Monenlaisia tapoja tulla lapsiperheeksi

Pelko yksin jäämisestä ja perheettömyydestä on tahattomasti lapsettomalle keskeinen huoli. Kuka on perheellinen ja kuka perheetön?

Perheen käsite on moninainen, ja se vaihtelee kulttuureittain ja aikakausittain. Yhteistä erilaisille määritelmille on perheen rakentuminen pitkäaikaisen kiintymyssuhteen varaan. Lapseton ei siis ole perheetön. Perhe voi muodostua kahdesta tai useammasta tahosta, jotka välittävät toisistaan ja haluavat elää yhdessä ja huolehtia toisistaan. Sitä, ovatko tämän yhteisön jäsenet puolisoita vai ystäviä, aikuisia, lapsia tai lemmikkejä, ei voi kattavasti määritellä. Jokainen luo perheensä omilla ehdoillaan.

Mikäli syystä tai toisesta lasta ei synny, on päätettävä, halutaanko unelmaa lapsesta tavoitella toisin keinoin. Monille seuraava askel ovat hedelmöityshoidot. Yksin tai kaksin elävät voivat löytää uusia unelmia ja tavoitteita sekä elää täyttä elämää ilman omaa lasta. Toisille läheiset suhteet sukulaisten ja ystävien lapsiin tai omiin kummilapsiin tuovat kaivatun ”lapsilisän” elämään. Sijaisvanhemmuus on yleistyvä tapa tarjota rakkautta ja kotiympäristö pienelle ihmiselle. Oma lapsi voi löytää tiensä perheeseen myös adoption kautta.

Hedelmöityshoidot

  • Suomessa hedelmöityshoitoja säätelee Laki hedelmöityshoidoista.
  • Suomessa tehdään vuosittain noin 13 000 – 14 000 hedelmöityshoitoa, joista kaksi kolmasosaa koeputki- ja mikrohedelmöityshoitoja ja kolmasosa inseminaatiohoitoja. Lähes viidesosassa hoidoista käytetään luovutettuja sukusoluja. (THL: Hedelmöityshoitotilastot)
  • Hedelmöityshoitoja ovat hormonihoidot (esim. ovulaation induktio), inseminaatio ja koeputkihedelmöitys eli IVF ja sen sovellus ICSI. Hoitoja voidaan tehdä omilla tai luovutetuilla sukusoluilla.
  • Noin 17-18 % hoidoista johtaa lapsen syntymään.
  • Hedelmöityshoitoja Suomessa tarjoaa julkinen terveydenhuolto sekä yksityiset lapsettomuusklinikat.

Lue lisää lapsettomuushoidoista ja niihin hakeutumisesta täältä.

Sijaisvanhemmuus

  • Kun biologisilla vanhemmilla on vaikeuksia tarjota lapselleen turvallinen ja tasapainoinen elinympäristö, voidaan lapsi sijoittaa kodin ulkopuolelle, laitos- tai perhehoitoon.
  • Perhehoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden kokea vakaata perhe-elämää sekä luoda läheisiä ihmissuhteita.
  • Lasten sijaisvanhemmuuksia on eri mittaisia sekä esimerkiksi lomitus- ja tukiperhetoimintaa.
  • Sijaisvanhemmat koulutetaan eikä heiltä edellytetä tiettyä koulutus- tai työtaustaa. Sijaisvanhempi voi olla myös lapsen sukulainen tai muu läheinen.
  • Suomessa on vuosittain noin 18000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, joista sijaisperheisiin on sijoitettuna noin puolet.

Lisää tietoa sijaisvanhemmuudesta löydät Perhehoitoliiton, SOS-lapsikylän ja Pelastakaa lapset ry:n sivuilta.  

Adoptio

  • Suomessa adoptiohakijan tulee olla 25 vuotta täyttänyt.
  • Adoptoida voi yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa. Avoliitossa elävät eivät voi adoptoida yhdessä.
  • Yläikärajaa ei varsinaisesti ole laissa määritelty, mutta käytännössä adoptiovanhemmilla ja lapsella saa olla korkeintaan 40–45 vuotta ikäeroa.
  • Adoptioprosessi alkaa aina neuvonnalla, jonka aikana perhe saa tietoa adoptioprosessista, adoptioon liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeudellisista kysymyksistä.
  • Adoptiota säätelee suomalainen lainsäädäntö ja kansainvälisten adoptioiden osalta myös lapsen syntymämaan laki sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus ja Haagin sopimus.

Lue lisää adoptioprosessista Adoptioperheet ry:n sivuilta.

Sijaissynnytys

Sijaissynnytykseen tähtäävät hoidot ovat Suomessa kiellettyjä Hedelmöityshoitolain nojalla. Jotkut hakeutuvat sijaissynnytykseen tähtääviin hoitoihin ja kaupallisiin sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomaille. Näihin järjestelyihin voi liittyä erilaisia ongelmia, joista keskeiset liittyvät syntyvän lapsen ja aiottujen vanhempien juridiseen asemaan ja eettisiin kysymyksiin koskien erityisesti sijaissynnyttäjän asemaa.

Tietoa järjestelyistä, mahdollisuuksista ja oikeudellisista kysymyksistä voi olla vaikeaa löytää, sillä niin lainsäädäntökenttä kuin hoitojen käytännöt vaihtelevat huomattavasti eri maiden välillä.

Simpukka on yhdessä kumppaninsa Sateenkaariperheet ry:n kanssa koonnut tietoa sijaissynnytysjärjestelyä harkitseville. Materiaali on tarkoitettu  ajatusten herättäjäksi eikä sitä voi ajatella kattavana ja riittävänä ohjeistuksena. Huomioithan, että jokainen tapaus on erilainen ja yksilöllinen, eikä varmuutta asioiden sujumisesta tietyllä tavalla voida luvata.

Simpukka tekee vaikuttamistyötä sijaissynnytyksen sallimiseksi Suomessa.

Kumppanuusvanhemmuus

Kumppanuusvanhemmuus -käsitteellä kuvataan tilanteita, joissa vanhemmuutta jaetaan alusta alkaen suunnitelmallisesti vanhempien välillä, jotka eivät ole keskenään pari- tai rakkaussuhteessa. Esimerkiksi apilaperheissä lapsia saadaan ja niissä toimitaan kumppanuusvanhempina. Yhä useammin kumppanuusvanhempina toimivat myös ystävykset tai toisensa kumppanuusvanhemmuus-foorumeilta löytäneet, lasta toivovat, aikuiset. 

Keskeistä on, että vanhemmuutta suunnittelevat ja vanhemmiksi tulevat sopivat kattavasti erilaisista asioista lähtien siitä, kuinka raskaus toivotaan saatavan alulle, siihen, kuinka vanhemmuutta jaetaan, missä lapsi asuu, kuinka arjessa toimitaan ja miten ristiriitoja ratkotaan. 

Sateenkaariperheet ry:llä on tietoa erityisesti apilaperheiden perustamisesta, juridiikasta ja vanhemmuudesta, mutta sama tieto sopii kaikkiin kumppanuusvanhemmuustilanteisiin. Tutustu kattavaan oppaaseen täällä.

Mitä pidit tästä artikkelista?

Tykkään
 
Hyödyllistä
 
Puhuttelevaa
 
Ikävää
 
En ymmärrä artikkelia