Plussanneet syksy/talvi 2018+alkuvuosi :)

Tämä aihe sisältää 31 vastaukset, 15 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Omppu 18 tuntia, 47 minuuttia sitten.

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Asc
  • Julkaisija
    Viestit
  • #24252

    Inkeri
    Osallistuja

    Hei, ajattelin luoda uuden ketjun kun edellinen jo todella pitkä 🙂 Laitoin otsikkoon tämän hetken ja myös kaikki muut ovat äärimmäisen tervetulleita keskusteluun!

    Minä todella tein ihka ensimmäisen plussan elokuussa siitä kun kolme vuotta sitten aloimme lasta toivomaan perheeseen. Olen äärettömän onnellinen vaikka aika epätodelliselta silti tuntuu kaikkine pahoinvointeineen, jotka alkavat pikku hiljaa vähentyä. Vajaan kahden viikon päästä olisi niskaturvoke ultra..jännittää paljon!

  • #24388

    Suru
    Osallistuja

    Paljon onnea Inkeri! 🙂
    Siitä onkin jo aikaa ku saatiin uusia plussia.

    Meillä raskaus jo huomattavan pitkällä. Vatsaa kehutaan paljon ja mahassa on aktiivinen liikkuja. 🙂
    Ollaan hankittu jotakin perustarvikkeita. Pesty äitiyslaatikossa tulleet tavarat ja taiteltu hyllyyn odottamaan. Ihanaa on! 🙂
    Just alkoi kolmas raskauskolmannes. Aika on kulunut nopsaan.

    Tulkaa muutkin kertomaan miten teillä menee! Ananas, miten sulla?
    Ihanaa odotusta kaikille!

  • #24540

    Angelica
    Osallistuja

    Hei.

    Olen Angelica 38-vuotiaas ja mieheni on 41-vuotias.
    Olemme yrittäneet lapsia n.4 vuotta ja menimme hoitoihin 2kk sitten kun vihdoin oli varaa. Aika kallis oli ne hoidot kyllä. Selvisi että miehelläni on alhaiset testosteroonipitoisuus, toosi toosi huonot joten sille määrättiin clomifen 50mg/joka toinen pvä 6kk kuuri testosteronipitoisuuden vuoksi, (mikä luultavasti on syynä niukkaan siittiötuotantoon). Minä en helpolla päässyt diagnoosina siis lievä PCO mutta kuitenkin arvot niin rajoilla joten minulle määrättiin letrozol 2,5mg/3-7 päivänä. Joten näillä olis nyt tarkoitus buustata ovista vähän aiemmaksi sekä mulla limakalvo saisi olla paksumpi sentaki määrättiin letrozo eikä clomit..

    Tässä tulee se ongelma, me kävimme hoidosso Portugaalissa kun siellä asutaan ja näköjään halvemmat ne hoidot on siellä kun täällä Suomessa.
    Joten me saatin reseptit ja nostettiin 6kk lääkkeet kun ei oltu varmaan käykö reseptit täällä,niin nostettiin kaikki clomid ja letrozot. Ei siinä mitään saatin kaikki, mutta ongelma tuli siinä kun tulimme Suomeen lentokenttälle. Tulli otti meiltä lääket pois kun meillä ei ollu miteen todistaa resepteillä että se on meidän ja ei saa tuoda niin monta nostettuna sekä saatin sakko päälle sekä meidät epäiltiin että myytäisimme niitä lääkeitä. 🙄 Se ongelma on se että Portugalissa kun nostat lääkkeet se resepti otetaan teiltä pois joten vaikee todistaa.

    No mentiin yxityiselle että saatais täältä uuden reseptin, vietin meidän hoidon paperit ja tutkimukset ja yms mutta 2 yxityisessä sanottiin että he eivät voi myöntää reseptilääkeitä sillä perustella koska toinen maa teki tutkimuksen, vaan meidän pitä käydä täällä uudestasn koko tutkimuksen läpi että ne antaa täältä diagnoosin ja sitten lääkkeen (mielestäni rahakalastus). Ja siihen menee rahaa,aika ja meillä on kummiskin 6kk aika korkeilla noin kun ivf hoito on Huhtikuussa portugalissa jos ei oo onnistuu noilla.

