inseminaatio v.2018

Merkitty: 

Tämä aihe sisältää 19 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Pulla 2 viikkoa, 6 päivää sitten.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Asc
  • Julkaisija
    Viestit
  • #17872

    Pulla
    Osallistuja

    Hei!
    Meillä edessä ensimmäinen inseminaatio 04/2018. Laitoin tälle vuodelle tämän uuden viestiketjun, jos löytyisi samassa tilanteessa olevia. Olisi kiva kuulla taustaa ja nykyistä tilannetta. ☺

    Minulla ikää 27v. ja mies 32v. Selvää syytä ei ole, mutta taustalla ovuloimattomuus ja pitkä kierto. Takana nyt 6 kiertoa letrozolin kanssa, ovulaatiot tulee mutta plussaa ei. Nyt sitten seuraavaksi kokeillaan inseminaatiota. Millaisia kokemuksia muilla? Itse en vielä tiedä hoidoista ja termeistä paljonkaan, mutta koko ajan opitaan lisää. Täältä palstalta vanhoista keskusteluista saikin jo paljon tukea niitä lukiessa! Meillä ihan hyvät mahikset, joillakin vaikeampi tilanne. Silti se ei yhtään lohduta, kuitenkin henkilökohtainen suru ja huoli on suuri ja toiveet korkealla. Tsemppiä kaikille!

  • #17927

    Iitu
    Osallistuja

    Hei Pulla!

    Vihdoin sain tunnukset tehtyä, jotta pääsen kommentoimaan. Vertaistukea kaivataan täälläkin!

    Meillä kaksi inseminaatiota takana ja juuri tein negatiivisen testin. Nyt sitten vain odottellaan menkkojen alkamista, jotta voidaan aloittaa kolmas hoitokerta.

    Minulla ikää 28v ja mies on muutaman vuoden vanhempi. Yritystä takana kaksi vuotta, ja hoidot aloitettu tosiaan nyt tänä vuonna. Meilläkään ei ole mitään selvää syytä löytynyt. Miehellä kaikki kunnossa eikä minustakaan (vielä) ole löytynyt mitään syytä, miksi ei ole onnistunut.

    Inseminaatiokokemuksista sen verran, että minulla on ollut kierron alkupuolella käytössä Letrozol ja sitten kummallakin kerralla on pistetty munasolun irrotuspiikki (nimiä en muista). Itse toimenpiteitä olen jännittänyt kummallakin kerralla. Hoitaja kertoi ensimmäisellä kerralla, ettei tunnu papa-koetta kummemmalta, mutta hoitoa tehdessä kävi ilmi, että minun kohtu on sen mallinen (mutkalla), että joutuivat ns. oikomaan reittiä pihdeillä. Tämä takia kumpikin kerta on tuntunut todella epämukavalta, ja jopa kivuliaalta… Luulisin, että tämä on tosi harvinaista, joten ajattele mieluummin sitä papa-kokeen ottona, joka kestää muutaman minuutin pidempään 🙂

    Oletteko te julkisella vai yksityisellä hoidoissa? Me ollaan julkisella puolella, joten ilmeisesti kolmas inseminaatio on viimeinen näitä ns. kevyempiä hoitoja. Jos se ei onnistu, siirrytään keinohedelmöitykseen, mikä jännittää ja pelottaa jo nyt kaikkine hormonilääkityksineen. Mielialat vaihtelee muutenkin, kiitos ihanien PMS -oireiden, joten säälittää mies jo etukäteen 😀

    Tsemppiä teille hoitoihin! Toivottavasti tärppää pian 🙂

  • #17931

    Pulla
    Osallistuja

    Iitu, kiva kun löytyi joku muukin tähän ketjuun! Meillä siis aika sama ikä ja muutenkin tilanne. Harmi, kun tuli negatiivinen 😕,toivotaan parempaa onnea ensi kiertoon! Kerrottiinko sinulle inssissä tilanne, esim. Siittiöiden määrä ym. tai munasolun kokoa tms.?

    Itse aika skeptinen aluksi inssin mahiksiin, mutta luin tuota vanhaa ketjua kauan ja sieltäkin useampia plussia oli kuitenkin tullut! Joten täytyy kai vaan pitää mieli positiivisena.

    Minulla nyt ihan luomu välikierto, kun keskustelukäynti oli siinä vaiheessa kiertoa, että ei ehditty enää siihen. Nyt jännäilen meneekö kierto pitkäksi kun ei ole lääkkeitä. Ne letrot oli 6kk. Odotan jo kun menkat alkaa n. Vko 15 niin sitten saa soittaa polille mitkä ohjeet. Gonalia alan sitten myös pistää 6vrk.

