Samalla puolella

Pariskunta toivoo lasta ja odottaa odotusta ilon ja pelonsekaisin tuntein. Elämä on vihdoin sellaisissa kantimissa, että on niin sopiva aika perheenlisäykselle kuin vain voi olla. ”Koskaanhan ei tietysti ole sopiva aika, nyt vapaus sitten loppuu”, he naureskelevat päät yhdessä. Syvällä sisimmässään he kuitenkin vaalivat suurta unelmaa, joka nyt on heidän yhteisensä.

Molemmat ovat kasvaneet ajatukseen, että lapsen saaminen on luonnollinen, itsestään selvä osa elämänsuunnitelmaa. He ovat aina nähneet itsensä vanhempina. Lapsenlapsi on parin omille vanhemmille julkilausuttu unelma. Sukulaiset ja ystävät ovat kyselleet jo tovin, koska niitä lapsia oikein alkaa tulla? Monella ystävällä on jo pieniä lapsia ja työpaikalla äitiyslomalle jääviä kukitetaan ja kakutetaan harva se päivä. Kaikki on valmista, vauva saa nyt tulla! 

 

Se, ettei lapsitoive toteudukaan, tulee usein pariskunnille täytenä yllätyksenä ja odottamatta. Se rikkoo oman elämänsuunnitelman ja aiheuttaa katkoksen elämänkaaressa. Tahaton lapsettomuus aiheuttaa isolle osalle vakavan kriisin, joka ei voi olla vaikuttamatta myös parisuhteeseen.  Sanotaankin, että lapsettomuus on parisuhteelle uhka tai mahdollisuus. Se voi joko vahvistaa parin sidosta toisiinsa entisestään tai erottaa kumppaneita toisistaan.

Mitä ne parit kertovat, jotka ovat lopulta saaneet todeta, että lapsettomuus teki heistä entistä läheisempiä?

1. ”Olemme puhuneet. Ja puhuneet. Ja puhuneet vielä vähän lisää.”

Ei ole yhdentekevää, mistä puhuu. On tärkeää sanoa ääneen se, mitä tunnen ja toivon. Kumppanin on tärkeää tietää, millainen merkitys lapsettomaksi jäämisellä minulle on. Meidän pitää puhua myös siitä, mihin olemme valmiita? Missä menevät rajamme?

2. ”Olemme iloinneet siitä, mitä meillä yhdessä on.”

Välillä on hyvä muistella sitä, miksi rakastuimme ja mitä kaikkea ihanaa kumppani on elämääni tuonut. Kosketus, hellät sanat, yhdessä oleminen ja tekeminen, unelmointi tai pienten palvelusten tekeminen toiselle pitää yllä läheisyyttä.

3. ”Kumpikin meistä on käsitellyt lapsettomuuskriisiä ja surua.”

Usein kumppanit kohtaavat ja käsittelevät lapsettomuuden aiheuttamia tunteita ja kokemuksiaan eri tavoin ja eri tahtiin. Tämä voi olla hyväkin, jotta voidaan tukea toinen toista. Monelle oma kumppani onkin se kaikkein tärkein tukija myös lapsettomuudessa. On kuitenkin hyvä, jos on myös muita ihmisiä, joiden kanssa puhua. Vertaistuki auttaa ja tarvittaessa psyykkisen tuen ammattilaisen kanssa voi parhaiten jäsentää omaa kokemustaan.

4. ”Emme jääneet kiinni katkeruuteen.”

Katkeruus, viha, epätoivo, ahdistus ovat kaikki tunteita, jotka kuuluvat luonnollisina tahattoman lapsettomuuden kokemukseen. Näille on paikkansa ja hankalatkin tunteet suojaavat pahimmilla hetkillä. Näihin tunteisiin kiinni jääminen kuitenkin kuluttaa ja estää elämästä. Se voi myös estää näkemästä olemassa olevaa hyvää parisuhteessa.

5. ”Olemme aina toistemme puolella.”

Emme syyllistä toisiamme, emme hylkää tunnetasolla, pidämme toistemme puolta kun joku loukkaa. Emme anna lapsettomuuden tulla väliimme.

 

Parin elämä ei mennyt niin kuin he olivat suunnitelleet. Elämä romahti pitkäksi aikaa. Tulevaisuutta oli vaikeaa hahmottaa ja toivottomuus valtasi mielen. Mutta pikku hiljaa ilo sai tulla takaisin elämään. Tänä päivänä pariskunta painaa yhä päänsä yhteen. He ovat luovuttaneet yhteisestä unelmastaan lapsesta. Tilalle on tullut uusia unelmia, iloja, kokemuksia. ”Me selvisimme lapsettomuudesta. Me selviämme yhdessä mistä vaan.”  

 

Johanna Repo

Posted in: