ei siittiöitä.

Tämä aihe sisältää 1 vastaus, 1 kirjoittaja, ja siihen kirjoitti viimeksi  tuhkamuna 1 viikko sitten.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Asc
  • Julkaisija
    Viestit
  • #20077

    tuhkamuna
    Osallistuja

    Verikokeissa ei syytä havaittu. Ainoastaan Testo korkealla, mutta ei pitäisi olla vaikutusta. Lääkäri epäili joko ohimeneväksi tilanteeksi tai jopa stressistä aiheutuvaksi. Mene ja tiedä.

    Tässä hoitojen aikana kyllä tullu hyvin selväksi miehen rooli, naisen tuki ja objekti joka korvattavissa luovutetuilla. Ainakin henkilökunnan asenne on kyllä ollut julkisella juuri tämä. Vaimo hommas kaiken maailman vitamiinit ja sinkit, niillä voi olla ilmeisesti jotain positiivisia vaikutuksia tuotantoon. Itse kuitenkin aika varauksella tuohon suhtaudun, toisaalta voi olla senkin takia etten jaksaisi tällä hetkellä ottaa lisää lunta tupaan. Tarpeeksi nyt jo yhdelle sulattelemista.

  • #20074

    tuhkamuna
    Osallistuja

    Olen väsynyt, en jaksa enää.
    Olemme n. 30v. pari ja yrittäneet saada lasta n. 1½vuotta tuloksetta. vaimoni tutkittiin eikä vikaa löytynyt, kuulemma kellot tarkat kierrot. Minä taas tuhkamuna 🙁 Kahdessa simppa testissä ei mitään ja biobsiassa yksi elvävä.
    Kuolin henkisesti pari viikko asitten keskiviikkona. Halauan perheen, haluan lasta ja halauan olla isä omalle lapselle. Haluaisin antaa vaimolle äityden, en pysty olen viallinen. Pelkään että vaimoni haluaa erota. Miksi tämä kaikki sattuu niin pahalle. Vaimo on yrittänyt sanoa että ei se miehisyyttä vie, mutta ainakin se koettelee sitä todella rajusti. Ainoa asia mihin miestä tarvitaan lapsen saamisessa ei minulta onnistu. Palkään etten saa koskaan pitää lastani sylissä, halata ja katsoa kuinka hänellä on isän nenä tai suu.

    Lääkäri ehdotti heti luovutettuja siittiöitä meille, vaimo pyysi miettiä mutta en pysty. Tällä hetkellä mietin miksi ylipäätään haluan jatkaa elämistä tai mitä pahaa olen tehnyt että rankaistaan niin pahasti. En pelkää fyysisiä kipuja vaan nöyryytystä. Pitäisi varata aika urologille kliinisiin tutkimuksiin mutta pelkään, nöyryytystä ja huonoja uutusia. Kaikki sanovat että henkilökunta on tottunut näkemään kaikenlaista. Tokikin on, minä en. Olen tottunut töissäni saamaan iskuja, näkemään kuolemaa ja kohtamaan agressiivisia henkilöitä, en olemaan alasti jonkun edessä tutkittavana ja kopeloitavana.Se häpeä ja tuska omasta viasta ja miehisyydestä on jotain mikä tuhoaa mut täysin sisäisesti. Saimme ohjeeksi jatkaa normaalia elämää, aika hemmetin fiksua. Vielä kun joku kertoisi kuinka se onnistuu.

    • Tätä aihetta muokkasi 1 viikko sitten  tuhkamuna.