Vaiettu suru – miesten tarinat lapsettomuudesta jäävät usein kertomatta

Kirjoitin Simpukka-lehden 3/2017 pääkirjoitukseen aiheesta Lapsettomuuden monet kasvot. Pyrin kirjoituksellani havainnollistamaan lapsettomuuden kokemuksen ja siihen johtaneiden syiden moninaisuutta. Viestini oli ja on edelleen, ettei ole vain yhtä tarinaa lapsettomuudesta. Tarinoita ja niiden kertojia on meistä joka viides.

 

Tietoisuuden kasvamisesta huolimatta lapsettomuustarinat ovat edelleen melko sukupuolittuneita. Kertojina toimivat usein naiset. Miesten kokemukset lapsettomuudesta niputetaan edelleen stereotypiaksi hiljaa surevasta kumppanista, jonka tehtävä on tukea puolisoaan järkkymättä. Näin vähättelemme miesten surua ja yksilöllisiä kokemuksia.

 

Yhä useammin tahattomasta lapsettomuudesta kärsii itsellinen mies. Monet heistä toivovat lasta ja perhettä, mutta syystä tai toisesta vierellä ei ole kumppania. Itsellisellä miehellä ei myöskään ole keinoa hankkia lasta yksin. Harvalukuisessa maassa alueelliset erot ovat suuret. Esimerkiksi Itä-Suomessa ja Kainuussa mahdollisuudet kumppanin löytymiseen harvenevat väen vähetessä. Useimmin kotiseuduille jäävät miehet. Eikä aina se oikea osu kohdalle muuallakaan.

 

Sitten ovat kaikki ne parisuhteessa olevat lapsettomat miehet, joiden rooli pariskunnan lapsettomuuskriisissä on alussa kuvailemani stereotypia. Monesti mies onkin puolisoista se, joka tukee, uskoo ja lohduttaa. Kantaa toivon soihtua silloinkin, kun puoliso ei enää sitä jaksa kantaa. Se rooli voi tulla annettuna ja mies voi kuvitella, että se on sitä, mitä häneltä odotetaan. Ettei hänen tunteilleen ole siinä tilanteessa tilaa.

 

Silti pinnan alla myös mies tuntee, kärsii ja suree. Lapsettomuuden kokemus on miehelle erilainen ja kriisin vaiheet kulkevat naisen kokemuksen kanssa eri tahdissa. Miehen elimistö ei altistu hormonien heilahteluille, eikä fyysistä vertailukohtaa naisen kokemukselle ole. Puoliso voi kokea tilanteen tunteettomuutena, välinpitämättömyytenä tai joskus jopa sulkeutumisena. Puhuminen auttaa.

 

Raskas taakka on silloin, kun lapsettomuuden syy johtuu itsestä. Riitänkö? Olenko kelvollinen kumppaniksi? Miehillä jotkin lapsuus- tai aikuisiän sairaudet, kuten syöpä, voivat aiheuttaa lapsettomuutta.

 

Oma lukunsa miesten lapsettomuuskokemuksista kirjoittavat miesparit, joille nykyinen lainsäädäntö ei juuri tarjoa mahdollisuuksia perheen perustamiseksi. Transmiehiä lainsäädäntömme rankaisee perusteettomalla sterilointivaatimuksellaan. Hiljaisiksi ovat jääneet myös ne miehet, joiden isyyttä yritetään estää esimerkiksi kehitysvammaisuuden tähden.

 

Nämä tarinat ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vaiettuja häpeäpilkkuja. Elämme maailmassa, jossa vieläkin jonkinlaisena miehisyyden mittana pidetään kykyä lisääntyä. Tuhkamuna on epäilemättä edelleen usein kuultu tölväisy. Mutta juuri miesten keskuudessa tahaton lapsettomuus kasvaa nopeimmin, eikä se ole yhdellä tarinalla tai blogikirjoituksella kuitattu. Toivon, että jatkossa yhä useampi mies on ennakkoluulottomasti valmis kertomaan oman tarinansa.

 

Minna Wikström

Kirjoittaja on Simpukka-yhdistyksen puheenjohtaja

Posted in:

One Comment

  1. Täyttä asiaa. Itse olen sinkku homomies. Takana kaksi suhteellisen rankkaa ja pitkää päättynyttä suhdetta toiseen mieheen. Ensimmäinen olisi tahtonut lapsen, mutta osoittautui alkoholistiksi mutkien ja vaiheiden jälkeen. Seuraava puolestaan vihaa lapsia henkeen ja vereen. Ei mennyt ihan putkeen tämän homomiehen perheen perustamissuunnitelmat. Mutta toivoa ei kannata heittää kaivoon, sillä Toivo voi hukkua…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.