  • #17932

    Pulla
    Osallistuja

    Ja olipas inhottavaa, että tuntui toimenpide pahalta😕 minulle tehtiin keskustelukäynnillä samalla munajohdinten? Aukiolotutkimus. Se tuntui epämiellyttävältä mutta ei suurempaa kipua silti ja kesti vain hetken. Lääkäri sanoi, että jos tästä selviää niin inssi sitten helpompi vielä, eli ei ilmeisesti mutkia ehkä minulla sitten. Toivotaan ettei sattuisi,jännittää silti jo! Aukiolotutkimusta ei ole missään vaiheessa ehdotettu, ihmettelen kun joillain se voi olla ihan syy ongelmaan.😮 kysyin itse, että onko jotain tutkimuksia mitä ei oo vielä tehty.

    nyt on pitkästä aikaa melko levollinen olo, ehkä kun tietää ettei ole ns. Mahiksia jos ovista ei edes tule kun ei lääkkeitä. Samalla kiva kun on jotain uutta mitä odottaa ☺

    Millä mielin Iitu olet nyt kahden negan jälkeen,jännittääkö mahdollinen siirtyminen pian ivf-hoitoihin vai olisitteko vielä halunneet useamman inseminaation? Niin ja mekin ollaan julkisella.

  • #17935

    Iitu
    Osallistuja

    Mulle ei ole tehty tuota aukiolotutkimusta. Lääkäri tuumasi, että ovat jokin aika sitten lopettaneet aukiolotutkimuksien tekemiset automaattisesti kaikille, kun kuuleman se ei kerro koko totuutta?? Johtimet ilmeiseisesti voivat olla auki, mutta eivät silti toimi normaalisti. Näin ymmärsin asian, mutta saa nähdä, tekevätkö sitten kuitenkin sen minulle jossain vaiheessa.

    Mulla oli ennen inssiä yksi ultra, missä katsottiin munasolun tilannetta. Kummallakin kerralla lääkärit ovat olleet tyytyväisiä lääkevasteeseen ja miehen siittiöitä ovat kehuneet joka kerta 😀 Oon kummallakin kerralla mennyt inssiin yksin, ja hoitohenkilökunta on kyllä tähän asti ollut tosi mukavia kaikki 🙂 Onko teillä mies tulossa mukaan?

    Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Tavallaan se negatiivinen testi on tullut niin tutuksi kahden vuoden aikana, etten oikein tällä hetkellä muuta osaa odottaakaan 🙁 Onhan se surullinen ajatus, jos lapsettomiksi jäädään, mutta onneksi tässä toivoa vielä on. 🙂

    En tiedä vielä, onko tuleva kolmas inssi viimeinen vai kokeilevatko vielä neljännen kerran, jos ei tärppää. Lääkäri puhui viimeksi, että tämä kevät mennään näillä, kun ollaan vielä nuoria. Nyt tosin tsekkaavat multa AMH ja FHS -arvot ennen seuraavaa inssiä. Katsotaan, löytyisikö sieltä joku poikkeama. Toisaalta toivoisin, että jotain “hoidettavaa” löytyisi. Tämä epätietoisuus on raskainta, kun ei tiedä, missä vika. 🙁

  • #17951

    Pulla
    Osallistuja

    Iitu, hyvä kuulla että kaikki mahdollisuudet inseminaation onnistumiselle ovat hyvät. Kyllähän siinäkin sattuma määrää paljon, vaikka siittiöitä hieman autetaankin. En oikein vielä itse ole selvillä siitä, miksi sanotaan että mahikset/todennäköisyys pienenee kolmannen inssikerran jälkeen? Jotenkin ajattelisi, että se on sama kuin seksissä, mutta matkaan valikoitu parhaat siittiöt ja ne autettu vielä vähän lähemmäs kohdetta… en tiedä sitten.
    Okei, en olekaan kuullut tuota aukiolotutkimukseen liittyen. Tuntuu, että paljon pitäisi selvittää ensin itse, jotta osaisi kysellä. En vielä tiedä menenkö yksin inssiin vai miten, toisaalta voisi ekalla kerralla olla kiva jos mies mukana. Kuulisi sitten hänkin keskustelun jos jotain käydään läpi 😊.

