IVF/ ICSI/ PAS hoitoon vuoden 2019 alusta

Tämä aihe sisältää 17 vastaukset, 10 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Kerttu 1 kuukausi sitten.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Asc
  • Julkaisija
    Viestit
  • #25823

    Ella
    Osallistuja

    Löytyisikö juttuseuraa muista kellä myös olisi hoidot alkamassa ensivuoden alusta. Suunnittelukäynti takana. Julkisella puolella ollaan. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jo ennen kuin hoidot alkaa😊

    • Tätä aihetta muokkasi 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Ella.
  • #26060

    Kaikenkeskellä
    Osallistuja

    Moikka!
    Mäkin uskaltauduin viimeistään tänne… huomaan, että tarvitsen ihmistä, joka tietää mitä käydään läpi. Meillä on takana 2vuoden lapsitoive, 3 inssiä ja ovulaation induktioita. Tammikuussa hoidon suunnittelu (ivf tai icsi) julkisella puolella.

    Teillä on ollu suunnittelu jo tänä vuonna? Haluaisitko kertoa lisää taustanne ja hoidon valinnastanne?
    Tuleva jännittää täällä, vaikka samalla sitä jo odotetaan kovin.
    Voimia kaiken keskelle!

  • #26157

    Kaikenkeskellä
    Osallistuja

    Hei moikka!

    Sain vastauksesi sähköpostiini, mutta nyt jostain kumman syystä en löydä sitä täältä? Olen ihan uusi foorumin käyttäjä, että ehkä en osaa vielä kaikkia hienouksia täältä.. Kommentoin nyt kuitenkin tähän!

    Te olette olleet vahvoja polullanne, kun neljän vuoden lapsitoivetta olette kantaneet. Onko sinulla/teillä ennestään lapsia?
    Miten kauan siis olette nyt olleet hoidon piirissä?
    Harmi, että on jäänyt tunne myös siitä, ettei ole saanut tarpeeksi tietoa. Tiedonsaanti on niin tärkeää ja sitä pitäisi mielestäni saada vähän pyytämättä, kun ei kaikkea osaa pyytää tai kysyä.
    Mitä lääkkeitä olet ovulaation induktioon jo ottanut? Jos vaste on niistä ollut sinulla epäselvä, niin onko tulevan hoidon lääkkeet nyt “kovemmat”?
    Ja jäin oikein ajattelemaan tätä sijaintia suhteessa yliopistolliseen sairaalaan. Teillä on niin pitkä matka sinnekin, että arjen ja kaikkien näiden käytännön juttujen hoitaminen lienee kyllä haastavaa, ellei joskus juuri mahdotonta! Miten aiotte esimerkiksi tammikuussa yhdistää mahdollisen työn/muun arjen lisäksi? Sellainen minuakin vähän stressaa, tai oikeastaan aika paljon.. Ihan kuin tässä kaikessa muussa ei olisi tarpeeksi..

    Oliko teillä todettu muuta vaikeutta kuin korkea prolaktiini?
    Mielenkiintoista tämä, sillä minullakin todettiin koholla oleva prolaktiinitaso. Kuitenkaan diagnoosia en saanut, sen sijaan olen nyt vuoden napsinut parlodelia joka toinen päivä. Uusintamittauksissa pääsin viitearvojen sisälle, mutta lähellä ylärajaa mennään. Meillä myös miehen siittiöt ovat vuoden sisällä heikentyneet, nyt hänet laitettiin labraan ja tutkitaan onko jotakin muutakin siinä vialla. Lääkäri sanoi, ettei se kuitenkaan estä koeputkihedelmöitystä vuoden alussa.

