IVF/ ICSI/ PAS hoitoon vuoden 2019 alusta

Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Ella 5 päivää, 15 tuntia sitten.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Asc
  • Julkaisija
    Viestit
  • #25823

    Ella
    Osallistuja

    Löytyisikö juttuseuraa muista kellä myös olisi hoidot alkamassa ensivuoden alusta. Suunnittelukäynti takana. Julkisella puolella ollaan. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jo ennen kuin hoidot alkaa😊

    • Tätä aihetta muokkasi 2 viikkoa, 3 päivää sitten  Ella.
  • #26060

    Kaikenkeskellä
    Osallistuja

    Moikka!
    Mäkin uskaltauduin viimeistään tänne… huomaan, että tarvitsen ihmistä, joka tietää mitä käydään läpi. Meillä on takana 2vuoden lapsitoive, 3 inssiä ja ovulaation induktioita. Tammikuussa hoidon suunnittelu (ivf tai icsi) julkisella puolella.

    Teillä on ollu suunnittelu jo tänä vuonna? Haluaisitko kertoa lisää taustanne ja hoidon valinnastanne?
    Tuleva jännittää täällä, vaikka samalla sitä jo odotetaan kovin.
    Voimia kaiken keskelle!

  • #26157

    Kaikenkeskellä
    Osallistuja

    Hei moikka!

    Sain vastauksesi sähköpostiini, mutta nyt jostain kumman syystä en löydä sitä täältä? Olen ihan uusi foorumin käyttäjä, että ehkä en osaa vielä kaikkia hienouksia täältä.. Kommentoin nyt kuitenkin tähän!

    Te olette olleet vahvoja polullanne, kun neljän vuoden lapsitoivetta olette kantaneet. Onko sinulla/teillä ennestään lapsia?
    Miten kauan siis olette nyt olleet hoidon piirissä?
    Harmi, että on jäänyt tunne myös siitä, ettei ole saanut tarpeeksi tietoa. Tiedonsaanti on niin tärkeää ja sitä pitäisi mielestäni saada vähän pyytämättä, kun ei kaikkea osaa pyytää tai kysyä.
    Mitä lääkkeitä olet ovulaation induktioon jo ottanut? Jos vaste on niistä ollut sinulla epäselvä, niin onko tulevan hoidon lääkkeet nyt “kovemmat”?
    Ja jäin oikein ajattelemaan tätä sijaintia suhteessa yliopistolliseen sairaalaan. Teillä on niin pitkä matka sinnekin, että arjen ja kaikkien näiden käytännön juttujen hoitaminen lienee kyllä haastavaa, ellei joskus juuri mahdotonta! Miten aiotte esimerkiksi tammikuussa yhdistää mahdollisen työn/muun arjen lisäksi? Sellainen minuakin vähän stressaa, tai oikeastaan aika paljon.. Ihan kuin tässä kaikessa muussa ei olisi tarpeeksi..

    Oliko teillä todettu muuta vaikeutta kuin korkea prolaktiini?
    Mielenkiintoista tämä, sillä minullakin todettiin koholla oleva prolaktiinitaso. Kuitenkaan diagnoosia en saanut, sen sijaan olen nyt vuoden napsinut parlodelia joka toinen päivä. Uusintamittauksissa pääsin viitearvojen sisälle, mutta lähellä ylärajaa mennään. Meillä myös miehen siittiöt ovat vuoden sisällä heikentyneet, nyt hänet laitettiin labraan ja tutkitaan onko jotakin muutakin siinä vialla. Lääkäri sanoi, ettei se kuitenkaan estä koeputkihedelmöitystä vuoden alussa.