    Btw tulimme suomeen koska, tarvitsemme rahaa siihen ivf hoitoihin justiin ku ei tiedä milloin tärppää niin mieheni tuli töihin tänne sen isoveljen rakennusfirmalle, ja minä sain myös hankittu töitä täältä joten säästämme yhdessä haavemme eteen.
    Sekä täällä on parempi palkka kuin portugalissa varsinki kun asuu väliaikaisesti vanhempien luona🤔 joka on outo sielloin kun pitäis touhuta mutta iloinen siitä että he tukevat meidät tässä asiassa ja ymmärtävät..

    Tässä tulee kysymys? Onko kellään jäänyt ylimääräiseksi letrozol ja clomifen? Olen valmis maksamaan niistä molemmista 5-6kk satsista eli Letrozo se 100klp prk riittää ja clomid aloittaisin 3x20kpl prk. Ja käymme sitten yxityisellä ultrattavaksi jokaisen kpl aika en haluu monikko raskaus.
    Joten jos löytyy ota yhteyttä minuun sähköpostikseen

    anjo.show@outlook.com

    Kiitos etukäteen avusta ja ei mitään törkeitä viestejä, voi kysellä lisää mutta jos ei ole mitään sanottavaa antakaa olla

  • #24560

    ananas
    Osallistuja

    Yli puolivälin mennään. Kaikki hyvin ja pieni on kova liikkumaan. Onnellista aikaa elellään 💙❤️

    Selittämätön lapsettomuus. Takana yli 5 vuotta.

  • #24992

    Nimetön

    Hei kaikille!

    Uusi odottaja ilmoittautuu! Kävin kirjoittelemassa pidemmälti tarinaamme IVF/ICSI/PAS VOL 2 palstalle. Tällä hetkellä rv 6+6 ja kaikki on ihmeellistä, vaikkakin kovin alussa vielä. Varhaisultrassa nähty pieni sydämen syke konkretisoi ihanasti odotuksen, uuden elämän ihmeen. Toivottavasti saadaan lisää vauhtia tänne plussapalstallekin! Kertokaapa tämän hetken tunnelmia ja kuulumisianne 🙂

  • #25530

    Inkeri
    Osallistuja

    Onnea myös sinulle uusi plussalainen 🙂 sinun samantyyliset tuntemukset ovat kyllä tuoreessa muistissa vielä myös täällä..ja kuinka vaikeaa oli pitää salassa kaikkine pahoinvointeineen iloinen yllätys 🙂 Täällä ollaan 16+3 menossa ja olo on mitä parhain, nyt tuntuu jo joitain pientä liikehdintää <3 Joulukuussa pääsen kuuntelemaan vielä sydänääniä ja tammikuun alussa olisi rakenneultra. Nyt tuntuu, että viikot kuluu tosi nopsaa 🙂

  • #25569

    Moona
    Osallistuja

    Täällä kans kaikki on hyvin! Kesäkuussa plussasin ekan ivf:n ekasta passista ja siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja viimeistä kolmannesta jo viedään. Nyt siis 29+3. Ainut, mikä vähän harmittaa on noin kuukausi sitten todettu radi, mutta senkin kanssa on oppinut elämään. Tsemppiä odotukseen kaikille!

  • #26061

    Ruusunen
    Osallistuja

    Varovaisesti hyppään tälle puolen,toivottavasti jäädäkseen.
    Eka IVF tuotti plussan 💙

    Keskenmenojen jälkeen pelko on tietenkin joka päivä läsnä, kestääkö tämäkään…

  • #26111

    Nimetön

    Moikka,
    Pitkään olen sivusta seurannut mutta nyt uskaltauduin hätätilanteessa kirjoittamaan! 🙂 Plussanneiden puolelle siksi jos jollain olisi kokemusta ja varsinkin hyvää sellaista. Toinen ivf ja siitä tuoresiirto takana. Kolmannen päivän Top-alkio siirrettiin. Pp 14 ja kp29 nyt ja apteekin herkässä testissä hailukka mutta selkeä toinen viiva. Tästähän pitäisi olla iloinen MUTTA yön aikana tullut rusehtavaa vuotoa lugesteronin mukana ja Clearbluen digitaalinen testi näytti negaa. Mietin myös Ovitrellen vaikutusta mutta se on otettu 21.11 eli siitä reilusti yli 10 päivää. Tiedän että nyt pitää vain odottaa huomista eli virallista testipäivää mutta olisiko jollain kokemusta? Voiko tämä muuttua vielä vahvaksi plussaksi?

  • #26112

    Nimetön

    Sen verran korjausta että nyt on pp13.

  • #26252

    Ruusunen
    Osallistuja

    Epätoivo,miten kävi plussan kanssa?

