunne termiä…

    Hyvää kesää kaikki ihanaiset!

  • #15883
    Profiilikuva käyttäjästä EevaK
    EevaK
    Osallistuja (Participant)

    Jossu T, mulla tehtiin testi 5 päivän alkion kanssa pp11, mutta oli kyllä PAS. Ja pp9 olisi osunut viikonloppuun.. Vähän aikaiselta tuo tuntuu, mutta voi hyvin silti olla oikeinkin, onhan alkio tuossa kohtaa jo parin viikon ikäinen. Tee testi tuolloin ja jos nega niin pari päivää myöhemmin varmuuden vuoksi? Tukilääkitystä, jos sulla sellaista on, en ehkä uskaltaisi ihan ekaan negaan pp9 vielä lopettaa 🙂 Itselläni 5 päivän alkio antoi kyllä selvän plussan jo pp7, mutta ei varmaan kaikilla.

    Muihin kysymyksiin en valitettavasti osaa itse vastata. Tsemppiä!

  • #15884
    Profiilikuva käyttäjästä Jossu T
    Jossu T
    Osallistuja (Participant)

    EevaK: Kiitos vastauksestasi! Mä en millään haluaisi turhaan testata ja pettyä. Ehkäpä mä testaan pp9 ja sit vielä pp11 ja soittelen tuloksen vasta tuolloin jälkimmäisenä päivänä. Voihan tätä piinaa siihen asti ><

  • #15885
    Profiilikuva käyttäjästä yöutu
    yöutu
    Osallistuja (Participant)

    Jossu T, mulla on sekä 5 että 6 päiväsillä (kumpikin pas luomukiertoon) ollu testi pp10 mutta varmaankin + näkys jo edeltävänäkin päivänä, molemmilla noilla on alkanu näkyä ensin ovisliuskoissa pp5 lähtien vahvistuen ja r-testissä näky haamua 6pv:sellä pp7.

    Ei ne varmasti toivottomia alkioita pakasta ja siirrä!
    Epätavallinen jakautuminen saattaa tarkottaa esim. että alkuvaiheessa yksi solu on jakautunu kolmeksi tai 3 viideksi, kun normaalisti kahteen, siitä neljään jne. Tosin en tiedä voidaanko tätä kovin helposti huomata muutoin kun embryoskoopissa, missä alkioita tarkkaillaan kameralla jatkuvasti. Muuten ehkä “epänormaalilla” voidaan tarkottaa hidasta jakautumista tai runsasta fragmentoitumista eli alkio itse tavallaan kuolettaa epäkelpoja solujaan. Tuo “vääränlainen” jakautuminen on kyllä tekijä jonka takia alkiolla on selkeästi heikompi ennuste, mutta noista muista ei oo välttämättä mitään haittaa! Mulla on yleisesti kaikki hitaita ja yleensä fragmentaatiookin enemmän tai vähemmän. Silti eräs, jonka kehitys katsottiin kertaalleen jo pysähtyneeksi pitkässä viljelyssä, on nyt 1v ja päiväunilla tuolla pinnasängyssään 🙂
    Kannattaa varmaan kysyä tarkemmin minkälaatunen se pakkaseen menny on ja miten se kehittyi!

    • tätä vastausta muokkasi 4 päivää, 21 tuntia sitten Profiilikuva käyttäjästä yöutu yöutu.
  • #15892
    Profiilikuva käyttäjästä Aniara
    Aniara
    Osallistuja (Participant)

    Hei kaikille,

    Siirryn tähän keskusteluryhmään inssipuolelta nyt kun meidän kolmas ja viimeinen inssi epäonnistui ja eka ivf-hoito alkaa.

    Lyhyesti taustat: olen 31, mieheni 32. Yritystä takana reilu 2 vuotta, lapsitoive kolmisen vuotta. Hoidoissa oltu n. vuosi (julkisella), neljä ovulaatioinduktiota joista kolmeen tehty inssi. Ei tulosta. Yksi keskenmennyt luomuraskaus vuosi sitten. Eteni viikolle 11. Kyseessä keskeytynyt keskenmeno, jossa alkion kehittyminen lakannut 7+6 viikolle. Lääkkellinen tyhjennys sitten 12 viikolla kun ei itsekseen lähtenyt vuotamaan.

    Nyt tehdään yksityisellä ivf-hoito ja osallistutaan samalla alkion kiinnittymistä edistävän lääkkeen tutkimukseen. Tutkimus toteutetaan parilla klinikassa Helsingissä ja yhdellä Oulussa. Onko joku muu täällä kuullut tutkimuksesta? Osa hoitokuluista korvataan, esim. lääkkeet.

    Huomenna aloitan Bemfola-pistokset. Jännittää kun on kaverin häät samalla viikolla kun arviolta punktio… Ilmeisesti todella yksilöllistä miten siihen reagoi. Mulla solujen määräksi arvioitu 8-12 eli ei pitäisi olla hyperin riskiä. Ja lyhyellä kaavalla mennään. Miten monta päivää teillä on mennyt toipua punktiosta?

    Mukavaa juhannusta kaikille!

    Aniara

    • #15894
      Profiilikuva käyttäjästä Koivunlehti
      Koivunlehti
      Osallistuja (Participant)

      Moikka,

      Tervetuloa ryhmään ja tsemppiä hoitoihin. Mä voin kertoa mun punktiokokemuksen:
      Toimenpide tehtiin tiistaiaamuna. Söin särkylääkettä aamulla ja sain vielä paikallispuudutuksen sairaalassa. Itse punktio kesti ehkä kymmenisen minuuttia ja sattui tilapäisesti, viimeisimmät kerättävät eniten. Multa kerättiin 22 rakkulaa. Jälkeenpäin oli arkuutta ja käveleminenkin oli epämukavaa, ja otin aika iisisti loppupäivän. Seuraavana päivänä makoilin sängyssä, en enää ottanut särkylääkettä vaikka vatsanseutua aristi ja jomotti sillai menkkamaisesti. Torstaina menin jo töihin enkä siis käyttänyt viimeistä sairaslomapäivää. Turvotus ja arkuus hävisi noin viikossa. Epämukava toimenpidehan se on, muttei mitenkään paha. Mun mielestä synarelan ja gonalin sivuvaikutukset oli ne inhottavimmat.

      Onnea matkaan vaan!

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.