    Me olemme Turun seudulta ja meillä on matkaa sairaalaan kotoa noin 50km ja töistä noin 100km, että esimerkiksi inssien yhdistäminen työpäiviin on ollut mahdotonta. Onneksi työnantajani on ollut hyvin joustava ja olen saanut pitää ylityövapaita noina päivinä, vaikka jotenkin hankalaa se on ollut. Sama homma on ultrapäivinä. Vain lähin työkaverini tietää tästä kaikesta ja muille joudun aina keksimään pienen valkoisen valheen, sillä en ole ollut valmis kertomaan tätä. Milloin vatsakipua, milloin migreeniä.. Ehkä sitä ei oikein ole itsellekään halunnut myöntää. Nyt tulevan ivf:n tai icsi:n myötä poissaoloja on enemmänkin, niin en tiedä voinko enää kauaa pimittää tätä tietoa. Työssäni kuitenkin tarvitsen aina sijaista ja työkaverini joutuvat tuuraamaan minua.. Jotenkin ajattelen, että ehkä he ansaitsisivat tiedon, joka vaikuttaa myös työskentelyyni. Teen lasten kanssa töitäkin siis.
    Mutta ehkä sitä on suojellut itseäänkin. Moni utelee kyllä raskaussuunnitelmistani, eräs jo eläkkeelle jäänyt työkaveri tuli vain yhtenä päivänä kysymään minulta, että joko vatsassani on vauva ja taputti vatsaani. Että kyllä heitä kiinnostaa, ehkä juuri siksi pitäisi vaan pamauttaa tieto ja kertoa, ettei tässä ihan helppoa ole ollut tähänkään asti.
    Jotenkin vain ajattelen, ettei kukaan voi todella ymmärtää tätä, ellei ole kokenut. Sitä surua ja kaipausta, sitä toivetta ja sitä pettymystä… Pelkään tyhmiä kommentteja ja sitä, miten koiran hankinta tai stressin vähentäminen auttaa. Tai adoptointi. Kukaan ei osaa ratkaista tätä, joten en toivo ratkaisua vastaukseksi.

    Jos olet töissä, miten sinä olet ratkaissut tällaisen asian, oletko kertonut työkavereille? Entä miten avoimia noin muuten olette olleet sosiaalisessa verkostossanne lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista?

    Tällä hetkellä täällä on aika epätoivoinen olo, vaikka vielä on hoitomahdollisuuksia. Meillekin vuosi sitten ylilääkäri sanoi julkisella, ettei inseminaatio ole meidän tiemme. Silloin jo siemennestenäyte oli epätasainen. Mutta kuitenkin puolen vuoden seurantajakson jälkeen, lääkärien vaihtuessa, inseminaatioon vei tiemme. Aluksi se tuntui hyvältä, lisää mahdollisuuksia, nyt se tuntuu hukkaan menneeltä ajalta. Olisimmepa voineet aloittaa koeputkihoidot jo syksyn alussa! Mutta turha sitä on jossitella.. ja ainakaan ei kannata suunnitella mitään, ei kuitenkaan asiat mene niin miten suunnittelee.

    Miten sinä voit? Onko olo toiveikas ja täynnä mahdollisuuksia vai enemmänkin pessimistinen?

