Elämän paloa etsimässä

Raili Malmbergin teoksessa Riekonmarjat (1976) löytyy runo nimeltä Laulu elämälle:

rakastan sinua, Elämä, rakastan sinua silloin, kun annat, kun ruhtinaslahjojesi runsaus ryöppyää ylitseni…”.

Runo päättyy säkeisiin: ”tahtoisin oppia rakastamaan sinua silloinkin, kun sinä otat, kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi, kun kiellät jotain keskeistä, jotain, jota ilman on autio elää, tai pakotat minut hyväksymään kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden”.

Kun vanhasta vuodesta on luovuttu, koen pientä haikeutta. En juuri koskaan ole kokenut tarvetta juhlia uutta vuotta suureellisin elkein, notkuvin pöydin tai raketein. Vuosi vuodelta koen enemmän tarvetta hiljentyä ja pohtia sitä, mitä kulunut vuosi on antanut ja mitä elämääni toivoisin uuden vuoden tuovan.

Olen viimeisen vuoden aikana perehtynyt elämänrytmin hiljentämiseen. Olen kokeillut joogaa ja tietoista pysähtymistä. Koen suurta tarvetta saada elämääni jotakin uutta, jotakin joka liikuttaisi minua pohjamutiani myöden.

Toisinaan koen olevani kiittämätön, kun en uskalla antaa itseni rakastaa elämää niin kuin Malmberg runossaan kuvaa. Ylitsevuotavaisesti ja rehellisesti. Minulla kuitenkin on kaikki elämän peruspilarit kunnossa; koti, parisuhde, työ – ja farmariauto. Luettuani Malmbergin sanoja ymmärsin, että pelkään. Pelkään iloita ja rakastaa, koska jos avaan itseni täysin tälle ilolle, ehkä nämäkin palaset, jotka minulla jo on, otetaan pois. En olisi lainkaan valmis menettämään muuta, tyhjän sylin suru on jo tarpeeksi raskas kantaa.

Lapsettomuuden myötä olen herännyt ajatukseen siitä, että lapsi ei välttämättä ole asia, mitä elämällä on minulle antaa. Minun tarkoitukseni täällä ei välttämättä ole olla äiti. Olen huomannut itsessäni muutoksen; olen alkanut jo tehdä hiljaista surutyötä mahdollisesti tuloksettomiksi päättyvien lapsettomuushoitojen osalta. 

Toisinaan toivon, että Elämä osaisi puhua. Lörpöttelisi oikein, niin kuin minä teen kun innostun. Lirkuttelisi minulle hieman suunnitelmiaan varalleni, edes salaa, kuiskaten. Tätä juttutuokiota odotellessa tyydyn kuitenkin toteamaan, että tänä vuonna en tahtoisi enää pelätä. Tahtoisin nauttia ja olla kiitollinen siitä, mitä minulla jo nyt on. Koska minulla on paljon. Minulla on rakkaus, turva ja elämännälkä.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Meikäläinen

Lue lisää

Huurun keskellä

Lue lisää