    Täällä päästään ennen joulua ekaan ultraan,viikkoja vasta 5 mutta hyvälle vaikuttaa hcg eikä ole vuotoja/kipuja.

    Onko teillä muilla ollut millaiset alkuraskauden oireet? Mulla tajuton väsy ja pissalla saa juosta ainiaan..Muuten olo on ihan hyvä.Maha on melko pöhö, ummettaa jonkun verran..luumua vois ostaa.

    Miten Suru sinun raskausaika on mennyt?

  • #26890

    Felia
    Osallistuja

    No niin, kirjoittelenpa minäkin viimein tälle puolelle 🙂

    Meillä on 2016 syntynyt hoidoilla saatu lapsi. Palasimme hoitoihin noin vuosi sitten ja heti ekasta siirrosta alkoikin raskaus, mutta se oli valitettavasti kohdunulkoinen. Useampi siirto tehtiin sen jälkeen ja lopulta nyt kolmas ivf, jonka tuoresiirrosta alkoi raskaus. Mitenkään helppo alku ei ole ollut, isot verenvuodot ovat olleet riesana. Syyksi paljastui kohdusta löytynyt hematooma.

    Viikkoja tänään on 9+1 ja tänään pääsin jo toisen kerran ihastelemaan sykettä, kun kävin hematooman suhteen kontrollissa. Siellä se hematoomakin edelleen oli, mutta on se hiljalleen pienentynyt. Sen sijaan ihmisen alussa oli parissa viikossa tapahtunut jo hurja muutos: viimeksi se oli sellainen pallura vasta, nyt oli jo maapähkinä josta erotti hyvin pään ja napanuoran <3

    Mulla on ensi viikolla eka neuvola eikä ekaan kunnalliseen ultraankaan taida kovin montaa viikkoa olla. Perheille kerrottiin jouluna mutta töissä en kerro ainakaan ennen np-ultraa. Tuntuu vähän hankalalta, kun mulle tulee olemaan tosi vaikeaa löytää sijaista ja siksi tietysti mielellään antaisin pomolle mahdollisimman paljon aikaa (etenkin kun viimeksi jäin jo tosi varhain pois ja varoittelivat, että on kohonnut riski, että sama toistuu), mutta toisaalta jos nyt kerron, niin ne alkaa heti etsiä sijaista ja siinähän asia sitten paljastuu muillekin. Täytynee kuulostella itseään ja kertoa sitten, kun hyvältä tuntuu.

    • #26912

      Ruby
      Osallistuja

      Uskallan nyt vihdoin siirtyä tälle puolelle: 2. IVF:n ainoa, tuoresiirtona siirretty alkio tuottikin yllättäen plussan, joka varmistui eilen kooltaan viikkoja vastaavaksi, hyväsykkeiseksi pikkupähkinäksi. Tänään siis viikkoja 7+2, ensimmäinen neuvolakäynti viikoilla 9+0 eli olikohan se nyt 17.1.

      Olin jo luopunut toivosta, sillä lääkärit pohtivat jo, onko meidän hoitamisessa mitään järkeä ainakaan mun soluilla. Nyt sitä kuitenkin ollaan ilmeisen tukevasti raskaana. Ei ole pää ihan ehtinyt mukaan!

  • #27028

    Suru
    Osallistuja

    Hei kaikille pitkästä aikaa.
    Felia, onpa hienoa saada sut tälle puolelle, koska tuskailtiin samaan aikaan toisella puolella…

    Ruusunen, kiitos kysymästä. Mulla on mennyt hienosti. Laskettu aika on ensi viikolla ja vointi on mitä mainioin! 🙂 On tosin pikkuvaivaa ollut, liitoskipuja, raskausajan diabetes ja jalkojen turvotusta, mutta oon sit vaan levänny. Hengästyn myös pelkästä olemisesta, mutta ihanaa on, koska tietää, että nämä pikkuvaivat väistyy jo aika pian! 🙂
    Maha on isona edessä ja se on mun ylpeyden aihe! Esittelen sitä mielelläni ja annan kaikkien koskea, jos haluavat. 🙂
    Meidän pieni tyttönen liikkuu hyvin joka päivä. Liikkeet on harvoin iskumaisia vaan pikemminkin hän venyttelee siellä. Ja maha muuttaa hassusti muotoaan. 🙂 Tulee niin ikävä näitä liikkeitä. Nyt vielä nautin niistä kun voin.
    Meillä on ollut tässä muuttoprojekti alla, joten en ole ehtinyt mitään synnytyksiä tässä miettimään. Koti on saatu pystyyn ja nyt voikin sitten rauhassa odotella tulokasta. 🙂
    Mieli on rauhallinen. Nautin loppuraskaudesta. Ihanaa saada pian vauva syliin, mutta on myös ihanaa saada pitää hänet vielä masussa. Mä en usko oikeen tohon laskettuun aikaan, elellään päivä kerrallaan.

