Kriisin käsittelyä kynä kädessä

Kun kriisi kohtaa, sen käsittelemiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä. On tavallista etsiä apua ajatusten järjestämiseen esimerkiksi puhumisesta tai liikunnasta. Monelle myös kirjoittaminen on loistava ajattelun apuväline.

Kirjoittamisen avulla on mahdollista muodostaa epämääräisistä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja lauseita. Käsittelemistä karttava paha olo voi antautua käsiteltäväksi, kun siitä ottaa otteen kirjoittamalla. Eikä välttämättä tarvitse uskaltaa ajatella tai kirjoittaa heti sitä pahinta ja epätoivoisinta ajatusta. Ehkä aluksi riittää, että kirjoittaa vähän asian sivusta. Jossain vaiheessa paha olo antautuu kirjoitettavaksi – ja samalla ajateltavaksi.

Kirjoittaminen on mahtava dokumentoinnin apuväline. Lopulta on vaikea muistaa, mitä tapahtui, mitä ajatteli tai tunsi tapahtumien keskellä. Kaiken dokumentointi voi osoittautua hyödylliseksi jälkikäteen. Mitä oikein tunsin ja ajattelin silloin, kun kriisi oli pahimmillaan? Millä tavalla ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet?

Kirjoittaminen antoi väylän ajatella selkeämmin

Kun tahaton lapsettomuuteni alkoi muuttua kriisiksi, huomasin tarvitsevani kirjoittamista. Ajattelin ensin päiväkirjan kirjoittamista, mutta huomasin pian, etten saa kirjoitettua, jollen kirjoita jollekin toiselle. Niinpä aloin kirjoittaa Toiveissa-blogia. Blogin kirjoittaminen antoi minulle väylän tehdä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja saada vastakaikua vertaisilta. Kirjoitin jollekin. Sellaiselle, joka oli kokemassa samaa. Kirjoittaminen oli minulle kriisiaikojen ja kriisistä toipumisen aikojen tärkein työväline. Saatoin pyörittää epämääräisistä oloista selkeitä ajatuksia.

Kun olin aikani kirjoittanut blogitekstejä, aloin kaivata uudenlaista kirjoittamista. Luova kirjoittaminen alkoi kiinnostaa. Luova prosessi nosti kirjoittamisen uuteen vaiheeseen: Vaikka kirjoittaisin kokemuksistani, ajatuksistani ja tunteistani, minun ei tarvitsisi juuttua kiinni totuuteen. Ei tarvitsisi ajatella, missä järjestyksessä mikäkin asia tapahtui tai toiminko oikeasti juuri niin vai olisinko vain halunnut toimia.

Luova kirjoittaminen sysää ongelmat henkilöhahmojen harteille

Kun oman kriisinsä siirtää henkilöhahmon harteille, saa kaikkeen kaivattua etäisyyttä. Henkilöhahmo voi tehdä sellaisia asioita, joita minä en syystä tai toisesta voi tehdä. Henkilöhahmolle voi kirjoittaa juuri sellaisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kuin haluaa. Henkilöhahmon suuhun voi kirjoittaa sellaista, mitä ei itse saa läheiselle sanottua. Luova kirjoittaminen siis vapauttaa ja puhdistaa.

Kun käyttää luovaa kirjoittamista kriisinsä keskellä ajattelemisen apuvälineenä, lopputuotoksella ei ole mitään merkitystä. Prosessi on se, joka auttaa ajattelemaan. Kirjoittajan ei tarvitse huolehtia lopputuloksesta eikä tuottaa mitään valmista ja kokonaista. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Halu kokeilla kirjoittamista ajattelun apuna riittää. Luova kirjoittaminen voi antaa menetelmiä ja työvälineitä, joiden avulla asetella ajatuksia
siisteihin riveihin. Kirjoittamista ei tarvitse jännittää. Se on ajattelemista kynä kädessä. Siinä kaikki.

Ilmoittaudu Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille!

Tule ajattelemaan kirjoittamalla Tulikettu – luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssin aikana saat kirjoittamisen työvälineitä ajatustesi avuksi. Kurssi järjestetään Tampereella Simpukan toimistolla ja se kestää vuoden. Tapaamiskertoja on vuoden aikana viisi, joten osallistuminen kauempaakin onnistuu hyvin.

Kurssi on tarkoitettu tahattoman lapsettomuuden kohdanneille ja osallistujan tämänhetkinen elämäntilanne voi olla millainen tahansa. Kurssille voi siis osallistua riippumatta siitä, mitä tuleva vuosi tuo kohdalle.

Paikka: Tampere, Simpukka ry:n toimisto (Kalevantie 7C)
Aika: la 13.4.2019, la 24.8.2019, la 19.10.2019, la 11.1.2020, la 14.3.2020
Kello: 11.00–15.00
Hinta: Simpukka ry:n jäseneltä 85 €, muilta 105 €
Ilmoittautuminen: https://goo.gl/forms/3Oo65MeOO2UrgXrS2
Yhteystiedot: noora@edukettu.comViimeinen ilmoittautumispäivä on maanantaina 1.4.2019.
Kurssi järjestetään, jos osallistujia on vähintään kymmenen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen.”
– Karen Blixen

Tekstin kirjoitti luovan kirjoittamisen kurssin ohjaaja Noora Friman.

Posted in: