Elina ja Johanna saivat vuosien toivomisen jälkeen lapsen lahjasoluhoidoilla

Elinan ja Johannan lapsitoive täyttyi lopulta seitsemän pitkän vuoden jälkeen. Lapsettomuushoidot olivat monta kertaa katkolla, kun piti säästää rahaa. Koettelevina aikoina pariskunta hitsautui yhteen ja ammensi voimaa toisistaan.

Pariskunta alkoi seurustella kaksitoista vuotta sitten ja lasta he alkoivat toivoa vuotta myöhemmin. – Vuonna 2008 päätettiin, että lapsi saa tulla. Oltiin molemmat kolmenkympin hujakoilla ja aloitettiin hoidot Helsingissä. Ajateltiin, että se on helppo juttu. Muutama inseminaatio ja that’s it. Mutta eihän se sitten ihan sillä lailla mennyt, Elina kertoo.

Elinalle tehtiin kaksi inseminaatiota ja kun ne eivät johtaneet raskauteen, jäi pariskunta tauolle säästämään rahaa jatkohoitoihin. – Se venyi kyllä vähän pitkäksi se meidän tauko, lähdettiin uudelleen hoitoihin vasta vuonna 2012. Samalla vaihdettiin hoitopaikka Tampereelle, Elina jatkaa.

PCOS mutkisti kuvioita

Kun hoidot aloitettiin uudestaan, niin Elina ja Johanna joutuivat kohtaamaan sen, että lapsitoiveen täyttyminen ei tulisi olemaan helppoa. – Mulla todettiin hoitojen alussa heti PCOS ja ovulaatiohäiriö ja silloin lääkäri sanoikin, että raskaaksi tuleminen ei ole sillä tavalla helppoa, Elina kertoo.

Yksityisellä puolella hoidot maksavat paljon ja pariskunta joutui pitämään useampiakin rahan säästämistaukoja pitkin vuosien mittaista matkaa. – Muistaakseni kaksi inseminaatiota tehtiin aika nopealla aikataululla ja sitten kun ne ei onnistunut, niin pidettiin taas taukoa ja kerättiin rahaa IVF-hoitoja varten, Elina muistelee.

Ensimmäinen raskaus päättyi suureen suruun

Syksyllä 2013 Elinalle tehtiin ensimmäinen IVF-hoito, josta saatiin vain yksi alkio siirrettäväksi, eikä sekään johtanut raskauteen. Vuoden kuluttua oli toisen IVF-hoidon vuoro, josta saatiin jälleen vain yksi siirtokelpoinen alkio. Siirrosta alkoi kuitenkin raskaus.

Synkät pilvet kerääntyivät taivaalle jo varhaisultrassa, kun selvisi, että keskenmenon riski tulisi olemaan suuri. Raskaus kesti viikolle 17, jolloin se päättyi keskenmenoon. – Siitä alkoi melkoinen itsensä ja koko elämän keräily, suru oli todella suuri, Elina kertoo. Johanna jatkaa: “Lapsen menettäminen oli tosi raskasta ja siitä pääsi jollakin lailla yli vasta sitten Eelin syntymän jälkeen. Samaan aikaan kaverit ympärillä saivat lapsia, kyllä se oli tosi vaikea tilanne kohdata. Sitä vähän eristi itseään muusta maailmasta myös, sellaiseen omaan kuoreen.“

Noin puoli vuotta keskenmenon jälkeen pariskunta pääsi aloittamaan kolmannen IVF-hoidon, joka onnistui paremmin. – Tuoresiirrosta saatiin sitten plussa ja pakkaseen saatiin yksi alkio. Nyt meidän plussa hyppii tuossa kolmevuotiaana, Elina kertoo.

Elinan ja Johannan päivänsäde Eeli on täynnä hymyä ja iloa.

Onnistunutta raskautta varjosti suuri huoli ja pelko menettämisestä

Monien vastoinkäymisten jälkeen pariskunta ei uskaltanut riemuita alkaneesta raskaudesta. – Mistään hetkestä ei voinut olla onnellinen. Koko ajan elettiin pelossa ja löysässä hirressä, kun huoli raskauden keskeytymisestä oli niin suuri, Johanna muistelee.
– Varhaisraskauden ultrastakin lähdin sellaisen tiedon kera, että oli suuri epäilys tuulimunaraskaudesta. Sitten kävimme uusintaultrassa ja olinkin sinne menossa ajatuksella, että keskeyttämislääkkeitähän tässä ollaan menossa hakemaan. Mutta sitten ne sanoivatkin, että kyllä täällä on sikiö ja syke! Minä huudahdin epäuskoisena, että älkää nyt kusettako mua! Mutta kyllä se oli uskottava, meidän “tuulimuna” eleli 38+2 viikoille ja syntyi terveenä sitten, Elina jatkaa.

Pariskunta hioutui yhteen koettelemusten vuosien aikana

– Kun miettii meidän parisuhdetta ja muuta, niin kyllähän nämä kokemukset on tehnyt meistä tosi vahvan tiimin. Lapsi on ollut yhteinen päämäärä ja siihen on lähdetty yhdessä. Eikä hetkeksikään ole tullut sellainen olo, että mä luovutan tässä suhteessa. Se ei ole koskaan ollut edes vaihtoehto. Usein lukee, että lapsettomuus ovat parisuhteelle rankkaa. Meitä se on kuitenkin vahvistanut. Jos lapsen menettämisestä selviää, niin selviää mistä vaan, Johanna summaa pariskunnan kokemuksia.

Perheen sisäisessä adoptiossa kesti kohtuuttoman kauan

Äitiyslaki muuttui tänä keväänä ja sen myötä moni asia helpottui naispareille. Äitiyslain mukaan henkilö, joka synnyttää lapsen, on lapsen äiti. Lapsen toiseksi äidiksi voidaan vahvistaa nainen, joka on yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antanut suostumuksen hedelmöityshoitoon.

Elinan ja Johannan lapsen kohdalla muutama vuosi sitten asiat olivat kuitenkin vielä toisin. Vaadittiin adoptioneuvontaa, monta kotikäyntiä, valtava määrä byrokratiaa ja noin neljä kuukautta, ennen kuin perheen sisäinen adoptio vahvistui. Johanna ei sitä ennen ollut oikeutettu edes vanhempainvapaaseen. Onneksi paikallinen terveyskeskuslääkäri ymmärsi tilanteen absurdiuden ja kirjoitti Johannalle sairaslomaa, jonka turvin kotona oleminen onnistui edes hetken ajan. Koko kuvio aiheutti pariskunnassa paljon turhautumista ja epäuskoisuutta.

Lopulta kaikki on kuitenkin hyvin

Kokemukset ovat parisuhteen vahvistamisen lisäksi tuoneet Johannalle ja Elinalle runsaasti elämänkokemusta. – Se, kun sä olet saanut tällaiset eväät reppuun, niin ymmärrät, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Välillä ajattelee kyllä, että tarviiko sitä kuitenkaan niin raskaasti koetella, Johanna miettii. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja perhe-elämä sujuu. Hartaasti toivottu lapsi on tuonut elämään uudenlaisen tarkoituksen.

Teksti & kuvat: Miika Rautiainen

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Lapsettomuushoitojen jälkeen päivystäväksi sijaisperheeksi

Lue lisää

Och ingen stanna kvar…

Lue lisää

Terveisiä Helminauha-hankkeen perustuksilta – ensimmäisiä helmiä pujottamassa

Lue lisää