    Me olemme Turun seudulta ja meillä on matkaa sairaalaan kotoa noin 50km ja töistä noin 100km, että esimerkiksi inssien yhdistäminen työpäiviin on ollut mahdotonta. Onneksi työnantajani on ollut hyvin joustava ja olen saanut pitää ylityövapaita noina päivinä, vaikka jotenkin hankalaa se on ollut. Sama homma on ultrapäivinä. Vain lähin työkaverini tietää tästä kaikesta ja muille joudun aina keksimään pienen valkoisen valheen, sillä en ole ollut valmis kertomaan tätä. Milloin vatsakipua, milloin migreeniä.. Ehkä sitä ei oikein ole itsellekään halunnut myöntää. Nyt tulevan ivf:n tai icsi:n myötä poissaoloja on enemmänkin, niin en tiedä voinko enää kauaa pimittää tätä tietoa. Työssäni kuitenkin tarvitsen aina sijaista ja työkaverini joutuvat tuuraamaan minua.. Jotenkin ajattelen, että ehkä he ansaitsisivat tiedon, joka vaikuttaa myös työskentelyyni. Teen lasten kanssa töitäkin siis.
    Mutta ehkä sitä on suojellut itseäänkin. Moni utelee kyllä raskaussuunnitelmistani, eräs jo eläkkeelle jäänyt työkaveri tuli vain yhtenä päivänä kysymään minulta, että joko vatsassani on vauva ja taputti vatsaani. Että kyllä heitä kiinnostaa, ehkä juuri siksi pitäisi vaan pamauttaa tieto ja kertoa, ettei tässä ihan helppoa ole ollut tähänkään asti.
    Jotenkin vain ajattelen, ettei kukaan voi todella ymmärtää tätä, ellei ole kokenut. Sitä surua ja kaipausta, sitä toivetta ja sitä pettymystä… Pelkään tyhmiä kommentteja ja sitä, miten koiran hankinta tai stressin vähentäminen auttaa. Tai adoptointi. Kukaan ei osaa ratkaista tätä, joten en toivo ratkaisua vastaukseksi.

    Jos olet töissä, miten sinä olet ratkaissut tällaisen asian, oletko kertonut työkavereille? Entä miten avoimia noin muuten olette olleet sosiaalisessa verkostossanne lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista?

    Tällä hetkellä täällä on aika epätoivoinen olo, vaikka vielä on hoitomahdollisuuksia. Meillekin vuosi sitten ylilääkäri sanoi julkisella, ettei inseminaatio ole meidän tiemme. Silloin jo siemennestenäyte oli epätasainen. Mutta kuitenkin puolen vuoden seurantajakson jälkeen, lääkärien vaihtuessa, inseminaatioon vei tiemme. Aluksi se tuntui hyvältä, lisää mahdollisuuksia, nyt se tuntuu hukkaan menneeltä ajalta. Olisimmepa voineet aloittaa koeputkihoidot jo syksyn alussa! Mutta turha sitä on jossitella.. ja ainakaan ei kannata suunnitella mitään, ei kuitenkaan asiat mene niin miten suunnittelee.

    Miten sinä voit? Onko olo toiveikas ja täynnä mahdollisuuksia vai enemmänkin pessimistinen?