    En usko yhtään, että te lapsettomiksi jäätte eikä mekään. Meillä molemmilla onneksi aikaa vielä ja vaihtoehtoja koittamatta, eikä mitään sairautta löytynyt. Pidetään peukut pystyssä!💛

    Epätietoisuus on kyllä pahinta! Ja kun aika kuluu niin hitaasti kun odottaa jotain. Ja toisaalta taas liian nopeasti kun haluaisi olla “nuori” äiti ja useamman lapsen.. Huomaan kyllä eron nyt, kun en ole ottanut hormoneja tässä kierrossa. En ole itkenyt menkkojen alkamisen romahdusitkujen jälkeen lainkaan ja pitkästä aikaa tasainen olo. Hormonipiikkejä odotellessa…

    Hyvä että sulta tutkitaan veriarvoja lisää, en muista onko minulta tuota AMH.. otettu hmm.. oliko sulla muuten joku
    lääkitys tukena inssin jälkeen?

  • #17952

    Iitu
    Osallistuja

    Ei ollut mitään lääkitystä inssin jälkeen tukena. Tiedätkö, onko sulle ajateltu jotain lääkettä tueksi? Sama tunne minullakin, että paljon pitäisi itse selvittää asioita, että osaisi kysyä oikeita asioita. Lääkärit ovat kyllä joka kerta kysyneet, onko kysyttävää, mutta ei sillä hetkellä tule mitään mieleen 😀

    Onneksi ollaan kummatkin vielä nuoria, ja on vuosia aikaa saada lapsia tähän maailmaan. 🙂 En oo ikinä kuvitellut itseäni minään suurperheen äitinä. Ensin ajateltiin, että pari kolme olisi mukava ja nyt viime aikoina ajatus on muuttunut niin, että saisi edes sen yhden alulle! Omalle luonteelle olisi kyllä sopinut paremmin se, että olisi ns. tullut vahingossa raskaaksi. Oon vähän sellainen, että mietin asioita tosi pitkään, mutta sitten kun saan päätöksen tehtyä, niin kaikki asiat pitäisi tapahtua heti 😀

    Hormonit tosiaan tekevät vaan kaikesta välillä vähän hankalampaa. Varsinkin kun mulla ne tuntuvat joka toisella kierrolla ottavan vallan ja oon tosi itkuinen ja sitten seuraavassa kierrossa ei mitään.

    Kannattaa kyllä ottaa mies mukaan ekalle inssi käynnille, jos vain onnistuu 🙂 Meillä mies ei päässyt töiden takia mukaan, mutta onneksi oli kummallakin kerralla ihana hoitaja paikalla, joka sitten rauhoitteli mua, kun olo kävi epämukavaksi.

  • #17964

    Pulla
    Osallistuja

    Iitu, ei ollut vielä puhe inssin jälkeisistä lääkkeistä. Jotenkin tuntuu, että haluaisin kaikki keinot käyttöön jo heti ekalla kerralla. Vaikka olisihan se varmaan turvallisempaa mitä vähemmän on lääkkeitä käytössä..

    Tiedän tuon tunteen täysin! Me ollaan aina haaveiltu 3-4 lapsesta. Nyt kun aloitellaan omakotitalon rakentamista niin suunnitelmissa aina talon koko ja makkareiden määrä sen mukaan..nyt on alkanut miettiä, että edes se yksi! Että onko meillä iso talo sitten turhaan..Miettii että jos menee vuosia yhtä yrittäessä, niin eipä tässä montaa edes ehdi 😁 olen jo sitäkin miettinyt, että adoptio olisi myös ihan mahdollinen vaihtoehto, mutta kyllä siihen jonoonkin ja prosessiin pitää ajoissa ryhtyä jos siihen joskus päätyy..

    Positiivinen uutinen oli, että sain tänään ovistestiin plussan! Kp 16 ja ilman lääkkeitä ekaa kertaa😊 en tiedä mahtaako se puolen vuoden letrojen syönti silti vaikuttaa tähänkin? Eka kierto luomuna niiden jälkeen.. olishan se mahtava ylläri jos nyt tässä välikierrossa tärppäiskin luomuna!😊

  • #18055

    Iitu
    Osallistuja

    Hieno juttu tuo ovis! Pidän peukut pystyssä, että teille tulisikin ihan luomuyllätys! 😀 Voihan se olla, että ne letrot ovat saaneet sun kropan toimimaan ihan luomustikin pitkällä aikavälillä 🙂

