TIEDOTE: “Minusta ei koskaan tule mummua” – Tahattomasti lapseton joutuu kohtaamaan myös surun lapsenlapsettomuudesta

vihreäpaitainen naista istuu punaisessa nojatuolissa

Kun tahattoman lapsettomuuden kokenut tulee ikään, jossa ikätovereista alkaa tulla isovanhempia, voi lapsettomuuden suru nousta pintaan voimakkaasti uudelleen.  Lapsettomuuden “toisella kierroksella” isovanhemmuudesta paitsi jäävä voi kokea osattomuutta ja tyhjän sylin kipua. Tietoisuutta ja ymmärrystä kaivataan, jotta ihmiset saisivat tarvitsemaansa tukea. 

Lapsenlapsettomuus on kokemus, joka ei juuri näy julkisessa keskustelussa, mutta koskettaa yhä useampaa samalla kun pysyvästi lapsettomaksi jääminen yleistyy. Lapsenlapsettomuuden kipeys liittyy ennen kaikkea tyhjän sylin kokemukseen ja niihin merkityksiin, joita isovanhemmuuteen liitetään. 

Isovanhemmuudesta puhutaan julkisuudessa paljon, useimmiten valoisassa ja onnellisessa sävyssä. –Isovanhemmuutta pidetään kulttuurissamme melko itsestäänselvänä, ja lapsenlapsettomuus rikkoo tätä normia, sanoo Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Johanna Repo.     

Lapsenlapseton jää ulkopuoliseksi, kun ystävistä tulee isovanhempia

–Tukea  ja ymmärrystä on vaikeaa löytää, kertoo lapsenlapsettomuutta sureva Silja Vepsänrepo. Vepsänrevolla on taustallaan pitkät ja vaikeat lapsettomuushoidot, jotka päättyivät lopulta tuloksettomina. Vaikka lapsettomuudesta puhutaan nykyään avoimemmin, vallitsee lapsenlapsettomuuden ympärillä hiljaisuus.  –Nyt olen siinä tilanteessa, jossa ikätovereistani tulee isovanhempia ja nykyään minulta kysytään, joko minulla on lapsenlapsia tai kuinka monta, Vepsänrepo sanoo. –Edelleen liian monet kuvittelevat, että on sallittua kommentoida muiden lapsettomuutta. Minunkin kohdallani on usein kuviteltu, etten vain ole halunnut lapsia.  

Lapsenlapsettomuuteen liittyvä suru riippuu paljon siitä, millaisia toiveita ja mielikuvia ihmisellä itsellään on liittyen isovanhemmuuteen. Mikäli on jo itse aikoinaan valinnut lapsettomuuden, ei lapsenlapsettomuuskaan todennäköisesti aiheuta suurta surua.

Monella isovanhempi-ikäisellä on taustallaan kuitenkin oma tahaton lapsettomuus, kuten Vepsänrevolla. –Ensimmäisellä kierroksella raastaneet epäonnistumisen ja toivottomuuden tunteet eivät enää ole läsnä, mutta kipu viiltää silti välillä edelleen, Vepsänrepo toteaa. –Kun toivoa ja mahdollisuutta lapsen saamiseen ei enää ole, tilanne on erilainen, mutta kenties armollisempi. 

Lapsettomaksi jääneellä saattaa myös olla huoli siitä, kuka hänestä pitää huolta, kun hän vanhenee. Pelko yksinäisyydestä saattaa olla läsnä ja korostua, kun ympärillä tuttavat saavat lapsenlapsia. –Lasten tai lastenlasten saaminen ei tietenkään automaattisesti tarkoita, etteikö voisi kokea yksinäisyyttä. Myös monet tahattomasti lapsettomat muodostavat vaihtoehtoisia perheitä ja heillä on läheisiä ihmissuhteita, jotka kantavat koko elämän, Repo muistuttaa.

Lapsettomien yhdistys Simpukka järjestää tiistaina 4.5.2021 klo 18 verkkoluennon ja  keskustelutilaisuuden: Ei isä eikä vaari, ei äiti eikä mummu – Tahattomasti lapsettomasta lapsenlapsettomaksi. Luennoitsijana on psykologi, psykoterapeutti Riikka Airo.

Tämä tiedote on julkaistu myös STTinfo-tiedotepalvelussa.