  • #26165

    Ella
    Osallistuja

    Moikka,
    Kirjoitin kännykällä tuon aiemman vastauksen niin en tiedä minne se sen heitti🤔 Itsekin uusi käyttäjä niin en osaa oikein tätä käyttää. Toivottavasti tämä viesti näkyy.
    Meillä ei ole lapsia. Ikinä en ole edes haamuviivaa saanut raskaustestiin..tosin eipä se saavutus olisikaan. Pitää yrittää jotain sarkasmin kaltaista huumoria edes välillä 😉 Joo neljä vuotta tosiaan yritetty enemmän ja vähemmän aktiivisesti, mutta varsinaisesti hoitojen piirissä n. vuoden verran. Ovulaation induktioita siinä ollut muutamia mutta sitten löytyi kohdusta polyyppi niin sen poisto sotki yhden ja oli kesätaukoa myös. Niissä induktioissa mulla lääkkeenä ollut letrozol ja irrotuspiikkinä kerran se pregnyl ja luteaalivaihetta tukemaan määrättiin teroluteja. Samaan aikaan ollut suolistopuolen selvittelyjä ja tähystetty kaikki päät ettei vaan olisi mitään piilevää keliakiaa tai tulehduksellista suolistosairautta, koska nekin hoitamattomana voi ilmeisesti tähän lapsettomuuspuoleen vaikuttaa. Nekin on suljettu pois. Tosin mulla oli muutakin vaivaa tuolloin. Täällä omalla paikkakunnalla mulle määrättiin myös parlodelia ja sain siitä kauheesti sivuvaikutuksia huonoa oloa. Söin niitä välillä ja välillä en voinut ottaa puolikasta tablettia kerran päivässä. Se kyllä toimi ja arvot laski mut heti kun lopetin niin nousi taas. Ehkä korkeimmillaan oli jotan 1300. Paljonko sulla on ollut ne arvot? Saitko sivuvaikutuksia? Nyt siellä ivf suunnittelussa mulle vaihdettiin heti se lääke dostinexiin käyttävät sitä kuulemma aina. Kerran viikossa vaan otetaan ei oo niin huonoja oloja siitä tullut. Kontrollikokeen vastauksia en ole siitä vielä saanut.
    Minusta tuntuu että kaikki nää hoidot riippuu tosi paljon siitä missä on hoidossa ja kuka on lääkärinä. Muuta vikaa ei oo oikein löytynyt minusta eikä miehestä. On tää kyllä kuluttavaa ja järkytyn välillä ihmisten tyhmyydestä ja tavasta esittää kysymyksiä tai kommentoida mitä vaan..lohdutan itseäni sillä että suurinosa johtuu tietämättömyydestä..ettei osata suhtautua asiaan. Tai se että kerrotaan tarinoita että oli mullakin joku tuttu pariskunta jotka yrittivät kaikkea eivätkä silti onnistuneet??? Tekisi mieli siihen tosiaan sanoa suoraan että mites ajattelit että tuo nyt mua lohduttaa..mielummin kuulen tarinoita ihmisistä ketkä onnistui. Jos ymmärrät mitä tarkoitan😊
    Töissä mulla samanlainen tilanne aina tarvitsen sijaisen. Hoitoalalla olen. En ole kertonut esimiehelle vielä mitään kun ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Murehtinut kanssa jo etukäteen miten pääsen milloinkin mutta ajattelen että tää on niin pitkää mun yksityisasia kun mahdollista. Muutamalle työkaverille olen puhunut ihan sillä että jos joudun lähtemään labraan tai muualle hetkeksi niin on helpompi päästä. Varmaan sitten kun niitä punktioita tai muita siellä Kuopiossa niin pakko varmaan kertoa. Ultrissa saan käydä onneksi täällä kotikunnassa.
    Välillä olen epätoivoinen mutta se suunnittelukäynti ehkä hieman antoi toivoa. En usko että minusta on vuositolkulla tätä yrittämään, mutta kadun varmaan jos en tätä yritä. Ollaan sovittu miehen kanssa että katsotaan nyt ainaki tää tuleva vuosi jos ei tule onnistumisia niin sitten pitänee miettiä muuta. Miten sua tsemppaisin? Uskon että sulle tulee parempi mieli kun pääset sinne suunnitteluun. Eikä teidän tilanne kuullosta ollenkaan toivottomalta. Mulla on tuttavapiirissä muutamia tapauksia ihmisiä joissa on oikeesti ollut jotain rakenteellista vikaa tms..ja silti ovat ivf hoidolla onnistuneet ihan useammankin kerran. Mutta tiedän noi tunteet todellakin. Se ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne kun itse ei asioille mitään voi eikä silti kukaan voi mitään lupausta antaa onnistumisesta ja silti raskaita hoitoja edessä..Pelonsekaisin tuntein olen välillä. Sitä miettii omaa tarkoitustaan tässä maailmassa vaikka en ikinä ole ajatellut että lapsen saanti mikään mittari ihmisen arvolle olisikaan. Ootteko minkäikäsiä? Niin ja siitä vasteesta niihin lääkkeisiin, että kun pääsee tonne hoidon piiriin niin kaikki vaan sanellaan ja ei tarvitse ilmeisesti muuta kuin toimia ohjeiden mukaan..

  • #26235

    Sabrina
    Osallistuja

    Moi!
    Tossa toisessa ketjussa tämän vuoden olleena, meillä pas tiedossa tammi helmikuussa.
    Punktio oli viime viikolla, mutta hyperin vaara oli niin ei tuoresiirtoon.
    Takana 1 täysin epäonnistunut icsi, punktioon asti kaikki meni hyvin, mutta sitten miehen näytteessä ei ollutkaan siittiöitä vaikka aikaisemmin oli jonkun verran. Mun munasolut pakastettiin liian myöhään ja ne meni pilalle.
    Toisesta icsistä päästiin tuoresiirtoon, sekä 2x pas. Nyt en enää ees muista oliko tuoresiirto vai pas, mistä lähti raskaus alulle, mutta ei ollut kunnollinen, hcg ei noussut niinkuin piti..
    Pakkasessa odottelee nyt 3 blastokystiä.

    Joten ensivuonna uuteen yritykseen.

