Hennariikka ja Ville Niinistö: Keskenmenon kokenut jää usein täysin ilman apua

Hennariikka ja Ville Niinistö

Teksti Hanna Parviainen, kuvat Viivi Selin. Teksti on julkaistu ensin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n lehdessä Simpukka 4/2022.

Toistuvia keskenmenoja kokeneet Hennariikka ja Ville Niinistö ovat joutuneet taistelemaan saadakseen keskenmenojen hoitoon lääketieteellistä apua. He toivovat avointa keskustelua tahattoman lapsettomuuden yleisyydestä sekä yhteiskunnan voimakasta satsaamista lapsettomuuden hoitoon.  Syntyvyyskeskustelun tueksi on saatava tekoja.

Kaksi ja puoli vuotta sitten vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistön ja hänen puolisonsa, Huawein yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtaja Hennariikka Niinistön suuri unelma toteutui: he saivat toivotun raskausuutisen.

Suureksi järkytykseksi raskaus kuitenkin päättyi keskenmenoon.

– Oli käsittämättömän vaikea ymmärtää, mitä tapahtui. Mietimme, että miksi meillä kävi huono tuuri, Ville kuvaa.

– Ajattelin ensin, että onneksi saamme hoitoa ja apua. Minun piti kuitenkin itse yrittää osata tulkita, eteneekö keskenmeno itsekseen loppuun vai vaatiiko se sairaalahoitoa. Jäimme täysin yksin, Hennariikka muistelee.

Terveydenhuollon reaktio oli vain kylmä toteamus siitä, että apua saadakseen on yritettävä raskautta vuoden ajan tai koettava kolme keskenmenoa.

Uusi raskaus alkoi, mutta suureksi suruksi keskenmeno toistui. Tunnelma oli ahdistunut, pelokas ja katkera. Tuntui epäreilulta, että alkanut raskaus vietiin pois.

Raskaudet ovat valitettavasti päättyneet keskenmenoon jo kuusi kertaa. Lähes joka kerta kyseessä on ollut keskeytynyt keskenmeno, joka on vaatinut lääketieteellisiä operaatioita.

Pitkittyneitä keskenmenoja on hoidettu vasta, kun apua on voimakkaasti vaatinut. Avun aneleminen on ollut nöyryyttävää tilanteessa, jossa on suuri suru ja hätä.

Heidän kokemuksensa mukaan terveydenhuollossa näkyy selkeästi keskenmenoihin liittyvän Käypä hoito -suosituksen puuttuminen.

– Ei ole potilaan tehtävä osata vaatia hoitoa eikä ole potilaan virhe, että hoitosuositukset puuttuvat. Hoitopolkujen määrittelyä ohjaa resurssivaje. Keskenmenoja ei hoideta kunnolla, mikä lisää hoitovirheitä ja jopa tulevia keskenmenoja, Ville jyrähtää.

Puutteellinen hoito on koskenut heidän kohdallaan erityisesti lääketieteellisen avun saamista. Psykososiaalista tukea heille on tarjottu keskustelumahdollisuudella sairaalapastorin kanssa.

Suomi ei priorisoi lasten saamista

Parille on herännyt kysymyksiä siitä, miten yhteiskunta priorisoi lapsiperheellistymisen esteiden purkamisen, mitä konkreettisia asioita tehdään syntyvyyden nostamiseksi ja miten mahdollistetaan lapsettomuushoidot niitä tarvitseville.

– Sanoo poliitikot mitä vain, Suomi ei priorisoi lasten saamista ja syntyvyyttä eikä sen edistämiseksi tehdä mitään. Lapsettomuuden hoito on äärimmäisen huonosti priorisoitu. Hoitojonot ovat pitkät, ja moni vanhenee jonoon. Apua saisi yksityiseltä puolelta isolla rahalla, mikä eriarvoistaa, Ville korostaa.

He toivovat alle 25-vuotiaiden maksuttoman ehkäisyn rinnalle saavutettavaa tietoa hedelmällisyydestä. On ymmärrettävää, että monilla lapsitoive ei ole ajankohtainen silloin, kun hedelmällisyys on korkeimmillaan.

– On väärä lähestymistapa syyllistää siitä, että vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta hakeutuu hoitoihin. Ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin moninaiset. Syyllistämisen sijaan tarvitaan tukea. Pitkät hoitojonot eivät palvele ketään. Hoitoihin tulee päästä nykyistä huomattavasti nopeammin, sillä jokainen kuukausi on hedelmällisyyden kannalta arvokas, toivoo Hennariikka.

– Vierestä seuranneena on olo, että jos miehet kärsisivät keskenmenoista, asia olisi priorisoitu toisin, uskoo Ville.

Toistuvia keskenmenoja kokeneet Hennariikka ja Ville NIinistö ovat olleet järkyttyneitä siitä, miten yksin keskenmenon kokeneet jäävät. Tarinansa kertoessaan he painottavat, että kyseessä on heidän oma kokemuksensa.

