Perheen perustaminen

Lapseton ei ole perheetön


Pelko yksin jäämisestä ja perheettömyydestä on lapsettomuuden kriisin keskeinen huoli. Kuka on perheellinen ja kuka perheetön?

Perheen käsite on moninainen, ja se vaihtelee kulttuureittain ja aikakausittain. Yhteistä erilaisille määritelmille on perheen rakentuminen pitkäaikaisen kiintymyssuhteen varaan. Lapseton ei siis ole perheetön. Perhe voi muodostua kahdesta tai useammasta tahosta, jotka välittävät toisistaan ja haluavat elää yhdessä ja huolehtia toisistaan. Sitä, ovatko tämän yhteisön jäsenet puolisoita vai ystäviä, aikuisia, lapsia tai lemmikkejä, ei voi kattavasti määritellä. Jokainen luo perheensä omilla ehdoillaan.

Lapsiperhe lapsettomalle


Mikäli syystä tai toisesta biologista lasta ei synny, on päätettävä, halutaanko unelmaa lapsesta tavoitella toisin keinoin. Monille seuraava askel ovat hedelmöityshoidot. Yksin tai kaksin elävät voivat löytää uusia unelmia ja tavoitteita sekä elää täyttä elämää ilman omaa lasta. Toisille läheiset suhteet sukulaisten ja ystävien lapsiin tai omiin kummilapsiin tuovat kaivatun ”lapsilisän” elämään. Sijaisvanhemmuus on yleistyvä tapa tarjota rakkautta ja kotiympäristö pienelle ihmiselle. Oma lapsi voi löytää tiensä perheeseen myös adoption kautta.

Hedelmöityshoidot

– Suomessa hedelmöityshoitoja säätelee Laki hedelmöityshoidoista.
– Suomessa tehtiin vuonna 2014 noin 13 700 hedelmöityshoitoa, joista kaksi kolmasosaa oli koeputki- ja mikrohedelmöityshoitoja ja kolmasosa inseminaatiohoitoja. Lähes viidesosassa hoidoista käytettiin luovutettuja sukusoluja. (THL: Hedelmöityshoidot 2014-2015)
– Hedelmöityshoitoja ovat hormonihoidot (esim. ovulaation induktio), inseminaatio ja koeputkihedelmöitys eli IVF ja sen sovellus ICSI. Hoitoja voidaan tehdä omilla tai luovutetuilla sukusoluilla.
– Suomessa syntyi vuonna 2014 hiukan yli 2400 lasta hedelmöityshoidoista.
– MSD:n opas Hedelmöityshoidot (pdf, 518 kt) löytyy täältä.

Sijaisvanhemmuus


– Kun biologisilla vanhemmilla on vaikeuksia tarjota lapselleen turvallinen ja tasapainoinen elinympäristö, voidaan lapsi sijoittaa kodin ulkopuolelle, laitos- tai perhehoitoon.
– Perhehoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden kokea vakaata perhe-elämää sekä luoda läheisiä ihmissuhteita.
– Lasten sijaisvanhemmuuksia on erimittaisia sekä esimerkiksi lomitus- ja tukiperhetoimintaa.
– Sijaisvanhemmat koulutetaan eikä heiltä edellytetä tiettyä koulutus- tai työtaustaa. Sijaisvanhempi voi olla myös lapsen sukulainen tai muu läheinen.
– Vuonna 2014 Suomessa oli lähes 18000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, joista sijaisperheisiin oli sijoitettuna noin puolet.

Adoptio (lapseksiottaminen)


– Suomessa adoptiohakijan tulee olla 25 vuotta täyttänyt.
– Adoptoida voi yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa. Avoliitossa elävät eivät voi adoptoida yhdessä.
– Yläikärajaa ei varsinaisesti ole laissa määritelty, mutta käytännössä adoptiovanhemmilla ja lapsella saa olla korkeintaan 40–45 vuotta ikäeroa.
Tilastokeskuksen mukaan kotimaisten adoptioiden määrä vuonna 2015 oli 284 kpl.
– Vuonna 2015 ulkomailla syntyneitä adoptoitiin Suomessa 123 kpl. Suomeen eniten on tullut lapsia Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja Thaimaasta.
– Adoptiota säätelee suomalainen lainsäädäntö ja kansainvälisten adoptioiden osalta myös lapsen syntymämaan laki sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus ja Haagin sopimus.