    • #26257

      Ella
      Osallistuja

      Voi harmi Sabrina ettei onnistunut noilla yrityksillä😯 kamalan kurjaa kun tuntuu et on niin monta kohtaa missä sitten voi mennä pieleen.Ja kun ei ole itsestä riippuvaisia nuo asiat. Ahdistaa jo mielessä kaikki mahdolliset epäonnistumiset vaikkei vielä ole mikään alkanutkaan omalla kohdalla. Mulle sanottiin jo tuolla suunnittelukäynnillä et on hyperin riski niin ei tehdä tuoresiirtoa, että sitten PAS jos saadaan punktiolla onnistumisia. Toivon kovasti että sulle tulisi nyt seuraavassa siirrossa se onnistuminen❤

  • #26548

    Kaikenkeskellä
    Osallistuja

    Moikka taas!

    Täältä jouluntohinoiden keskeltä. Tai mitä valehtelen ei oikein ole joulun tohinoita, kun ei oikein jaksa. Ei ole oikein voimavaroja sellaiseen. Mutta onhan sekin ihan tarpeeksi jouluista kun saa vain olla ja maata ja syödä suklaata… Kyllä vaan tästä henkisestäkin puolesta täytyisi huolehtia.

    Meidän tapauksissa on jotakin samaa Ella. Minäkään ei ole siis koskaan saanut edes haamuviivaa testiin, vaikka tietenkin olen yrittänyt. Ja insseissä sanotaankin, että täytyy testata ja letrozolin kanssa olen halunnut olla 150% varma raskaudettomuustani aina ennen seuraavan kuurin alkua. Kierto on suht säännöllinen minulla +-5pv, joten en ole koskaan ollut edes myöhässä. Lääkäri ajattelee, että säännöllinen kierto on kuitenkin ihan hyvä merkki. Ovulaatio todnäk tapahtuu, vaikka en ole irroituspiikkiä vielä ottanut.
    Prolaktiiniarvot on mulla ollut reilut 600 kun se raja on jotain 498. Ei mahdottomasti, ei olisi varmaankaan julkiselta puolelta määrännyt edes parlodelia, mutta kävin kerran yksityisellä välissä, kun kaikki vaan kesti ja lääkärit vaihtuivat ja kaikki oli epävarmaa, se oli ennen kuin saatiin lähete yliopistolliseen sairaalaan. Hän määräsi parlodelin ja en ole saanut siitä muita oireita kuin tukkoisen nenän. Otan sitä joka toinen päivä. Muuta tosiaan siitä ei ole kuin tukkoinen nenä ja onhan sekin ikävää, mutta ei mitään huonovointisuutta tai muuta. Sairaalassa he eivät olleet varmoja parlodelin toimivuudesta, mutta sanoivat, että syö nyt vain. Nyt esimerkiksi joululomaksi viimeisin lääkäri suositteli “lomaa” lääkkeistä, mutta pyysi kuitenkin syömään parlodelia. Sanoin, että jos syön sitä niin voin varmaankin syödä myös letrozol kuurinkin… 😀
    Parlodeleilla prolaktiiniarvo laski 430, eli ylärajalla silti mennään.
    Saa nähdä vaihtavatko sitten tammikuussa lääkkeeni.

    Ja siis olen täysin samaa mieltä, että hoidot riippuvat niin lääkäristä ja paikasta. Meillä on ollut vuoden sisään (helmikuussa 2018 päästiin yliopistolliseen) neljä tai viisi lääkäriä? Onneksi hoitajat ovat olleen samoja vuoden sisällä. Ja olen kyllä kovin tykännyt Kaiku-palvelusta, onko sellanen käytössä ollut teilläkin? Ettei ole tarvinnut koskaan soittaa töistä omia asioitaan, kun puhelinajat ovat tyhmästi keskellä päivää, vaan on voinut tsätätä. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa sairaalan toiminnassa, mutta eri lääkärien erilaiset näkökulmat on välillä rasittavia. Uskon ja luotan kyllä heidän jokaisen toimintaansa ja osaamiseen, mutta toinen sanoo toista ja toinen toista, niin sitä miettii että aika taikaa tämäkin on. Esimerkiksi yhdynnöistä toinen sanoi, että positiivisen ovulaatiotestin jälkeen 24h on suurin todennäköisyys ja toinen sanoo, että ehdottomasti ennen sitä mieluusti, että siittiöt ovat “valmiina”. Ja sitten täällä arvotaan, että jaahas, mites tässä kuussa kokeiltaisiin… 😀

    Edelleen palaan silloin tällöin ylilääkärin ensimmäisiin sanoihin, jotka voisivat kuulostaa jonkun mielestä rankoilta, mutta mua ne jotenkin lohduttaa: “Vaikka me tehtäis nää kaikki hoidon teille, niin se ei takaa lasta. Tai jos me ei tehtäis näistä mitään teille, se ei takaa lapsettomuutta”.
    Että aika vaikea tieteenala tää varmasti on..

