Kuuden vuoden lapsettomuus vahvisti parisuhdetta

Erika ja Jyri ovat yrittäneet lasta kuusi toivorikasta vuotta, joihin on mahtunut niin suurta surua kuin iloa siitä, että rakas on vierellä vaikeinakin hetkinä.


Kokkolalainen pariskunta kertoo toivoneensa lapsia aina. – Kun olin teini, ajattelin, että lapsia vain tehdään, Erika kertoo. – Mutta kun tuli oikea kumppani, tajusin, että tässä on jotakin hämminkiä, kun kuukautiset tulevat vain kerran kaksi vuodessa.


Vuonna 2014 Erikalla todettiin PCOS, kun pariskunta hakeutui naistentautien poliklinikalle. Lääkehoito aloitettiin pian ja pariskuntaa kehotettiin jatkamaan yritystä sen turvin. – IVF-hoidon aloittamista väläyteltiin, mutta emme meinanneet millään saada lähetettä, Jyri toteaa. Tarvittiin iso käänne, ennen kuin Erika ja Jyri lopulta vuonna 2017 saivat lähetteen lapsettomuushoitoihin.

“Mies vain roikkuu mukana”


Lokakuussa 2017 Erika ja Jyri tekivät ensimmäisen positiivisen raskaustestinsä ja olivat luonnollisesti onnensa kukkuloilla. Hääpäivänään marraskuussa pariskunta meni sovitusti varhaisultraan. – Menin pöydälle makaamaan ja sitten olikin hiljaista. Lääkäri totesi, ettei näe täällä mitään, Erika muistelee.

Kohdunulkoinen raskaus oli oikeassa munanjohtimessa ja oli vuotanut verta vatsaonteloon. Erika jäi saman tien leikkaukseen, jossa häneltä poistettiin oikeanpuoleinen munasarja. Kokemus tuntui todella rankalta ja vaikutti erityisen syvästi Jyriin. – Minulle tilanne tuntui sumealta. Kun Erika joutui leikkaukseen, laitoin omat tunteeni sivuun. Meni pitkä aika, ennen kuin ymmärsin kunnolla, mitä oli tapahtunut ja pystyin suremaan, Jyri kertoo. – Olen kokenut, että mies ei saa tukea hoitajilta ja lääkäreiltä vaan ikään kuin roikkuu siinä mukana.

Vasta IVF-hoitojen alettua pariskunnalta kysyttiin, ovatko he tarvinneet ja saaneet psyykkistä tukea. Erikalla oli mahdollisuus hyödyntää rajatusti työterveyden keskustelutukea, mutta Jyrille ei tukea ollut tarjolla. Hän kokeekin, että miehen surua lapsettomuudesta ei ymmärretä riittävästi terveydenhuollossa tai työelämässä. – Joskus olen kokenut, että tarvitsisin toipumisaikaa itsekin. Kaikilla työpaikoilla ei ymmärrettäisi, jos tarvitsisi sairaslomaa tai vapaata.

Onneksi toinen on vierellä

Yhdessä koetut vastoinkäymiset ovat tuoneet pariskuntaa lähemmäs toisiaan.

Lapsettomuudessa Jyri ja Erika ovat toinen toistensa tärkeimmät tukijat. Pariskunta kokee, että lapsettomuus ja kohdunulkoinen raskaus kokemuksina ovat lähentäneet heitä. – Nuoreen ikäämme nähden olemme kokeneet isoja asioita, Jyri toteaa. – Onneksi olemme voineet kokea ne yhdessä. Onneksi on toinen vierellä.

Riidoiltakaan ei ole vältytty. Pariskunta kertoo, että molemmat ovat varsinaisia tulisieluja. – Aiheuttaahan tällainen stressiä, Jyri sanoo. – Eikä sitä aina ymmärrä, miksi toista juuri nyt itkettää.

Erika kertoo lääkkeiden vaikuttaneen myös mielialaan ja Jyriltä onkin tarvittu paljon ymmärtämistä. – Aina välillä sen kuitenkin unohtaa, Jyri naurahtaa. – Minä voin kuitenkin yrittää pitää pakan kasassa ja pitää huolta niistä arkisista asioista.

Erika ja Jyri ovat halunneet olla tilanteestaan avoimia myös läheisilleen. He ovat kokeneet avoimuuden helpoimmaksi, sillä salailu vain vaikeuttaisi heidän jaksamistaan. – Jos painaa mieltä, haluan voida sanoa sen ääneen, Erika toteaa.

Taukoja tarvitaan jotta toivo eläisi


Kohdunulkoisen raskauden jälkeen Erika ja Jyri päättivät asettaa jaksamisensa etusijalle ja pitää tauon yrittämisessä. Kun voimaa taas oli, aloitettiin IVF-hoidot. Ensimmäisessä hoidossa tuloksena oli kaksi alkiota, jotka laitettiin pakkaseen. Molemmat alkiot siirrettiin, yksi kerrallaan. Toinen ei kiinnittynyt ja toisesta alkoi kemiallinen raskaus. – Tein positiivisen raskaustestin, joka kuitenkin muuttui negatiiviseksi. Tässä vaiheessa ajattelin lähinnä, että ”ei taas”. Pelkäsin, että kyseessä olisi taas kohdunulkoinen raskaus ja menettäisin toisenkin munasarjan, Erika kertoo.

Kemiallinen raskaus ei ollut pariskunnalle henkisesti enää niin raskas paikka. – Olimme totta kai innoissamme positiivisesta testistä, mutta siinä oli jo mukana pieni pelko, Jyri sanoo. Hoidossa aikaansaadut alkiot olivat hyväkuntoisia, ja lapsettomuuspoliklinikalla onkin tsempattu paria pitämään toivoa yllä. – Mutta toki pelottaa, että entä jos alkiot eivät vain koskaan jää kiinni, Erika kertoo.

Nyt pari on päättänyt pitää jälleen pienen tauon ainakin kesän yli, jonka jälkeen olisi tarkoitus kokeilla uudestaan. – Halusimme rauhoittaa tilanteen. Välillä on pidettävä taukoa, muuten tästä tulee pakkomielle, Jyri jatkaa.

Vaikka taukoa pidetään ja parin matkalle on sattunut paljon, ei lapsitoive ole kadonnut minnekään. – Kyllä sitä haluaa tehdä kaikkensa, että saisimme lapsen. Ei ole tullut mieleenkään luovuttaa, Erika sanoo.

Molemmat ovat sitä mieltä, että elämä ei voi pyöriä pelkän lapsettomuuden ympärillä. – Pitää muistaa mitä kaikkea muuta tässä elämässä tapahtuu. Pitää muistaa elää.

Teksti: Johanna Repo
Kuvat: Miika Rautiainen

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Elina ja Johanna saivat vuosien toivomisen jälkeen lapsen lahjasoluhoidoilla

Lue lisää

Lapsettomuushoitojen jälkeen päivystäväksi sijaisperheeksi

Lue lisää