Lapsenlapsettomat

Pienen lapsen silmissä näkyy tulevaisuus

Mitä ajatella ja kuinka reagoida, kun oma lapsi kertoo lapsettomuudestaan? Päällimmäiseksi nousee huoli omasta lapsesta ja tämän jaksamisesta. Moni vanhempi kokee myös syyllisyyttä ja etsii syitä lapsettomuuteen jopa itsestään tai siitä, kuinka on lapsensa kasvattanut:

”Ensimmäisessä hädässäni mietin, annoinko tyttäreni istua pienenä kylmässä maassa liian kauan tai annoinko hänen käyttää kemikaaleja, esimerkiksi deodorantteja tai hiussuihkeita, joissa oli jotain myrkkyjä, jotka olisivat voineet aiheuttaa tämän.” (Lapsettoman isä)

Syyllisyyttä seuraavat avuttomuuden tunteet ja suru lapsenlapsettomaksi jäämisestä. Ei aina ole helppoa antaa tilaa kriisiä läpi käyvälle lapsettomalle, kun ”Miksi lapselleni kävi näin?”-kysymyksen rinnalla leijuu ”Miksi minulle kävi näin?”-kysymys. Kaikki vastaukset voivat tuntua vääriltä ja rohkaisut saavat negatiivisen vastaanoton.

Muiden lapsenlapsettomien kanssa keskustelemalla vanhempi voi löytää tukea suruunsa ja huoleensa. Samanlaisia kokemuksia läpikäyvät ja -käyneet voivat tarjota toisilleen myös apua ja työkaluja lapsettomien tukemiseen.