    Me ollaan siis 28 ja ollaan oltu yhdessä 11 vuotta. Jotenkin sekin huvittaa, miksei aikaisemmin sit voitu alkaa yrittää. vaikka ikää on ja nuoria ollaan, kuten kaikki muistuttaa, kenelle tästä kerrotaan, mutta se ei poista sitä tunnetta kaipauksesta ja ikävästä, jotka on läsnä aina jollain tavoin joka päivä.

    Hauskasti kerroit, että saatat muilta kuulla tarinoita, miten ihmiset ei onnistu. Joo, ihan totta, sellaiset tarinat ei kyllä helpota. Ihmiset on tietämättömiä ja lopulta ajattelevat vain itseään. Ja tää aihe on niin vaiettu, että ei voi tietääkään miten reagoida ja haluaaa vain lohduttaa toista. Usein mäkin sanon ihmisille, jotka heittää typerän kommentin, että “no adoptoikaa tai hankkikaa koira”, että joo, niinpä ja jätän asian siihen, ettei sille toiselle tuu nolo olo. Sekin on vähän tyhmää, eihän kukaan voi tietää, miten reagoida, ellei sille sano että toi loukkas tai toi oli vähän hassu kommentti.. Mutta kai siinä just suojelee itseään ja pääsee helpommalla..
    Mutta voimia sullekin toisten kohtaamiseen.

    Miten oot tai ootte nyt voinut tässä joulunpyhien alla? Onko joulu sulle tärkeä tai merkityksellinen? Vaikeuttaako mahdolliset lomat/pyhät olemista vai onko ne vain päiviä muiden joukossa?
    Ainakin itse koen usein merkityksettömyyden tunteita. Sellaisia, että mitä täällä sitten oikeastaan teen ja mikä on mun tarkoitus ja tehtävä. Sitten saatan saada hetkeksi sellaisia ajatuksia, että lähden ulkomaille kehitystyöhön tai jotain, jokin tarve mulla on täyttää mun paikka tässä maailmassa.. Mutten tietenkään voi lähteä, asuntovelka, työt ja toki haluan tämän kortin katsoa. Mutta toki kuten sanoit, en mäkään vuositolkulla tällaista jaksa. Jo tää kaksi vuotta on ollut aika rankkaa.
    Melkein itku tuli kun kolmannessa inssissä lääkäri varas just tammikuulle ivf/icsi:n hoidonsuunnittelun ja katsoi silmiin ja sanoi: “te voitte myös pitää lomaa tästä, tää mitä tähän osti ootte kokenut on jo tosi rankkaa. te ootte ansainnu lomaa.”

    Eli kaikki mitä sinäkin olet kokenut on ollut tosi rankkaa. Tosi iso kriisi. Oot kyllä tosi vahva, että vieläkin jaksat!

    Instagramissa käyn aina välillä katsomassa, salaa tietenkin, sellaista tiliä kun “hilariously_infertile” siellä on hauskoja mustan huumorin meemejä lapsettomuudesta.
    KErran joku kommentoi kuvaa englanniksi, että “minäkin olen hedelmättömyyden kanssa kamppailija” ja joku toinen vastavi osuvasti “tervetuloa mukaan, tämä klubi on vain vahvoille.”

    Rauhaisaa ja tunnelmallista joulua toivotan, ilman kurjia ajatuksia.

    • #26769

      Ella
      Osallistuja

      Kaikenkeskellä kirjoituksesi oli niinkuin omista ajatuksistani ja todella paljon on samaa meidän tilanteissa. Joulut onneksi oli ja meni ja nyt kerätään voimia Uuteen vuoteen. Kysyit joulutunnelmista eihän niitä oikein täälläkään ollut.. Samaa tein lojuin ulkoilin ja söin suklaata ja join viiniä😊 Eikai sekään väärin ole. Välillä niin turhauttaa vaikka tekisi mitä tai jättäisi tekemättä niin siltikään ei tärppää. En ole muutenkaan jouluihminen. Tää koko kaamos käy voimille, mutta onneksi mennään jo kohti kevättä kohta.
      Ei sulla kyllä pahasti oo se prolaktiini ollut koholla ja hyvä niin😊Ei uskoisi olevan kuitenkaan haittaa siitä parlodelista. Mekin ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja joo varmaankin olisi pitänyt aloittaa aiemmin yritys, mutta kun kaikella on se aikansa ja paikkansa. Ja mitä kaikkeen yrittämiseen tulee niin välillä kyllä todella turhauttaa että vaikka ajottais miten ne peiton heilutukset ja tikuttais ovista tai olisi stressaamatta tai stressaisi. Niin kyllähän siitä se kaikki spontaanius häviää välillä väkisin kun tuntuu että koko homma vaan on täyttä työtä..jos ymmärrät mitä tarkoitan. Aina kuukaudesta toiseen ja kerrasta toiseen yrittää virittää johonkin tunnelmaan itsensä ja toisen niin saa kyllä kaiken luovuutensa käyttää😅 vaikka kuinka olisi kivaakin, mutta aina ei jaksaisi, mutta jos ei yritä niin sitten ei ainakaan onnista ja tulee siitäkin stressi. Kyllä tästä lomaa tarvitsisi itse kukin välillä, mutta jotenkin ajattelee että ei voi olla kokeilematta kuitenkaan..jos jos kuitenkin tärppäisi. Ja voi että miltä se taas tuntuu kun ne menkat AINA alkaa vaikka olisi mitä tuntemuksia mukamas ennen niitä. Mulla on välillä jostain syystä kierto pitkittynyt melkein 40 vuorokauteen nyt enkä tiedä mistä johtuu.Muuten melko säännölliset kuukautiset kuitenkin on aina ollut. Se on todella kuin joku kettuilisi tahallaan pitkittämällä kiertoa ja antamalla vaikka mitä oireita,mutta kuitenkin aina ennenpitkää menkat alkaa ja pettymys taas. Tosin välillä tuntuu että jollain tasolla olen luovuttanut henkisesti.
      Sun kirjoitus sai minut hyvälle tuulelle ja tuli sellanen olo etten todellakaan ole yksin näiden tuntemusten kanssa. Kiitos siitä sekä vinkistä niille sivuille pitää minunkin käydä vakoilemassa. Miä toivon sulle kauheesti tsemppiä tulevaan vuoteen❤ Hyvin olet jaksanut kaksi vuotta on kyllä jo pitkä aika odottavalle tässä kerhossa….Meillä ei ole sitä kaikua käytössä harmi kun kuullostaisi jotenkin helpommalta yhteydenottojen suhteen niinkuin sanoit.
      Itsellekin tulee niitä hetkiä että mihin sitä vois lähteä välillä että saisi muuta aateltavaa ja jotain tarkoitusta. Ulkomaille..mutta itsellä samat mietteet että katsotaan tää kortti nyt. Ja ihan samat arjen haasteet asuntovelka yms..
      Milloin se teidän suunnittelukäynti on ? Onkohan teilläpäin millaset jonot? Taisit sanoa että tammikuussa?? Se kuukausihan alkaa jo huomenna☺ sen myötä toivotellaan tämä vuosi jonnekkin muistoihin ja alotetaan uusi vuosi toiveikkain mielin eikös😊

    • #26857

      Evelin
      Osallistuja

      Pakko huudella tähän väliin että toi “hilariously_infertile” pelasti mun päivääni ja luultavasti pelastaa mun vuottanikin! Kiitos vinkistä!

      Jopa joulua auttoi takautuvasti toi hedelmällisyys versus the Virgin Mary, en kestä. 😉

  • #26632

    sarzhia
    Osallistuja

    Moikka!
    Täällä ollaan menossa vasta suunnittelukäynnille tammikuun loppupuolella. Tarina seuraava; pian 27v, subkliininen hypotyreoosi, johon lääkitys lähinnä lapsettomuuden vuoksi.

    Yritystä 1/18 alkaen, 7/18 gynekologilla ultrattiin ja todettiin munasarjoissa olevan ikään nähden madaltunut toiminta, verikokeessa amh -arvo (0.45), tehtiin suora lähete hormoni- ja lapsettomuuspolille.

    Juuri ennen aikaa tein positiivisen raskaustestin. Noin kuukauden jälkeen tuli 9. viikolla spontaani keskenmeno. Tämä edelleen käynnissä (jo 5,5 vkoa!), perjantaina ultra ja mahdollinen kaavinta.

    Mutta uusi aika lapsettomuuspolille 23.1. IVF -hoidon suunnitteluun. Sillä siis täällä kuulolla pelonsekaisin, pettynein ja samalla odottavien tuntein. Osaan varmasti paremmin ottaa keskusteluun osaa kun omat hoidot ovat selvillä, nyt täällä lähinnä oppimassa ja hakemassa ajatuksia. Tsemppiä kaikille!

