Simpukka ry: Psykososiaalisen tuen on oltava osa lapsettomuushoitoja

Simpukka ry: Psykososiaalisen tuen on oltava osa lapsettomuushoitoja. Simpukka ry:n logo: oranssi helmi. Kuvassa kädet ja lehtiö.

Simpukka ry:n kyselyn mukaan lapsettomuushoidoissa käyneistä 77 prosenttia ei ole saanut riittävästi psykososiaalista tukea. Tahaton lapsettomuus ja lapsettomuushoidot kuormittavat kehoa ja mieltä. Kyseessä on yksi aikuiselämän suurimmista kriiseistä. Kokemuksesta selviämisessä psykososiaalinen tuki on ensiarvoisen tärkeää.

Lapsettomuushoidot ovat fyysisesti ja henkisesti raskaita kestää. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry vaatii psykososiaalista tukea kiinteäksi osaksi lapsettomuuden hoitoa.

Tehtyjen lapsettomuushoitojen määrä Suomessa on lisääntynyt merkittävästi: 2000-luvun alussa hoitoja tehtiin vuosittaisista noin 8000 ja vuonna 2018 jo yli 13 000 (THL 2020).

Useimpiin lapsettomuushoitoihin liittyy fyysisesti raskaita toimenpiteitä. Hoitoihin osallistuneet arvioivat henkisen taakan kuitenkin jopa raskaammaksi.

Lapsettomuushoidoissa olevan henkiseen jaksamiseen vaikuttavat esimerkiksi mahdollisesti taustalla oleva tahattoman lapsettomuuden kokemus, jonotustilanteeseen, naisen kuukautiskiertoon ja klinikan aukioloaikoihin liittyvät hoitojen aikataulut, hoitojen onnistumisen epävarmuus tai esimerkiksi lahjasukusolujen käytön tarve.

– Hoitoja kuvataan emotionaalisena vuoristoratana, jossa toivo, suru ja pettymykset vuorottelevat jopa vuosien ajan. Psykososiaalisen tuen tulisi olla osa hoitopolkua siten, että tuen tarve tunnistetaan ja tukea tarjotaan oikea-aikaisesti ja riittävästi, sanoo Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio.

Psykososiaaliselle tuelle suuri tarve

Simpukka ry toteutti joulukuussa 2021 kyselyn, jolla selvitettiin lapsettomuushoitoja läpikäyvien tuen tarpeita ja psykososiaalisen tuen toteutumista osana hoitopolkua Suomessa.

Kyselyyn vastasi 419 lapsettomuushoidoissa kahden viime vuoden aikana ollutta henkilöä. Vastaukset osoittavat yksiselitteisesti, että psykososiaaliselle tuelle on kipeä tarve eikä sitä ole riittävästi tarjolla. Vastanneista 77 prosenttia ilmoitti, että tukea oli saatavilla erittäin huonosti (47 %) tai huonosti (30 %).

Valtaosa ilmoitti, että lapsettomuuden ja hoitojen psykososiaalisia vaikutuksia ei otettu hoitojen aikana puheeksi ollenkaan (46 %) tai ne otettiin puheeksi vain harvoin (33 %). Vastaajista 89 % vastaajista ilmoitti, että olisi tarvinnut hoitojen aikana tukea.

– Sadasta lapsettomuushoidoissa käyvästä henkilöstä vain kahdeksan saa tarvitsemaansa apua. Tuen puuttuminen vaikuttaa tuen tarpeen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Tukimahdollisuuden olemassaolo ei tullut joillekin edes mieleen vaan he uskoivat hoidoissa keskityttävän vain fyysiseen puoleen.

Kiire estää huolien kertomisen

Moni totesi jääneensä lähes kokonaan ilman tukea: he olivat käyneet hoidot läpi ilman, että heidän psyykkisestä hyvinvoinnistaan oltaisiin oltu kiinnostuneita tai että siihen olisi tarjottu tukea.