    Onnea uusille plussille! Ja hyvää alkanutta vuotta! 🙂

  • #27047

    Ruusunen
    Osallistuja

    Felia ja Ruby, mennään aika samoilla viikoilla,mulla menossa nyt 9+2.

    Minä jouduin jo ennen hoitoja kertomaan esimiehelle tilanteesta koska olisi ollut mahdoton järjestellä töitä tiheillä poissa oloilla..oli oikein onnellinen että nyt onnistui.meillä myös tietää läheiset, ajattelin että vaikka meniskin vielä kesken niin voivat sitten kenties tukea ja ymmärtää paremmin.

    Mulla oli välillä kevyesti säikäyttävää ruskeaa vuotoa ja munasarjat ei ole edelleenkään palautuneet punktiosta,siksi usempi uä ollut jo.toisaalta hyvä että on sit saanu vähä päälle rauhaa kun nähnyt että kyllä sielä joku möykky kelluu ja sydän lyö 🙂

    Oireita mulla edelleen tosi vähän, illalla närästää ja hajut ällöttää,mutta siinäpä ne onkin..jouduin kaivelemaan ensimmäiset äitiysleggarit käyttöön,inhottaa kun puristaa nyt jotenkin jo mahasta normi housut.Kilo on mulle tullut lisää painoa sitten hoitojen alun, mutta kohtu on kyllä eteenpäin kallistunut joten maha voi herkemmin pömpöttää ja sit noi munikset..
    En oo uskaltanu paljokaan jumppailla koska munusarjoja vihloo kaikki äkillinen kiertoliike.

    Toivottavasti tällä kertaa pääsisi loppuun asti ☀

  • #27246

    Felia
    Osallistuja

    Voi Suru miten ihania aikoja teillä eletään <3 Kaikkea hyvää viimeisiin hetkiin masun kanssa ja kovasti tsemppiä loppurutistukseen 🙂

  • #27288

    Hopea
    Osallistuja

    Onnea uusille plussanneille ja Surulle tsemppiä viime metreille! 😊

    Mulla on ollut kirjautumisongelmia, niin on tänne kirjoittelu jäänyt… Mutta meille syntyi tyttö (3900g ja 52cm) 8.12. raskausviikolla 41+2. Raskaus meni loppuajasta ihan hyvin, mitä nyt normaaleja raskausvaivoja oli. 🙂 Synnytys olikin sitten toinen tarina. 🙄 Tai sekin meni hyvin vauvan syntymään saakka, kivunlievityksenä oli vain ilokaasu, amme ja TENS. Istukka ei sitten vaan meinannut irrota, sain ison verenvuodon, verenpaineet romahti eikä kanyyleita saatu enää laitettua. Piti jo elvytysryhmä kutsua paikalle… Päädyin lopulta kaavintaan, ja sillä saatiin vuoto hallintaan. Veriarvojen korjaantumiseen tarvittiin mm. 7 pussia punasoluja ja paljon muuta lisäksi. Mutta nyt alkaa jo elämä voittaa ja ollaan vietetty vauvantuoksuista, väsynyttä, mutta niin ihanaa vauva-arkea. ❤

  • #27339

    Felia
    Osallistuja

    Hopea, paljon onnea! 😍 Hurja kokemus, mutta ihanaa, että nyt voitte viettää vauvantuoksuista arkea ❤

  • #27687

    Valo
    Osallistuja

    Kaipa mä uskaltaudun tänne kirjoittamaan vaikka varhaisultraan on vielä pari viikkoa aikaa, jouduin lomareissun takia siirtämään sitä viikolla eteenpäin. Hoidoissa ollaan oltu varmaan vuodesta 2012 asti. Meillä on takana yksi onnistunut icsi, joka on nyt yli 3vuotias. Ja hakusessa on pikkusisarus, joka sitten jää viimeiseksi. Tätä asiaa pitää vielä työstää myöhemmin, kunhan nyt onnistuisi loppuun asti tämä ensin.