    Mulla on oma kierto ollut luomuna koko ajan 26-28 kp, ja mitä ovistestejä tein, niin plussa tuli aina siinä kp 16. En tiedä sitten, onko tuossa edes munasolulle tarpeeksi päiviä aikaa kiinnittyä? En oo hirveästi ennen hoitojen aloittamista kerennyt tehdä raskaustestejä, kun ne menkat aina alkoivat ennen kuin kerkesin edes ajatella testin tekemistä! Yksi gyne tosin sanoi, että on parempi, että kierto on lyhyt kuin liian pitkä. Tiedä sitten…

  • #18164

    Leiska
    Osallistuja

    Moikka!
    Minäkin juuri kirjauduin ja vielä koko foorumi aika vieras. Mutta tuntuu todella hyvältä huomata, ettei ole maailman ainoa nainen, joka käy näitä juttuja läpi.

    Meillä yritystä takana 2v. Takana myös kaksi raskautta, joista molemmat päätyneet keskenmenoon. Edellisestä keskenmenosta jo yli vuosi.

    Eka inssi tehtiin pari viikkoa sitten ja eilen tein negatiivisen testin. Kaiken piti osua täydelliseen aikaan ja miehen siittiöt oli superhyviä jne. Kummastakaan ei olla löydetty mitään vikaa.

    Olen 37, mies vuoden nuorempi. Oman korkean (?) iän tuoma paine ja tämä koko lapsettomuus häiritsee elämää todella paljon ja on tosi näköalaton olo jo nyt, vaikka hoidot tavallaan vasta alussa. Olisi kiva kuulla, miten te muut pidätte päänne kasassa? 🙂

  • #18187

    Iitu
    Osallistuja

    Itse en oo kertonut asiasta kenelläkään, joten miehen kanssa asiasta jutellaan kahdestaan. Oon vähän lukossa koko asian suhteen ja mitä pitempään hoidot jatkuu, niin sitä hankalampi on jotenkin kertoa lähipiirille asiasta. 😐 Tällä hetkellä mulla on myös ulkopuolinen olo, kun lähipiirissä alkaa lapsia olla jo aika paljon…

    Meillä kolmas inssi nyt takana, ja jos ei tärppää, niin sitten päästään ivf-jonoon.

  • #18191

    Saara
    Osallistuja

    Terve! Meillä yritystä takana n.3v. Ennestään meillä on 2 yhteistä lasta tulleet luomusti ja aika helposti tyttö 10v ja poika 8v. Mulla ikää 31v ja mies 41v. Kummatkin tutkittu ja verikokeet otettu eikä mitään vikaa ole löytynyt..yksi inseminaatio tehty viime kuussa ilman tulosta. Nyt letrozol kierron 3-7 pvä ja sitten toinen inssi..jos ei toivottua tulosta niin siirrytään suoraan ivf. Felicitaksessa ollaan hoidoissa:) tsemppiä kaikille!

    • #18234

      Pulla
      Osallistuja

      Tervetuloa ketjuun Leiska ja Saara!
      Ikävää ettei inssit tuottaneet tulosta😓 kyllä sitä niin toivon laittaa jo ekaankin yritykseen, että varmasti pettymys on suuri negan jälkeen.

      Leiska, olisi kyllä kiva tietää miten sen pään pitäisi ihan koossa! Me käytiin miehen kanssa juttelemassa ammattilaisen kanssa. Ja viime kerralla menin yksin. Ihan julkisella puolella ollaan hoidoissa niin siellä samalla polilla psyk.sh kätilö pitää keskusteluapua. Ekalla kerralla lähinnä vain itkin ja mies puhui. Toinen kerta jo helpompi, en tiedä johtuiko siitä ettei ollut hormonilääkkeitä nyt. Suosittelen kyllä, vaikka en siellä nyt mitään ihan syvällistä ole jutellut. Saa kuitenkin tukea.

      Itsekään en ole asiasta muuten jutellut kuin miehen kanssa. Töissä kerroin lähimmille parille työkaverille, jotka samassa ryhmässä. Lähinnä sen takia, jos olotila vaikea ja kun tulee poissaoloja. Ystäville maininnut viestissä, mutta en ole päässyt keskustelemaan enkä tiedä haluanko edes..

      Kyllä sitä vaan on niin kiinni tässä asiassa, vaikka koittaisi ajatella muuta. Jotenkin tuntuu ettei muulla ole väliä, vaikkei se ole totta.

