Pääkirjoitus 01/20: Vertaistuessa on voimaa – Kamratstöd ger kraft

Simpukan puheenjohtaja Katja istuu sohvalla

Uutena puheenjohtajana on helppo aloittaa pääkirjoitustaipaleeni teemalla vertaistuki. Moni meistä on tullut mukaan Simpukkaan toiveenaan saada vertaistukea – niin myös minä. Omaan tilanteeseen etsitään ja toivotaan yhteisöllisyyttä, ymmärrystä ja tukea. En varmasti ole ainoa, joka on kokenut, että parasta tukea ja ymmärrystä löytää, kun pääsee vertaisten pariin.

På svenska ger inte termen kamratstöd riktigt samma djup och innebörd som vertaistuki och vertainen. Kamrat känns alldagligt, lite ytligt, jämfört med vertainen – någon som är jämlik, som sitter i samma båt. Bättre ord finns kanske inte, men jag skulle åtminstone önska mig ett. Ett som bättre kan ge uttryck för den förståelse och samhörighet som mötet med andra i liknande situation kan ge. För kamrater kan man ha många, men verkliga vertaisia – jämlikar, hittar man mer sällan.

Simpukan historiaa miettiessä voi löytää myös ajatuksen vertaisuuden merkityksestä. Aikoinaan juuri toive löytää muita, joilla on samat haasteet ja surut johtivat siihen, että yhdistys sai alkunsa. Alkuaikojen puheluista ja kopioiduista pienistä lehdistä olemme päässeet monipuoliseen vertaistuen buffet-pöytään – tapaamisista eri somen muotoihin ja livechatteihin. Toiveena olisi, että kaikki voisivat löytää oman muotonsa Simpukan laajasta valikoimasta, oli se sitten netin välityksellä tai fyysisesti paikalla ollen. Viesti, joka vahvana tästä kaikesta välittyy, on ehkä se kaikista tärkein viesti – et ole yksin, meitä on monta.

Att få känna delaktighet är en av de viktigaste grunderna i en människas liv, och åtminstone för mig har det känts så, att ju tyngre något är, desto mer behöver jag delaktigheten. Känslan av att andra finns runtom, att andra delar det jag går igenom, att andra förstår. Att jag inte är ensam om alla tunga känslor, fruktansvärt omvälvande situationer och mina ibland rätt obehagliga tankar. Nån ser dem, förstår, och kan relatera till dem på sätt som ger stöd och tröst, och kanske också ny förståelse.

Ja sitten on myös muut vertaisuuden väylät, jotka viestivät sitä samaa yhteisöllisyyden tunnetta, kuten kirjat ja tarinat, musiikki mahdollisine sanoineen, kuvat ja muu kuvataide, tanssi ja teatteri… Kaikissa näissäkin voi välittyä samaa ymmärrystä ja tukea; ymmärrän, olen kokenut saman, tiedän (edes vähän) miltä sinusta tuntuu. Kerta toisensa jälkeen olen saanut todeta, kuinka uskomattoman vahvana voi suru, mutta myös lohtu, välittyä jopa ihan sanattomasti – vertaisesta toiselle, valtavan erimuotoisilla kanavilla. Ihana rikkaus, joka auttaa meitä löytämään omanlaista tukea.

Yhteisöllisyydentäyteistä vuotta toivoen, med hopp om ett år fyllt av gemenskap

Katja

Teksti on Simpukka-lehden 01/2020 pääkirjoitus.