Sijaissynnytyksen mahdollistaminen tärkeää

Heidän tilanteessaan sijaissynnytys saattaisi tuoda lapsen syliin. Lapsettomien yhdistys Simpukka ajaa Väestöliiton, Sateenkaariperheet ry:n ja muiden järjestöjen kanssa yhteistyössä ei-kaupallisen sijaissynnytyksen laillistamista Suomessa.

Lainsäädäntöä tulisi uudistaa niin, että se mahdollistaa eettisesti kestävän, yhdenvertaisen ja turvallisen sijaissynnytyksen. Oikeusministeriön selvitys asiasta valmistunee hallituskauden loppuun mennessä.

– Tulen loppuelämäni puhumaan sijaissynnytyksen puolesta, Hennariikka sanoo.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä on merkittävällä sijalla myös työelämän ymmärrys tahattomasta lapsettomuudesta ja sen vaikutuksesta jaksamiseen. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lapsettomuushoidoissa käymistä ei huomioida työehtosopimuksissa.

– Keskenmenot sekä niihin liittyvät komplikaatiot ja pitkittyneet hoidot tuovat monille useita sairauspoissaoloja, joita saattaa olla kiusallista selvittää työpaikoilla. Kukaan ei ole kuitenkaan velvoitettu kertomaan yksityisasioistaan työnantajalle, Henna­riikka sanoo.

Hennariikka ja Ville Niinistö toivovat syntyvyyskeskustelun rinnalle lapsiperheellistymisen esteitä purkavia tekoja. Yksi konkreettinen toimi olisi sijaissynnytyslainsäädännön muuttaminen.

On ookoo tuntua pahalta

Hennariikka ja Ville kertoivat tarinansa ensimmäistä kertaa alkuvuodesta Me Naisten haastattelussa ja YLEn Efter Nio -ohjelmassa.

Heistä on ollut tärkeää antaa kasvot tärkeälle asialle, vaikka puhuminen on tuntunut vaikealta. Avoimuus on tuonut useita yhteydenottoja muilta keskenmenoja kokeneilta. Yksi koskettavimmista kohtaamisista on ollut 80-vuotiaan miehen puhkeaminen kyyneliin kertoessaan lapsettomuudestaan kenties ensimmäistä kertaa vieraalle ihmiselle.

Vaiettuja tarinoita on löytynyt lähipiiristäkin. Kuullut tarinat ovat korostaneet asian tärkeyttä.

– Keskenmenon kokevien ihmisten kohtaaminen on tuntunut olevan useimmiten epäempaattista ja monin tavoin puutteellista, Hennariikka sanoo.

Yleinen Hennariikan ja Villen kuulema kannustus on keskustelukumppanin usko siihen, että kyllä he vielä onnistuvat. Viaton heitto on ymmärrettävä heiltä, jotka eivät ole itse kokeneet tilanteen tuomaa kipua.

Kuluneet vuodet ovat olleet tunteiden vuoristorataa toivosta aina vihaan asti. Sosiaaliset tilanteet ovat olleet ajoittain vaikeita. Välillä on ollut turvallisempaa jättää tapaaminen väliin kuin altistaa itsensä kysymyksille siitä, koska syyskuussa avioitunut pari aikoo hankkia lapsia.

– Olen alkanut pelätä mitä kuuluu -kysymystä. Testasin huonona hetkenä rehellistä vastaamista ja annoin tulla puolitutulle täyslaidallisen. Hän järkyttyi, mutta sitä seurasi hyvä keskustelu ja vertaistuen jakaminen, kertoo Hennariikka.

Hennariikan ja Villen viesti tahattomasti lapsettomille on yksiselitteinen: on ookoo tuntua pahalta. Hurjien tunteiden ja ajatusten läpikäyminen on hyväksyttävää.

– Olemme kaikki tärkeitä ja arvokkaita vaikka tuntuisi pimeältä ja epäonnistuneelta, Ville rohkaisee.

Aika näyttää eteneekö tilanne Hennariikan kohdalla lopulliseen lapsettomuuteen ja teini-ikäisten lasten vanhempana Villen kohdalla sekundaarisen lapsettomuuden lopullisuuteen. Sen mahdollisuus pelottaa. He kannustavat puhumaan ja hakemaan vertaistukea. Ihannetilanteessa vertaistukea tarjottaisiin jo terveydenhuollossa ensimmäisen keskenmenon toteamisen yhteydessä.

– Vaikenemisen kulttuuri ei tee hyvää. Kaikkien kannalta on hyvä puhua oikeilla nimillä asioista, joita tapahtuu kokoajan, Hennariikka uskoo.

Tilaa täältä Simpukka-lehti.

Lue Simpukan tiedote keskenmenojen hoidon kyselystä: Keskenmenoja hoidetaan puutteellisesti: töykeää kohtelua, vähättelyä ja yksin tilanteeseen jättämistä.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit