Hiljainen suru

naisen käsissä kivi, jossa lukee "hope"

Törmäsin tänään erään sosiaalisen median vaikuttajan jakamaan sisältöön siitä, kuinka hän oli kirjoittanut kirjeen omalle tulevalle lapselleen. Hän oli kirjoittanut kirjeen ollessaan raskaana, mutta mikäpä meitä lapsettomia estäisi kirjoittamasta toiveellemme, sille pienelle, joka joskus pääsee syliin asti. 

Hei pieni. Äiti tässä.  

Niin, tähän asti minä pääsin ennen kuin kyyneleet kohosivat silmiini. Vaikka sitä kuvittelee usein olevansa lapsettomuuden ja kaipuun kanssa sujut, näissä tilanteissa sen tajuaa; tämä suru on valtava! Yleensä olen melko sanavalmis, varsinkin näin kirjallisessa muodossa, mutta tämän kirjeen kirjoittaminen sattuu liikaa. Jopa noiden kahden lauseen katsominen koskee. 

Olemme puolisoni kanssa pitäneet taukoa hoidoista noin puolentoista vuoden ajan. Tuohon aikaan on mahtunut paljon pohdintaa siitä, millainen meidän elämämme on, jos lasta ei tule. Tuo aika on mielissämme muovautunut paratiisirantojen ja seikkailujen täyteiseksi kahden aikuisen matkaksi. Kuitenkin lähes päivittäin puhumme siitä, että jos saamme joskus oman pienen, tahtoisimme sitä, tätä ja tuota. Tekisimme tätä ja tätä. Mistä jäisimmekään paitsi, mikäli meistä ei tulisi perhettä, jossa on lapsi? 

Olemme miettineet lapsen ristiäisiä, valinneet nimiä. Miten upeaa olisi leipoa oman lapsen juhliin, överiksihän se menisi meidän tapamme tietäen – go big or go home. Kuinka saisimme olla ylpeitä kuvatessamme mummeille videota ensiaskelista tai siitä, kun lapsi osaa syödä mustikan itse. Saisimme ihmetellä maailman ihmeitä yhdessä; ensimmäistä lumihiutaletta, vesilätäkköä ja syksyn lehteä. Tulisi lapsen ensimmäinen joulu ja hän saisi pujottaa oman joulupallonsa kuuseen. Pääsiäisenä hän voisi pukeutua pupuksi tai Harry Potteriksi, ihan miten vaan. Söpöä se olisi silti.  

Tässä kuussa hoitotaukomme oli määrä päättyä. Taukomme jatkuu kuitenkin määrittelemättömän ajan, koska klinikkamme ei eurooppalaisten ohjeistusten perusteella saa tehdä hoitoja, jotka voivat johtaa raskauteen. Ymmärrettävästi nyt, tässä maailman tilassa, on oltava erityisen varovainen. Edessämme on uusi uhka, jonka vaarallisuudesta emme vielä kunnolla tiedä. Me, lapsettomuudesta kärsivät olemme kuitenkin kovaa tekoa. Olemme kohdanneet jo niin monta karikkoa, muutosta ja vaaraakin, että selviämme myös tästä.  

Hei sinä pieni, äiti on täällä, mutta odotellaan vielä hetki. Odotellaan, että maailman on valmis sinulle. 

Tykkään
 
Hyödyllistä
 
Puhuttelevaa
 
Ikävää
 
En ymmärrä artikkelia
 

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Meikäläinen

Lue lisää

Stop, kyselijät!

Lue lisää

Elämän paloa etsimässä

Lue lisää