Lapsettoman joulu: kokonaisena vai palasina?

Sanovat, että joulu on lasten juhla lahjoineen. Joulu saapuu kuitenkin jokaiselle, ei vain lapsille vaan myös aikuisille. Se miten rakennamme ja vietämme joulumme, ei aina ole meistä itsestämme kiinni. Joulu on kuin palapeli, joka rakentuu erilaisista ja eri kokoisista pienistä palasista muodostaen lopulta kokonaisuuden, mutta toisinaan jokin palanen saattaa jäädä kadoksiin tai siltä se ainakin minusta tuntuu.

”Katson taivaan tähtiä…”

Katselen ikkunasta yön pimeyttä ja hennosti hohtavia tähtiä. Joulurauha on kateissa. Jouluaatto, se yksi vuoden vaikeimmista päivistä perheen ympäröimänä. Joulu oli melkein hallussa, mutta sitten tuli särö. Tyyneys ja rauhallisuus murenevat pala kerrallaan. Pelko, epävarmuus ja ahdistus hiipivät sisään ja kietoutuvat peitteeksi ympärilleni.

Rauhattomuus valtaa mieleni. Palaset ovat levällään ja minusta tuntuu, etten saa niitä sopimaan yhteen, vaikka kuinka yritän. Puistelen päätäni ja hengitän syvään. Suuntaan katseeni kirkkaimpaan tähteen ja ravistan pelon harteiltani. Se ei ole tervetullut. Ei nyt, kun joulu on jo ovella.

”Vanhakin jo nuortuu…”

Samassa pöydässä on koolla kolme sukupolvea ja pöydän päästä kuuluu vakaalla äänellä jouluevankeliumi. Ympärillä on hiljaista. Kynttilöiden liekit lepattavat tuoden hämärään tilaan lempeää valoa. Mieleeni palaavat monet joulut saman pöydän ympärillä. Silloin lapsia oli enemmän, mutta joukosta puuttui epävarmuus ja ahdistus. Yksi palanen loksahtaa paikalleen.

Lapsi pyörii penkissään ja kirmaa pian kuusen luokse hypistelemään lahjoja. Aikuisten kasvoille nousee hymy toisensa jälkeen ja heistä huomaa joulun ihmeellisyyden ja sen, kuinka lapsen innostus tarttuu myös aikuisiin. Siirrän katseeni ikkunasta ulos ahdistuksen ja kaipauksen noustessa pintaan. Tunnen kosketuksen polvellani ja rauha saapuu jälleen luokseni tuoden uuden palasen tullessaan.

”Kaks vain valveil on puolisoa”

Kotona saan jälleen huokaista. Kiire loppuu kuin seinään ja ympäriltä poistuu ylimääräinen hälinä. Kynttilät syttyvät tuomaan lempeää valoa ympärilleen ja sohvalle on hyvä käpertyä toisen kainaloon glögilasi kädessä. Katson kynttilän lepattavaa liekkiä. Rauha laskeutuu luokseni. Juuri tässä ja juuri nyt on minun joulu. Ilman kiirettä tai jaloissa pyöriviä lapsia. Palapeli on jo melkein valmis.

Radiosta soi hiljaa joululaulut muistuttaen ensimmäisen joulun ihmeestä. Silloin oli tähden alla talli, tallissa seimi ja seimessä lapsi. Silloin oli ilo ja rakkaus. Nyt on vain hauras toive ja kaipaus: ehkä ensi jouluna on meidän vuoro. Ehkä silloin saamme palapelimme valmiiksi.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Sukupolvien ketju

Lue lisää