    Mulla on ollu koko ajan vahvasti sellainen olo, et olen raskaana vaikka pelottaakin. To-pe yöllä oli migreeni ja oksentelua ja pe koitin siitä toipua. Siitä asti on ollu huono olo. Hiukan on ollut rinnat kipeenä, mut oikeestaan mitään poltteluita ja nipistelyjä ei oo tuntunu alhaalla. Niitä mä odottelin, ku niitä muistan viimeksi olleen. Voiko pahoinvointi alkaa näin aikasin? Tää on tällaista ympärivuorokautista tällä hetkellä… 🤢 ei tunnu hyvältä olla syömättä, mutta huonommalta tuntuu kun syö. Määrällä ei väliä. Viimeks oksensin puolitoista kuukautta, mut en mielestäni ihan näin aikasin.

    • Tätä vastausta muokkasi 2 viikkoa, 5 päivää sitten  Valo.
  • #27734

    Ruusunen
    Osallistuja

    Hei Valo ja tervetuloa tänne puolelle 👍

    Mikä sulla tuli lasketuksi ajaksi? Mulla oli sillon heti plussan jälkeen sairas väsymys ja etova olo,ei tarvinnu kuitenkaan oksentaa. Sit oli myös ruskeaa vuotoa pitkin poikin alkua.
    Nyt jo huojentuneena menossa rv 12 🙂

    • #27745

      Valo
      Osallistuja

      Kiitos Ruusunen

  • #27744

    Valo
    Osallistuja

    Se tulee mielestäni johonkin syys-lokakuun vaihteeseen kuhan sinne asti päästäisiin. Mutta kuulen sen sit tarkemmin siellä ultrassa. En tajunnu kysellä mitään puhelimessa. 😆

    Mä oon nyt joka päivä oksentanut, mut tänään oli parempi päivä ja aamun jälkeen helpotti olo normaaliksi. Mut nyt on heti hätä, et ei kai vaan oo sattunu mitään. Mä muistan, et viimeks jaksoin sen oksennusajan sillä ajatuksella, et tiedänpähän olevani raskaana ja näköjään sillä mennään nytkin näköjään. Millään ei jaksais odottaa sinne iltaan asti. Tarttis saada kuulla et kaikki hyvin. Sitä ennen en taida osata yhtään rentoutuu.

  • #27812

    Papu
    Osallistuja

    Uusi palstalainen täällä moikka!
    Tai pidemmän aikaa olen kyllä palstaa lueskellut, mutta nyt päätin kirjautua sisäänkin..
    Olen 32-vuotias ja kärsinyt lapsettomuudesta useita vuosia.
    Jo kymmenisen vuotta sitten oltiin ilman ehkäisyä silloisen kumppanin kanssa, mutta mitään ei tapahtunut. Ero tuli ja vähän sen jälkeen minulta löydettiinkin massiivinen endometrioosikasvain joka poistettiin leikkauksessa. Tämän jälkeen jonkun aikaa hormonaalinen ehkäisy endometrioosin hoitona.
    Löytyi uusi kumppani jonka kanssa sitten ehkäisy jossain kohtaa jätettiin pois, mutta reilun parin vuoden aikana ei tärpännyt.
    Aloin olla siinä iässä, että ystävillä ja kavereilla oli lapset tehtynä.
    Annoin kaikkien ymmärtää, että minä en edes lapsia halua. On helpompi uskotella itselleenkin niin, kuin myöntää miten surulliseksi lapsettomuus on minut tehnyt. Sain kokea perhearkea miehen pojan kautta, mutta eihän se mitenkään korvaa omaa lasta.
    Meillekkin tuli ero ja pitkään surin ainoastaan sitä etten voi olla enää “äitipuoli” pojalle.
    Uusi kumppani löytyi aika pian ja hänen kanssaan olen voinut olla niin avoin että kerroin lapsihaaveistakin hyvin pian. Ehkäisy jätettiin pois ja koska mitään ei tapahtunut, päätin marraskuussa ottaa itseäni niskasta kiinni ja hakeutua asian tiimoilta lääkäriin.
    Tammikuussa tehtiin naistentautienpoliklinikalla tutkimukset ja pari pientä endometrioosipesäkettä näkyi. Endometrioosin ja minun historiani perusteella päätettiin aloittaa lapsettomuushoidot.
    Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja hoitajan kanssa puhelimessa keskustellessa, hän väläytti että minun kohdallani mahdollisesti aloitettaisiin koeputkihedelmöityksellä.
    Siemennestenäyte pitäisi toki antaa.
    Sain puhelimessa paljon infoa ja asioita mitkä tietäisi aikataulujen järjestämistä. Mies ajaa rekkaa ja on suurimman osan viikosta poissa, joten mikään ei senkään puolesta olisi helppo järjestää.
    Lisäksi mies tuntui tuossa kohtaa säikähtävän hoitoja muutenkin. Tai hänen osuuttaan niissä. Kuvitteli kai että kaikki hoituu kun minuun vaan pumpataan hormoneja, minussahan se vika on.
    Minun oli tarkoitus soitella lapsettomuusklinikalle ja varata lääkärin aikaa tämän viikon keskiviikkona.
    Tiistaina kuukautiset oli 10 päivää myöhässä ja päätin epäuskoisena tehdä raskaustestin ennen kuin klinikalle soitan.
    Testi näytti plussaa!
    Nyt olen aivan sekaisin. 10 vuoden yritys ja siinä kohtaa kun hoidot on tarkoitus aloittaa, näyttää testi plussaa. Viikot arviolta 5+5 ja varattiin varhaisultra reilun parin viikon päähän.
    En voi uskoa tätä todeksi ja nyt pessimistinä tietenkin olen aivan varma, että raskaus menee kesken tai on kohdunulkoinen. Aivan kauhuissani odotan ensimmäistä käyntiä klinikalla enkä pysty ajattelemaan mitään muuta.

