Onko lopullisesti lapsettoman elämässä enää tilaa uusille unelmille?

Kuulen askeleet ja tunnen märän kuonon tökkäyksen. Kukonlauluun on vielä kaksikymmentä minuuttia. Oi, kun saisi vielä vähän nukkua. Että jaksavat olla sata lasissa heti aamusta. Huokaus. Mekaanisesti liikun raskas askel kerrallaan ja erotan riehupukarit toisistaan. Saan pusun ja sydämeni herää. Arjessa.

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä sydän?

On lottovoitto syntyä Suomeen. Pitäisi olla kiitollinen niin monesta, mutta kiitollisuus on kaukana minusta. Olisin minäkin kiitollinen, jos minulla olisi lapsi. Tai jos edes lapselliset olisivat kiitollisia lapsistaan. Minä sentään arvostaisin arkeani, kuulen usein ajattelevani. Vai arvostanko? Unelma lapsesta muuttui entistä todemmaksi, kun se ei toteutunutkaan. Nyt tuntuu siltä, että muiden lapsellisuus on minun unelmasta pois. Että menetin unelmani toisille. Epäkiitollisille vanhemmille. Hellin ajatusta pitkään. En haluaisi vaihtaa unelmaa pois tai päästää siitä irti. Mitä jäljelle jää, kun suurin unelma on menetetty?

Tuleeko elämänpolustani unelmaton?

Pidänköhän kiinni unelmastani, koska pelkään päästää siitä irti. Että minulla olisi edes jotain, edes menetetty unelma. Elämän lasi ei olisi vaan tyhjää täynnä. Oivallus pysäyttää minut. Minun lasihan on aina ollut puoliksi täynnä! Miten tässä näin kävi? Annanko oikeasti pessimismille vallan elämässäni?

Onko elämäni taputeltu ja edessä vain katkeruuden tie?

Voisinhan minä toivoa uutta unelmaa tai kaivaa sitä sisimmästäni, ajattelen. Siellä asuu kuitenkin leveästi jo menetetty unelma lapsesta. Jos pelosta päästäisi irti ja antaisi tilaa surulle, mietin. Ehkä menetetty unelma veisi surettuna vähemmän tilaa arjesta. Uskaltaisinko keskittyä oman kipuni vastaanottamiseen ja arkeen ilman sitä unelmaa. Elämäni ei mennyt niin kuin ajattelin, mutta tässä sitä edelleen ollaan. Sattuu! Vihaan kohtaloani! Niin epäreilua! Itku – potku – raivari! Tuskaa! Pidätkö kiinni saavuttamattomasta unelmasta vai annatko mennä, kohtaloni kuiskaa.

Annan mennä vaikka pelottaakin. Ei vielä tietoa uusista suurista unelmista, mutta joitakin pieniä on. Ja sydämeni on nyt puoleksi täynnä.

Siitä olen kiitollinen.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Elämän paloa etsimässä

Lue lisää

Lopullisesti lapseton pari löysi elämäänsä uuden horisontin

Lue lisää

Sadat jatkavat työssään – vain yksi lahjanantaja irtisanottu

Lue lisää