  • #18233

    Pulla
    Osallistuja

    Iitu, minulla myös ovis aina kp16 tai joskus 15. Minulla tosin kierto 32 päivää ja joskus yli. Eipä sitten tainnut onnistaa, tänään alkoi pientä veristä vuotoa..varmaan huomenna sitten alkaa oikein kunnon menkat.😕 niin tyhjä olo etten edes itkenyt tänään kun pääsin kotiin ja töissäkin olin jopa jotenkin ylireipas ja rauhallinen.. olisko jotakin tunteiden poissulkemista en tiedä.. no, odotan että huominen kunnon vuotopäivä niin sitten saa käydä ostamassa piikit ja soitella aikaa ultraan..pikkuhiljaa lähenee inssit 😊🤔
    Silti takaraivossa pikkupikku toivonkipinä, että kunnon vuoto ei alkaiskaan. Ollut vain niin tyyni olo, eikä lainkaan normaalia menkkojen alkuoireita; kiukkuisuutta ja vatsakipuja. Ja noin viikko sitten tunsin muutamia erikoisia nippaisuja alamahasta, tottakai toivoin salaa että jtn kiinnittymiskipuja kun ei ennen sellaisia. Ehkä alkaa mullekin tulla näitä valeraskausoireita😓

  • #18237

    Ruby
    Osallistuja

    Hei!

    Hyppäsin tänne tuolta IVF-ketjusta. Eli ensi kiertoon (5/2018) on nyt suunniteltu ensimmäinen inseminaatio. Meillä molemmilla ikää 27 (tänä vuonna 28) ja inssejä meille tehdään yksi tai kaksi ennen IVF:ään siirtymistä. Tämä mun huonon (0.57) AMH:n takia: aikaa ei julkisenkaan puolen mielestä ole hukattavaksi nuoresta iästämme huolimatta. Tänään kävin aukiolotutkimuksessa (ainakin toinen puoli nätisti auki) ja pisto-opetuksessa. Tunteet heilahtelevat: toisaalta olen tyytyväinen, ettei tarvitse heti hypätä hoitojen “syvempään päähän” kuten aiemmin oli puhetta, vaan kokeillaan ensin inssiä edes kerran. Ja toisaalta, aikaa ei tosiaan ole hukattavaksi. Onkohan mulla enää syksyllä ollenkaan munasoluja jäljellä IVF:ään?

    Paljon tsemppiä kaikille piinailijoille!

  • #18251

    Iitu
    Osallistuja

    Tervetuloa Ruby ketjuun! Minäkin oli tammikuussa helpottunut, kun aloitettiin ensin inssillä. Jotenkin helpompi henkisesti päästä sisään näihin hoitoihin, kun ei heti tarvinnut aloittaa rankimmasta päästä. Sillä varmaan itse vähän viivyttelin lähetteen hakemista alun perin. Halusin olla henkisesti valmis kohtaamaan (mahdollisesti) sen faktan, ettei meille välttämättä ikinä vauvaa tule…

    Pulla, mäkin viime kuussa kehittelin kaiken maailman oireita itselleni inssi jälkeen. Alamaha oli tosi turvonnut ja vessassa juoksin normaalia enemmän. Hetken jo ajattelin, että nyt tärppäsi, mutta ei.. Nyt ei oo sitten mitään oireita. Ensi viikolla pitäisi testi tehdä, mutta jotenkin tuntuu, että nega se on. Oon jo alkanut henkisesti valmistautumaan tähän tulevaan hoitotaukoon ja sitten IVF:n, joka todennäköisesti menee alkusyksyyn.. Ehkä meillä olisi vuoden päästä kesävauva tulossa?

  • #18282

    Carris
    Osallistuja

    Heippa!
    Ajattelin tähän ketjuun liittyä ainakin taka-alalle seurailemaan kanssasisareiden kokemuksia. Olen aiemmin jo kirjoitellut toisella foorumilla, mutta laitetaan tännekin lyhyesti infoa minun ja mieheni tilanteesta. Selittämättöminä mennään. Munajohtimet, siemennesteet ja hormoonit tsekattu, kierto säännöllinen 26-27 päivää ja ovuloin normaalisti. Silti yritystä takana kohta 2v. eikä plussaa ole koskaan tullut. Esikoinen toiveissa <3

    Toinen inssi takana, piinapäivillä 3-4 mennään nyt… Pistoksina Gonal-f 50yks. kp5-9, Ovitrelle kp 11 ja inssi kp 12 ja kp 14 alkaen ->12 päivää Lugesteron 200mg 2xpvä alateitse. Puuh 😛