– Vastauksissa toivottiin, että joku olisi joskus muistuttanut, ettei kaiken aikaa tarvitse olla reipas ja pirteä. He toivoivat henkilökunnalta kuulumisten ja voinnin kyselyä, myötätuntoa ja ymmärtävää, sensitiivistä ja kaikenlaiset tunteet vahvistavaa kohtelua, sanoo Savio.

Lapsettomuushoidoissa käyvät kokivat, että henkilökunnan näkyvän kiireen vuoksi aikaa tai tilaa huolien ja tuen tarpeen esittämiselle ei ollut. Vastausten mukaan lapsettomuusklinikat keskittyvät tutkimus- ja hoitokäynneillä lääketieteellisiin toimenpiteisiin, ja psyykkisen tuen tarpeet joko ohitetaan tai jätetään kokonaan huomiotta.

Simpukka esittää, että psykososiaalisen tuen tulisi kuulua automaattisesti lapsettomuuden hoitopolkuun koko maassa ja hoitojen joka vaiheessa. Tukea tulisi tarjota, vaikka hoidossa olevat eivät sitä osaisi tai uskaltaisi itse pyytää.

Lapsettomuushoidoissa käyneiden vastauksia kyselyssä

“Koko lapsettomuushoidot olivat elämäni kamalinta aikaa, ja kun lasta ei saatu, sekin oli sietämätöntä. Samoin epätoivoinen odotus ennen hoitoja, ja se kun katselet toisten onnea ja sitä, kuinka heillä elämä menee eteenpäin. Kyllä se toi monenlaisia pelottavia tunteita kaikki.”

“Sietämätön suru, joka on vaikuttanut arjessa kaikkeen. Olisin kaivannut apua pettymysten sietämiseen ja toisaalta toivon luomiseen. Kaipasin kuulluksi ja nähdyksi tulemista, ja erityisesti tietoa siitä, että kaikki kokemani tunteet ovat normaaleja.”

“Kukaan ei ole kysynyt, miten jaksan piikkien ja lääkkeiden kanssa, tai miltä on tuntunut, kun arki pyörii kierron päivien laskemisen ympärillä.”

“Pettymys omaan itseen ja kehoon, katkeruus ja eristäytyminen ystäviä kohtaan. Itsetuhoiset ajatukset, koska ei näe tulevaisuutta ilman lapsuudesta asti haaveissa ollutta isoa perhettä.”

“Lapsettomuus jo ylipäätään aiheuttaa surua. Hoitojen aikana koetut pettymykset, ja kun lahjamunasoluhoidoissa jouduin luopumaan toiveesta omaan biologiseen lapseen. Negatiiviset hoitotulokset ja niiden aiheuttamat pettymys, suru ja toivottomuus. Pitkittyneen hoitoprosessin vaikutukset parisuhteeseen sekä taloudelliset haasteet suhteessa lapsitoiveeseen. Klinikoiden erilaiset ja epäselvät käytännöt.”

”Vastaanotolla on aina niin kiire. Ei ole mahdollisuutta kysyä, kun on koko ajan sellainen tunne, että pitäisi kiireellä lähteä pois.” 

”Kukaan ei kysynyt, tarvitsenko tukea.”

Psykososiaalisen tuen raportti

Raportti luettavissa täällä: Että olisi edes mainittu tunteet ja jaksaminen. Psykosiaalisen tuen kipeä tarve lapsettomuuden hoidossa. Simpukka ry 2022.

Simpukka-viikko 2–8.5.2022

Simpukka-viikko 2.–8.5.2022 ja Lapsettomien lauantai tuovat tahatonta lapsettomuutta esille ilmiönä ja kokemuksena. Vuoden 2022 teemana on mielen hyvinvointi.

Viikko huipentuu 7.5. vietettävään Lapsettomien lauantaihin. Päivä muistuttaa siitä, että vanhemmuus ei ole itsestään selvää. Kaikista ei tule toiveistaan huolimatta äitejä tai isiä, ja joillakin matka vanhemmaksi on pitkä ja kipeä.

Viikon aikana on tarjolla ilmaisia verkkoluentoja, työpajoja ja vertaistapaamisia. Simpukka-viikon ohjelma löytyy täältä.