Huurun keskellä

Kun puolisoni kanssa päätimme lähteä lapsettomuushoitoihin, elin omassa naiivissa kuplassani ja ajattelin, etten minä ole lapseton. En vain aiemmin ollut halunnut lapsia. Naisparina meillä ei luonnollisesti ollut takana lääkärin vaatimaa kotiyritysten määrää ennen hoitoihin hakeutumista; tämä oli meidän ainoa vaihtoehtomme. Innoissamme valitsimme luovuttajan hiusten ja silmien väriä, jotka mahdollisimman paljon kuvastaisivat puolisoani. Pituuttakin saisi olla. Tämä ihana vaaleanpunainen tai sininen hattara särkyi kolmesti, kun inseminaatiot eivät tuottaneet tulosta. Jokaisen negatiivisen testin päätteeksi tunsin kyynisyyteni kasvavan. Tuli ensimmäinen IVF, kahden viikon hormonipiikittelyt, munasolupunktiosta 16 munasolua, kaksi hedelmöittyi. Tuli hyperstimulaatio. Tietenkin.

Seuraavaan luonnolliseen kiertoon oli tarkoitus tehdä ensimmäinen PAS. Ultrassa näkyi, no, ei yhtään mitään. Elimistöni oli selkeästi sekoittunut entisestään edellisen kuukauden hormonimyrskyistä, ettei minussa kypsynyt mikään muu kuin ajatus siitä, etten jaksa tätä. En ovuloinut tuossa kuussa lainkaan. Tietenkään. Muistan, kun lähdin lääkärin vastaanotolta ja soitin puolisolleni itkuraivopuhelun lääkäriaseman edestä. Muistan kuinka ohi kävelevät ihmiset katsoivat minuun, kun naama punaisena ja märkänä kyynelistä huusin puhelimeen, ettei minusta ole mihinkään.

Lapsettomuus voi olla jokaiselle sen kohdanneelle kriisi. Niin se on myös minulle. Meille. Me ihmiset käsittelemme kriisejä hyvin eri tavoin; toiset tarvitsevat heti kuuntelevan olkapään, toiset kaivautuvat syvälle omaan itseensä piiloon kaikelta ja kaikilta. Kriisin käsittely kuitenkin vie aikaa.

Tuon päivän jälkeen aloin elää elämääni kuin elokuvissa. En niin hienosti tai leveästi, vaan minusta tuntui kuin elämäni olisi elokuvaa. Aivan kuin näyttelisin ja katselisin esitystäni katsomosta. Minut täytti epätodellinen olo, aivan kuin en olisi olemassa. Psykologi, jolle pääsin pian puhumaan, kertoi minulle kyseessä olevan dissosiaatiohäiriö. Se on tavallinen ja normaali psyyken käytössä oleva reaktiotapa ja hallintakeino mielen tasapainoa uhkaavia voimakkaita tunnetiloja vastaan. Tämän jälkeen päätimme puolisoni kanssa pitää määrittelemättömän pitkän tauon hoidoista. Voisin sanoa, että tämä tapahtuma oli oman lapsettomuuskriisini tähänastinen kliimaksi.

Tässä vaiheessa, tasan vuosi oman pohjakosketukseni jälkeen, kun kaksi huurunenäistä vauvapalloamme edelleen makaavat hedelmöitysklinikan laboratoriossa, olen kiitollinen omalle elimistölleni vihdoin jostakin. Olen kiitollinen siitä, että se pysäytti minut siinä kohdassa, missä en itse olisi ymmärtänyt pysähtyä. Epätodellinen olo ja elämän elokuvamaisuus ovat poissa. Kyynisyydestä tosin on tullut ystäväni, mutta jokin selviytymiskeino minulla on oltava. Olemme kääntämässä uutta lehteä kohti hoitojen uudelleenaloittamista. Minua pelottaa, mutta ei kai muutakaan vaihtoehtoa ole, jos joskus toinen huurunenistä vaikka haluaisi muuttaa meille.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Meikäläinen

Lue lisää