    Täällä taitaa olla muitakin piinailijoita tällä hetkellä, kiva kuulla, miten teillä menee ja ennen kaikkea, mikä lopputulos! 🙂 

    Tsemppiä kaikille hoitoihin ja koko prosessiin rutkasti onnea!! <3

    • Tätä vastausta muokkasi 5 kuukautta, 1 viikko sitten  Carris.
  • #18404

    Leiska
    Osallistuja

    Moi kaikille!
    Pari viikkoa kulunut niin intensiivisesti töissä, että hetkellisesti ajatukset on olleet jossain muualla kuin lapsettomuudessa. Nyt hajoilen todella pahasti siksi, että ovulaatiot näyttäisi tässä kuussa koko kesän osuvan viikonloppuun = ei pystytä siis tekemään seuraavaa inseminaatiota 😫. Lisäksi ihmettelen, miksi mulle ei tarjottu mitään pistoksia inseminaation tueksi, vain letrozol. Huokaus.
    Naistenklinikalla häiritsevintä
    On se, että meillä ei ole omaa lääkäriä, vaan aina eri tyyppi ja ei ketään, joka todella selittäisi prosessia.

    Koitetaan kaikki vielä pitää toivoa yllä, josko kesä ja valo toisi jotain hyvää mukanaan..? <3

  • #21581

    Ruby
    Osallistuja

    Hei kaikille!

    Ajattelin tulla kertomaan, että eihän se toukokuinen, ensimmäinen ja viimeinen inseminaatio tietenkään onnistunut. Lääkkeinä oli Gonal-F 50 IU x 5 päivää, Ovitrelle ja luteaalivaiheen tukena Lugesteron.

    Toiveita ehti ilkeästi herätä nopeasta kolmen follikkelin vasteesta johtuen. Kohtuullisen kuivalla huumorilla varustettuina tyyppeinä ja tilanteessa, jossa ensimmäisenkin lapsen maailmaan saattaminen vaikuttaa epävarmalta, keksimme kolmelle lapselle leikillään työnimetkin: Toivo, Kaino ja Myyntiin. Jännä, miten tällaisella surkealla AMH:lla (0,57) tulee noinkin monta follia ja noinkin nopeasti… toki inssipäivänä selvisi, että kaksi oli jo ehtinyt karata.

    Loppukierto olikin sitten aika oireeton, mitä nyt rinnat olivat hieman kipeät ja luget hieman ärsyttivät limakalvoja ja turvottivat vatsaa. Lisäksi parina aamuna alakertaan kävellessä hieman huimasi. Testasin huvikseni herkällä testillä pp9, ja sain haaleanvaalean plussan. Ikävä kyllä kuukautiset alkoivat jo päivää ennen testipäivää (mahtoikohan plussa olla vielä Ovitrellea?)

    Seuraavaan kiertoon suunniteltu eka IVF lyhyellä kaavalla Naikkarilla, lääkkeinä Gonal-F 225 IU/vrk x 6, Fyremadel, Ovitrelle ja Lugesteron. Kuukautisten pitäisi alkaa joko tänään tai huomenna, joten jännät paikat alkaa olla. Toivon teille kaikille kaikkea hyvää, ja paljon tsemppiä inseminaatioihin! Olette ajatuksissa.

  • #21649

    Pulla
    Osallistuja

    Hei kaikille!
    Ajattelin tulla tänne laittamaan vielä viestiä, josta toivottavasti muut saavat uskoa tulevaan. Meillä siis toukokuussa toinen inseminaatio tuotti tulosta ja vauvaa odotellaan ystävänpäiväksi❤. Kevät meni mieli aika alamaissa, kun ensimmäinen inseminaatio ei silloin onnistunut ja toivoin lasta niin kovasti. Samaan aikaa pikkusiskoni menehtyi ja mietin jaksanko edes jatkaa hoitoja, kun olisi pitänyt alkaa pistää piikkejä samalla viikolla suru-uutisesta. Mietin, että omat ongelmat tuntuivat hetken taas melko pieniltä. Päätin kuitenkin jatkaa hoitoja samantien. Kerrankin testaamista ei jännittänyt eikä edes miettinyt, kun oli muuta ajateltavaa. Kun plussa tuli, olin hyvin sekavin ajatuksin enkä edes varmaan osannut täysillä iloita. Kuitenkin elämä jatkuu ja kaikella on jokin tarkoitus. Ehkä yhden menetys on jonkin uuden alku. Voimia kaikille odotukseen, hoitoihin ja parisuhteeseen❤