Simpukka-lehden pääkirjoitus 03/19: Omia voimavaroja on ruokittava, huollettava ja pidettävä hyvänä

kuvassa on Simpukka-lehden kansi

En muista olleeni koskaan niin väsynyt, kuin olin kesän alussa. Kaksien vaalien kevät oli vaikuttamistyötä työkseen ja vapaaehtoisena tekevälle raskas kuin nälkävuosi. Huomasin, etten ollut syönyt oikein, liikkunut riittävästi enkä nukkunut kunnolla. Lomakin häämötti vasta heinäkuun puolivälissä. 

Rämpiessäni alkukesää läpi kohden lomaa, tein päätökseni: Aloitan nukkumalla hyvin. Muut asiat tulevat sitten perässä, kunhan voimat vähän palautuvat. Ensimmäisen lomaviikon nukuinkin öisin kellon ympäri ja päivät notkuin tekemättä mitään kovin tähdellistä. Toisella lomaviikolla kiinnitin huomiota syömiseeni ja kolmannella jaksoin jo lähteä lenkille. 

Niin lapsettomuuden keskellä kuin elämässä yleensäkin, tulee aikoja, jolloin itsestä huolehtiminen unohtuu. Syitä, ja erityisesti tekosyitä, jättää huolehtimatta itsestään on monia. Lopulta voimavarat on kuitenkin kulutettu ja jäljellä on ehkä vain tyhjä kuori, joka puskee eteenpäin näkemättä, kuulematta ja tuntematta mitään. 

Elämän kriiseissä on tärkeää, että me huolehdimme itsestämme. Omat voimavarat on kuin parisuhde – molemmat vaativat jatkuvaa työtä ja huolenpitoa. On rakastettava itseään niin paljon, että haluaa ruokkia, huolehtia ja pitää hyvänä niitä asioita itsessään, jotka tuottavat voimavaroja niin hyviin kuin haastaviinkin hetkiin. 

Joskus on kuitenkin niin raskasta, että itseään on vaikea rakastaa. Voi olla tunne, ettei millään ole väliä ja elämä vain vie päättömästi eteenpäin. Silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan kaiken kohinan ja häiriötekijöiden taakse. Vastaukset löytyy yleensä aina meistä itsestämme. 

Ei ole ensimmäinen kerta, että olen polttanut kynttilääni kahdesta päästä. Niin on käynyt työelämässä, rakkaudessa ja lapsettomuuskriisissä. Ne kaikki ovat onneksi opettaneet sen, ettei itsensä hylkääminen ole vastaus vaan äänetön kysymysmerkki. Kun sen tunnistan ja hiljennän vauhtia, alkaa myös kohinan takaa kuulua niitä ääniä, jotka vievät eteenpäin, ei alaspäin. 

Tämä syksy on viimeiseni Simpukan puheenjohtajana. Annan tilaa seuraavalle puheenjohtajalle, jonka toivon vievän yhdistystämme jälleen yhden askeleen eteenpäin. Olisitko se sinä? Kysy lisää tehtävästä, jos kiinnostuit. Simpukan syyskokous valitsee puheenjohtajan ja uuden hallituksen 14.12.2019.

Mutta sitä ennen kirmataan innolla vauhdikkaaseen syksyyn. Iltojen pimetessä esitän kuitenkin toiveen, että pidätte huolta omista ja rakkaidenne voimavaroista. Ja tönikää vähän niitä lähimmäisiä, jotka sokeasti paahtavat eteenpäin pelkkinä tyhjinä kuorina. Usein hellä tuuppaus riittää.

 

Minna

puheenjohtaja
Simpukka-lehden 3/2019 pääkirjoitus