    • #26788

      Ninni
      Osallistuja

      Heippa,

      Lähdinpä minäkin tänne nyt mukaan luettuani etenkin Sarzhia sinun kirjoituksesi! Minullakin madaltanut amh-arvo, itseasiassa erittäin alhainen. Olikohan vielä muitakin alhaisen amh-arvon kanssa?

  • #26809

    AutumnRain
    Osallistuja

    Kirjoittelin syksyllä ekan kerran toiseen ketjuun, mutta vieläkään ei olla päästy aloittamaan.
    Meillä oli ivf/icsi suunnittelukäynti viime kuussa, aloitamme maaliskuun kiertoon hoidot synarela-nenäsumutteella. Eli siis pitkä kaava,oletettavasti tehdään icsi.

    Mutta,(kuten mulla on koko vuoden ollut pelkkää muttaa) 3. Leep tehtiin marraskuussa, joulukuussa tuli soitto ettei vieläkään ole puhdas. Sain siis lähetteen isompaan sairaalaan. Minulla on siellä aika helmikuun lopussa, ja tehdään kolposkopia (värjätään limakalvot) ja kai tarvittaessa ottavat taas koepalat. Jos/kun näin on ja joutunen taas leepiin, Emme aloita hoitoja vielä.
    Olen niin pettynyt ja vihainen. Meillä ei ole 8v tullut plussan plussaa ja kun mennään tutkimuksiin, niin todetaan ivf olevan ainoa mahdollisuus (ei siis ole tehty IUI, eikä mulle aukioloja ym. Kun ei niitä tarvitse).
    Sitten kun oikeasti päästään tilanteeseen, että olisi joku mahdollisuus plussaan, joutuu sitä lykkäämään ties kuinka pitkälle kun “jää kiinni” papassa.

    Anteeksi avautuminen. Haluaisin että tuo kohdunsuu olisi kunnossa jo.

    Laps.polin lääkäri sanoi mun munasarjojen vaikuttavan hiljasilta vaikka AMH oli hyvä. Ja että mulle ei tulla siirtämään 2 alkiota (eikä niin yleensä tehdä siis, mutta mun tapauksessa ei edes harkita) koska kohdunsuulta on leikelty jo niin paljon riskiraskauksia halutaan välttää.

  • #26854

    Evelin
    Osallistuja

    Meillä pitäisi olla ensimmäinen pas nyt tammikuussa. Ilmoittautuminen ensimmäisestä vuotopäivästä ja Progynova-tablettien aloitus. Tänään huomasin rusehtavaa tiputteluvuotoa ja kas kummaa etten saa ajatuksiani pois pyörimästä asiasta! Laskeskelen että jos vuoto alkaa huomenna tai ylihuomenna, mille päivälle uä sijoittuu jne. ja mitä tulikaan seuraavaksi.

    Tavallaan olen lapsellisen luottavainen, sillä mikään ei ole antanut viitteitä siitä etteikö raskaus voisi minulla alkaa normaalisti kunhan alku on tehty ivf:nä (voiko sanaa normaali edes kirjoittaa tällaiseen lauseeseen..). Mutta samaan aikaan olen kauhuissani ja mietin millainen tästä vuodesta (ja koko loppuelämästä) tulee jos yksi toisensa jälkeen kaikki viime vuoden kovanonnen pakasteista käydään läpi tuloksetta.

    Nyt olen vielä pitkittyneen flunssan kourissa ja siksi puolikuntoisena kotona murehtimassa. Mikä huippu yhdistelmä!

  • #26919

    Tyhjä syli
    Osallistuja

    Hei kaikki! Olen pitkään seuraillut taustalla tätä ja tuota toista aktiivisena käynyttä keskustelua ja nyt kun oma punktio lähestyy ja jännitys on sen mukainen, niin päätin osallistua keskusteluun. Vaikutatte todella symppiksiltä tyypeiltä ja oon elänyt tunteella mukana kaikkien kokemuksissa ja jännäilyissä 😀

    Itsellä reilu kahden vuoden vauvantekoyritykset taustalla ja pientä masennusta ollut aiheeseen liittyen. Punktio olisi n. 1.5 vk päästä, päivää ei ole vielä päätetty. Pelkään aivan hirveästi punktiota kipujen vuoksi sekä sen jälkeistä jännitystä siitä, miten meille käy. Jännitän pienempiäkin asioita niin paljon, että koko keho tärisee ja vatsa menee ihan sekaisin, joten mietin miten ikinä selviän tästä 🙂 Harmittaa myös, kun mies ei töiden vuoksi pääse mukaan punktioon.