  • #27862

    Ruusunen
    Osallistuja

    Onnea Papu,elämä voi joskus näinkin päin yllättää!
    Keskenmenon pelko on itselläkin ollut jatkuvasti läsnä enkä ole uskaltanut reilusti päästää etes tajuntaan että raskaana ollaan. Nyt mulla on kotidopleri jolla kuuntelen aina ääniä kun siltä tuntuu,toistaseks kaikki on mennyt enemmän kun hyvin 🙂 ehkä alan pikkuhiljaa nojautumaan myös siihen ajatukseen että loppuun asti mennään ja vaikka ei mentäiskään niin täytyy olla iloinen että keho on kantanut tätä(kin) raskautta näin pitkälle.
    Olen ollut myös paljon avoimempi puhumaan,myös vaikeista asioista kun koskaan aiemmin.Huomannut ettei elämän kulku ole omissa käsissä eikä katkeruus ja viha kanna kovin pitkälle vaan avoimuus ja tietynlainen nöyryys.

    Onx millasia oireita ollut?

    • #27923

      Papu
      Osallistuja

      Mulla ei ole ollut juuri minkäänlaisia oireita.
      Ihan muutaman kerran hiukan etova olo, mutten sitä nyt todellakaan pahoinvoinniksi kutsuisi. Siihen aikaan kun kuukautisia odottelin, oli sellaista kiristystä/vihlontaa kun muutenkin kuukautisten aikaan, olinkin ihan varma että sieltä ne alkavat.
      Oireiden vähäisyyden vuoksikin olen jotenkin varma ettei tässä normaali raskaus ole meneillään, vaikka eihän kaikille pahoinvointia tulekkaan.
      Vielä kaksi viikkoa ultraan ja tuntuu ihan mahdottomalta odotella tuo aika.
      Olen kohdunulkoisesta yrittänyt lukea kaiken mahdollisen infon, jotta osaisin sen tunnistaa. Ilmeisesti siinäkään tapauksessa ei mitään kummempia oireita aluksi tarvitse olla?

  • #28005

    Valo
    Osallistuja

    Papu: Oih. Kuulostaapa hurjalta, vaikka kyllähän aina välillä kuulee, että just tuommosissa taitekohdissa joskus onni potkii. ❤️

    Täällä jo kaduttaa, et siirsin ultraa, kun nyt jo tietäisin mikä tilanne oikeesti on tuolla vatsassa. Ollaan oltu reissussa et ei sitä tietty nyt voinu olla mutta millään ei jaksais odottaa maanantaihin asti. Oksentaminen jatkuu täällä. Voin kertoo et laiva matka (vaikka lyhyt olikin) ei ollut se paras idea tähän väliin. 😂 Oon saanu vähän apua apteekista ostetuista rannekkeista jotka painaa jotain akupisteitä, mut muuten ei oikein auta mikään. Pakko rueta pitää niitä varmaan päivittäin, kun ajatus ei kulje, kun kaikki keskittyminen menee siihen, et onko kuinka huono olo jo. Toisaalta tiedänpähän joka hetki, et vielä raskaus on menossa.