  • #26165

    Ella
    Osallistuja

    Moikka,
    Kirjoitin kännykällä tuon aiemman vastauksen niin en tiedä minne se sen heitti🤔 Itsekin uusi käyttäjä niin en osaa oikein tätä käyttää. Toivottavasti tämä viesti näkyy.
    Meillä ei ole lapsia. Ikinä en ole edes haamuviivaa saanut raskaustestiin..tosin eipä se saavutus olisikaan. Pitää yrittää jotain sarkasmin kaltaista huumoria edes välillä 😉 Joo neljä vuotta tosiaan yritetty enemmän ja vähemmän aktiivisesti, mutta varsinaisesti hoitojen piirissä n. vuoden verran. Ovulaation induktioita siinä ollut muutamia mutta sitten löytyi kohdusta polyyppi niin sen poisto sotki yhden ja oli kesätaukoa myös. Niissä induktioissa mulla lääkkeenä ollut letrozol ja irrotuspiikkinä kerran se pregnyl ja luteaalivaihetta tukemaan määrättiin teroluteja. Samaan aikaan ollut suolistopuolen selvittelyjä ja tähystetty kaikki päät ettei vaan olisi mitään piilevää keliakiaa tai tulehduksellista suolistosairautta, koska nekin hoitamattomana voi ilmeisesti tähän lapsettomuuspuoleen vaikuttaa. Nekin on suljettu pois. Tosin mulla oli muutakin vaivaa tuolloin. Täällä omalla paikkakunnalla mulle määrättiin myös parlodelia ja sain siitä kauheesti sivuvaikutuksia huonoa oloa. Söin niitä välillä ja välillä en voinut ottaa puolikasta tablettia kerran päivässä. Se kyllä toimi ja arvot laski mut heti kun lopetin niin nousi taas. Ehkä korkeimmillaan oli jotan 1300. Paljonko sulla on ollut ne arvot? Saitko sivuvaikutuksia? Nyt siellä ivf suunnittelussa mulle vaihdettiin heti se lääke dostinexiin käyttävät sitä kuulemma aina. Kerran viikossa vaan otetaan ei oo niin huonoja oloja siitä tullut. Kontrollikokeen vastauksia en ole siitä vielä saanut.
    Minusta tuntuu että kaikki nää hoidot riippuu tosi paljon siitä missä on hoidossa ja kuka on lääkärinä. Muuta vikaa ei oo oikein löytynyt minusta eikä miehestä. On tää kyllä kuluttavaa ja järkytyn välillä ihmisten tyhmyydestä ja tavasta esittää kysymyksiä tai kommentoida mitä vaan..lohdutan itseäni sillä että suurinosa johtuu tietämättömyydestä..ettei osata suhtautua asiaan. Tai se että kerrotaan tarinoita että oli mullakin joku tuttu pariskunta jotka yrittivät kaikkea eivätkä silti onnistuneet??? Tekisi mieli siihen tosiaan sanoa suoraan että mites ajattelit että tuo nyt mua lohduttaa..mielummin kuulen tarinoita ihmisistä ketkä onnistui. Jos ymmärrät mitä tarkoitan😊
    Töissä mulla samanlainen tilanne aina tarvitsen sijaisen. Hoitoalalla olen. En ole kertonut esimiehelle vielä mitään kun ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Murehtinut kanssa jo etukäteen miten pääsen milloinkin mutta ajattelen että tää on niin pitkää mun yksityisasia kun mahdollista. Muutamalle työkaverille olen puhunut ihan sillä että jos joudun lähtemään labraan tai muualle hetkeksi niin on helpompi päästä. Varmaan sitten kun niitä punktioita tai muita siellä Kuopiossa niin pakko varmaan kertoa. Ultrissa saan käydä onneksi täällä kotikunnassa.
    Välillä olen epätoivoinen mutta se suunnittelukäynti ehkä hieman antoi toivoa. En usko että minusta on vuositolkulla tätä yrittämään, mutta kadun varmaan jos en tätä yritä. Ollaan sovittu miehen kanssa että katsotaan nyt ainaki tää tuleva vuosi jos ei tule onnistumisia niin sitten pitänee miettiä muuta. Miten sua tsemppaisin? Uskon että sulle tulee parempi mieli kun pääset sinne suunnitteluun. Eikä teidän tilanne kuullosta ollenkaan toivottomalta. Mulla on tuttavapiirissä muutamia tapauksia ihmisiä joissa on oikeesti ollut jotain rakenteellista vikaa tms..ja silti ovat ivf hoidolla onnistuneet ihan useammankin kerran. Mutta tiedän noi tunteet todellakin. Se ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne kun itse ei asioille mitään voi eikä silti kukaan voi mitään lupausta antaa onnistumisesta ja silti raskaita hoitoja edessä..Pelonsekaisin tuntein olen välillä. Sitä miettii omaa tarkoitustaan tässä maailmassa vaikka en ikinä ole ajatellut että lapsen saanti mikään mittari ihmisen arvolle olisikaan. Ootteko minkäikäsiä? Niin ja siitä vasteesta niihin lääkkeisiin, että kun pääsee tonne hoidon piiriin niin kaikki vaan sanellaan ja ei tarvitse ilmeisesti muuta kuin toimia ohjeiden mukaan..

  • #26235

    Sabrina
    Osallistuja

    Moi!
    Tossa toisessa ketjussa tämän vuoden olleena, meillä pas tiedossa tammi helmikuussa.
    Punktio oli viime viikolla, mutta hyperin vaara oli niin ei tuoresiirtoon.
    Takana 1 täysin epäonnistunut icsi, punktioon asti kaikki meni hyvin, mutta sitten miehen näytteessä ei ollutkaan siittiöitä vaikka aikaisemmin oli jonkun verran. Mun munasolut pakastettiin liian myöhään ja ne meni pilalle.
    Toisesta icsistä päästiin tuoresiirtoon, sekä 2x pas. Nyt en enää ees muista oliko tuoresiirto vai pas, mistä lähti raskaus alulle, mutta ei ollut kunnollinen, hcg ei noussut niinkuin piti..
    Pakkasessa odottelee nyt 3 blastokystiä.

    Joten ensivuonna uuteen yritykseen.

    • #26257

      Ella
      Osallistuja

      Voi harmi Sabrina ettei onnistunut noilla yrityksillä😯 kamalan kurjaa kun tuntuu et on niin monta kohtaa missä sitten voi mennä pieleen.Ja kun ei ole itsestä riippuvaisia nuo asiat. Ahdistaa jo mielessä kaikki mahdolliset epäonnistumiset vaikkei vielä ole mikään alkanutkaan omalla kohdalla. Mulle sanottiin jo tuolla suunnittelukäynnillä et on hyperin riski niin ei tehdä tuoresiirtoa, että sitten PAS jos saadaan punktiolla onnistumisia. Toivon kovasti että sulle tulisi nyt seuraavassa siirrossa se onnistuminen❤