    Ollaan hoidossa naikkarilla ja olen saanut kaikilta aivan ihanaa kohtelua! Meidän kohdalla on sekä lääkärit että hoitajat olleet sydämellisiä ja empaattisia.

    Nyt jatkan pistosten ottamista ja kirjoittelen varmaan taas jossain vaiheessa lisää kun asiat etenee! Tsemppiä kaikille!♡

    • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 1 viikko sitten  Tyhjä syli.
    • #26921

      Ruby
      Osallistuja

      Punktiota ei kannata pelätä: useimmat sanovat, että inhottavinta on kanyylin laitto. Itse toimenpiteessä oli itsellä vain sellaisia kuukautisten alkamiseen verrattavia tuntemuksia, ei varsinaista kipua. Suonensisäinen kipulääke kyllä hoitaa kivut, ja useimmiten toimenpide kestää vain pari hassua minuuttia. Tsemppiä!

  • #26932

    Ella
    Osallistuja

    AutumnRain toivottavasti pääset pian pois tuosta inhottavasta papa yms. muista tutkimusrumbasta. Minullekin tehtiin se loop hoito kerran vuosia sitten ja olin seurannassa useamman vuoden ajan. Ja alkuun tuntui ettei se papa ollut ikinä sitä mitä ois pitänyt. Se on tosi kuluttavaa ja aina sai jännittää tuloksia😟 ja voin vaan kuvitella kun nyt sulla ollut ihan muut toiveet ja suunnitelmat. Mutta hetki meni sen loopin jälkeen että normalisoitui ja senjälkeen ei uutta enää tarvinnut tehdä. Toivon että sullakin pian normaali ja että pääsette muihin hoitoihin. Voimia kovasti.

    Mulla suunnittelukäynnillä ultrassa näkyi heti että on sitä hyperin riskiä niin ei tuoresiirtoa tulla tekemään vaan ainoastaan PAS jos nyt sitten saadaan jotain pakastettavaa. Pelottaa se hyperikin ja kaikki muut oireet ja mietityttää jo valmiiksi miten jaksaa olla töissä yms..mutta kai sen sitten mennessä näkee. Nyt ootellaan seuraavia menkkoja ja sitten soitto ivf hoitajalle joka sitten antaa ohjeet. Ei jotenkin oo oikein tietoa että missä vaiheessa aletaan pistokset sun muut?osaisiko joku vähän valottaa. Tai missä vaiheessa se punktio sitten suurinpiirtein on? Että jos pystyisi yhtään laskeskella. Lomaa olen yrittänyt suunnitella johonkin jos ei tarvitsisi olla koko ajan töissä sillon. Tsemppiä kovasti kaikille!

    • #27050

      AutumnRain
      Osallistuja

      Kiitos!
      Tätä on tosiaan jatkunut jo ihan tarpeeksi kauan. Huhtikuussa sain papan tulokset ja siitä lähtien en ollut tämmöisessä löysässä hirressä.. En tiedä miksi ne olettaa että jotain ihmeparantumista ens kuuhun mennessä olisi tapahtunut. En haluaisi yhtään pitkittää tätä hoitojen aloitusta.

      Ja kun ei tiedä mitään varmaa niin on tosi inhottava olla.

  • #27097

    Kerttu
    Osallistuja

    Moikka!
    Kiitos kun kirjoitatte ja jaatte omia kokemuksianne. On ollut voimaannuttavaa lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia lapsettomuushoidoista. Samanlaisia ajatuksia pyörii myös minun päässä. Ihanaa huomata, että ei ole yksin näiden ajatusten ja asioiden kanssa.

    Mulla ja miehellä kohta kolme vuotta yritystä takana eikä mitään syytä lapsettomuudelle ole löydetty. Lokakuussa oltiin hedelmöityshoitojen suunnittelu käynnillä ja silloin päätettiin , että nyt vuoden alusta aloitetaan hoidot. Huomenna pitäisi nyt pistää ensimmäinen gonal f pistos 🙈

    Omat ajatukseni hoitoihin liittyen ovat olleet yhtä aikaa pettyneet ja toiveikkaat. Pettymys tulee ehkä siitä, että en koskaan ajattelut, että tähän pisteeseen tarvitsee tulla. Niin paljon toivoin, että raskaus olisi alkanut ilman keinohedelmöitystä. Samaan aikaan olen kuitenkin toiveikas ja odotukset mahdollisesta vauvasta ovat taas nousseet korkealle.