    Ja panikoin jonkun verran töitä jo vaikka mistään ei tiedä mikä tilanne on itellä viikon päästä. Mun pitäis viikon päästä lähtee pitämään leiriä, johon liittyy päivittäin laskettelua. En aio laskea, mut hyviä ideoita otetaan vastaan, et mitä sanon töissä ongelmaks, etten voi laskea, jos en ihan vielä halua avata tätä rakkausasiaa. Toki jos pahoinvointi jatkuu ni vaikee tätä on olla huomaamattakaan/kertomattakaan, kun asutaan 24/7 yhdessä.

  • #28032

    Ruusunen
    Osallistuja

    Papu; oireettimuus ei taida olla ihan tavatonta, mulla on kaikki mennyt hyvin vaikka olen ollut lähes oireeton koko ajan. Alussa oli väsymystä ja useampaan otteeseen ruskeaa vuotoa,olin varma et ei ole kaikki kunnossa.kuitenkin oli.
    Suorastaan olen toivonut klassisia oireita että tajuais olevansa raskaana.nyt alkaa maha kyllä jo pömpöttää ja esim.autossa istuminen ei tunnu hyvälle,painaa jotenki ala mahaan.
    Toivon että sulla olisi kaikki ok!

    Valo; vaikee kyllä keksiä mitään järkevää miksi et voisi laskea mutta kuitenkin voit osallistua leiriin,patti tilanne 🙂 jospa vaan kerrot,saattaa omakin olo rentoutua sen myötä 🙂

  • #28150

    Valo
    Osallistuja

    Siellä se lötkötteli rauhassa ❤️ Sydän pumppaili ja pituuttakin jo yli 17mm. Kaikki siis hyvin tähän mennessä. Viikkoja tasan 8.

    Olo on aina vaan kauheampi ja sekin siis tietty hyvä merkki. 😆

    Tästä se alkaa. Tai siltä se ainakin nyt tuntuu, et tästä se vasta alkaa…Odottaminen.

  • #28201

    Omppu
    Osallistuja

    Hei,
    En ole koskaan aikaisemmin kirjoitellut mihinkään foorumeille. Nyt vaan tuntuu siltä että on pakko saada purkaa tätä tilannetta jonkun sellaisen kanssa, joka on käynyt vastaavia asioita läpi.

    Meillä on 2 ja puoli vuotta yritystä takana, josta noin vuosi hoitoja. Aloitettiin insseillä ja nyt tammikuussa tehtiin eka IVF, josta tulikin ICSI. Punktiossa kerättiin 15 rakkulaa, joista saatiin vain 6 solua, joista 5 kypsää. Tuo luku tuntui jotenkin huonolta ja olin vähän pettynyt. Viidestä kuitenkin neljä hedelmöittyi normaalisti. Päästiin siirtoon, mutta siitä muutaman päivän päästä saatiin kuulla, että pakkaseen ei saatu mitään. Siinä vaiheessa meinasi usko pettää koko hommaan. Ajattelin, että meillä täytyy olla jotain pahasti vialla kun alkiot eivät kehity normaalisti.

    Viikon päästä siirrosta alkoi vuoto. Sitä oli ihan reilusti muutaman päivän, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin kuukautisissa. Sitten vuoto muuttui enemmän tiputteluksi, mutta jatkui kuitenkin. Olin varma, että tässä tämä oli. Että koko homma on mennyt ihan pieleen. Yllättäen saatiin kuitenkin plussa testiin testipäivänä. Seuraavana päivänä (8. Päivä siirrosta, viime perjantai) tehtiin verikoe ja hcg oli yli 500. Jotain siis on joka tapauksessa meneillään.
    Tiputtelu on jatkunut koko ajan ja eilen tuli yhtäkkiä taas vähän enemmän verta ja nyt se oli taas sellaista kirkkaan punaista. Pientä kipuiluakin oli eilen. Olin jo ihan varma että nyt menee kesken. No vuoto lakkasikin aika lyhyeen, eikä nyt ole mitään isompaa.
    Tuntuu vaan, että tässä ei voi olla kaikki hyvin. Tarkkailen koko ajan oireita että pysyvätkö vai katoavatko ja olen vuoroin varma että kaikki menee pieleen ja vuoroin toiveikas. Ajattelin, että se että saa ensimmäistä kertaa elämässä plussan testiin olisi maailman onnellisinta, mutta olenkin todella ahdistunut koko ajan.
    Ylihuomenna otetaan uusi hcg ja ultra olis puolentoista viikon päästä jos ei mitään erityistä ongelmaa tule ennen sitä. Tuntuu niin vaikealta käydä töissä ja elää normaalia elämää tämän kaiken keskellä.

    Onko kellään mitään vastaavia kokemuksia?

    • #28216

      Vaimis
      Osallistuja

      Moikka,

      Kerron oman kokemukseni alkuraskauden verenvuodosta. Raskauteni siis saatiin alkuun pas:silla. Rv 5+5 minulla alkoi rusehtava vuoto, jonka seassa oli myös hyytymiä. Tämä kesti vuorokauden, jonka jälkeen loppui. Tästä vuodosta en huolestunut, sillä kesti vain hetken.

      Eilen minulla alkoikin sitten hieman erilainen vuoto. Eli siis rv 6+5 minulla alkoi töiden jälkeen erittäin voimakas vuoto. Verta siis tuli niin paljon etten voinut koskaan uskoa että sitä voi tulla niin paljon. Vuoto oli aivan kirkasta. Myös wc-pönttöön tipahti kananmunan kokoinen hyytymä. Olin aivan varma että keskenmeno oli tapahtunut. Kaikki raskausoireet myös loppuivat kuin seinään.

      Tänään aamulla soitin itkuisen puhelun lapsettomuuspoliklinikalle, jonne sain päivystysajan samalle päivälle. Lääkäri oli optimistinen ja sanoi että alkuraskauteen saattaa liittyä vaikka millaisia vuotoja. Lääkäri ultrasi minut ja niin kohdusta löytyi pieni sydän joka sykki ❤️ Lääkärin mukaan mahdollisesti jokin suoni on lähtenyt vuotamaan, joka aiheuttanut myös suuren hyytymän.

      Eli siis oli mitä vain vuotoja, niin silti kaikki voi päätyä hyvin ja pikkuisella kyytiläisellä onkin kaikki hyvin ❤️ tsemppiä Omppu piinaavaan odotteluun, ymmärrän niin hyvin ahdistuksen mitä epämääräinen vuoto aiheuttaa!

      • Tätä vastausta muokkasi 2 päivää, 15 tuntia sitten  Vaimis.
      • Tätä vastausta muokkasi 2 päivää, 15 tuntia sitten  Vaimis.
  • #28236

    Felia
    Osallistuja

    Omppu, kysyit kokemuksia alkuraskauden verenvuodoista. Meillä viimeisimmän siirron jälkeen vuoto alkoi jo kolmantena vai neljäntenä päivänä, ja oli melkein yhtä runsasta kuin menkat. Olin ihan musertunut, ettei tukilääkkeet pitäny vuotoa pois. Vastoin odotuksia kyse ei kuitenkaan ollut menkoista ja tein myöhemmin plussatestin jonka verikoe vahvisti. Viikkoa ennen varhaisultraa alkoi taas vuotaa ja silloin sitä tuli niin, että hulahti siteestä läpi ja hyytymiä mukana. Ja kuitenkin olin edelleen raskaana. Vuotojen syyksi selvisi hematooma kohdussa. Siellä se on edelleen (tosin aika paljon on jo pienentynyt) ja edelleen välillä vuotaa, nyt ei onneksi ole enää tullut kovin isoja määriä. Mulla oli myös ensimmäisessä raskaudessa paljon vuotoa joista kaikkien syy ei selvinnyt. Joka kerta se kyllä säikäytti ja säikäyttää edelleen, vaikka tietäisikin syyn. Mutta toivoa ehdottomasti on <3

    Täällä mennään viikolla 15. Pari päivää sitten kerroin muutamalle sukulaiselle ja pomolle töissä, nyt koko lähipiiri tietää. Np-ultrassa mini-ihmisellä oli kaikki hyvin ja seulankin tulos normaali. Välillä olen osannut vain kellua onnellisuudessa mutta välillä on tosi hankalaa, kun pelkään, että edellisen raskauden ongelmat toistuvat. Onneksi olen päässyt purkamaan ajatuksia työterveyspsykologille, joka on ihan mahtava tyyppi.

  • #28290

    Omppu
    Osallistuja

    Kiitos vastauksista Felia ja Vaimis! Lohduttaa kyllä kuulla, että peli ei ole heti menetetty jos vuotaa. Tässä on vaan jo valmiiksi henkisesti ihan riekaleina hoitojen jälkeen, että kaikki epäilyttävä tuntuu ihan järkyttävältä.

    Multa otettiin tänään uusi hcg-arvo joka oli nyt 5548. Viikko sitten 529. Eli oli ainakin noussut reilusti. Nyt sitten vaan varhaisultraa odottelemaan. Toivotaan, että ei nyt tulis isompia vuotoja kun on hiihtolomakin tulossa.