Lapsettomuushoitojen jälkeen päivystäväksi sijaisperheeksi

Aleksi ja Kaisu ryhtyivät lapsettomuushoitojen jälkeen päivystäväksi sijaisperheeksi. Kuluneen puolentoista vuoden aikana heillä on asunut neljä vauvaikäistä lasta. Sijaisperheenä pääsee elämään pikkulapsiarkea, vaikka lapsen lähtö on aina haikea hetki.

Kaisun ja Aleksin lapsitoivetta varjosti alusta saakka Kaisun verenvuototauti, joka tekee raskausajasta ja synnyttämisestä riskialtista. Pariskunta päätti kuitenkin antaa lapselle luvan tulla. Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen pariskunta aloitti IVF-hoidot ja sopivan lääkityksen turvin Kaisun terveydentilakaan ei muodostunut esteeksi hoidoille.

Kolmesta IVF-hoidosta ei kuitenkaan saatu yhtään alkiota pakkaseen ja tuoresiirroilla saatiin aikaiseksi kaksi raskautta, jotka molemmat päättyivät lopulta keskenmenoon. – Sitten kun niissä tuli aina niitä vuoto-ongelmia verenvuototaudin vuoksi, niin käytännössä niistä keskenmenoista tuli molemmista viikon sairaalareissu ja paljon pidempi henkinen toipuminen, Kaisu toteaa. Julkisessa terveydenhuollossa annettavien hoitokertojen tultua täyteen pariskunta päätti, ettei enää jatka hoitoja. Riski Kaisun terveydelle oli lopulta liian suuri.


Lastenhuoneen kaapista löytyy valikoima eri kokoisia vaatteita alle kolmevuotiaille lapsille.

Adoptio- tai sijaisperhetoiminta oli aina ollut yksi vaihtoehto perheellistymiselle

Pariskunnan yhteisen taipaleen alusta alkaen oli ollut tiedossa, että biologisen lapsen saaminen voi olla haasteellista. Tämän vuoksi he olivat pohtineet muitakin vaihtoehtoja lapsiperhe-elämään. Hoitojen päätyttyä pariskunta osallistui Simpukan Rikasta minua -parisuhdekurssille, jossa oli aikaa ja rauha käydä läpi yhteistä taivalta. Kurssilla vahvistui oivallus siitä, kuinka lapsettomuus oli tuonut pariskuntaa yhä lähemmäksi toisiaan. – Yhden tehtävän yhteydessä kurssilla esitettiin toiveita toiselle, jolloin Aleksi toivoi multa, että en katkeroituisi. Niin se on yksi sellainen asia, mikä ei sovi myöskään tähän sijaisperhetoimintaan. Tässä ei voi olla katkera siitä, että sitä omaa biologista lasta ei koskaan tullut, Kaisu toteaa.

Pride-valmennus toi valmiuksia erityiseen vanhemmuuteen

Lapsettomuuskriisin pahimmat vaiheet tuntuivat jääneen taakse ja kurssin jälkeen aika tuntui kypsältä lähteä tutkimaan vaihtoehtoisia reittejä vanhemmuuteen. Aleksi ja Kaisu osallistuivat puolen vuoden mittaiseen Pride-valmennukseen alkuvuodesta 2017. Valmennuksen tarkoituksena on valmistaa vanhempia kohtaamaan sijoitettu tai adoptoitu lapsi yksilöllisine tarpeineen ja kokemuksineen.

– Kyllähän me pohdittiin ja keskusteltiin, että haluammeko adoptioperheeksi vai sijaisperheeksi. Yhteisellä päätöksellä päädyttiin sijaisperheeseen. Adoptiopuolella kun on niin pitkät ne odotusajatkin, Aleksi toteaa. – Sijaisperheenä saamme viettää vauvaperhearkea, siitä olen erityisen kiitollinen ollut, Kaisu kertoo.

Päivystysperheenä oli hyvin aikaa hoitaa työasiat sopivalle tolalle

Pariskunnan ajatuksena oli alunperin pitkäaikaisena sijaisperheenä toimiminen, mutta he päätyivät kuitenkin aloittamaan päivystysperheenä aluksi. He eivät ole kuitenkaan sulkeneet pois pitkäaikaisen sijoituksen mahdollisuutta. – Päivystysperheenä aloittamisen ajankohta tiedetään hyvissä ajoin etukäteen, jolloin omat työasiat ja pitkäkestoiset asiakassuhteet sai järjestellä rauhassa päätökseen, toimintaterapeuttina työskennellyt Kaisu kertoo.

– Lisäksi Pride-valmennuksessa opimme, että päivystysperheet saavat usein pieniä vauvoja ja että jos niistä vauvoista tuleekin pitkäaikaisempia sijoitettavia, ovat päivystysperheet usein ensisijalla pitkäaikaiseksi sijoitusperheeksi. Siten lapselle ei tulisi yhtään ylimääräisiä siirtymisiä uuteen perheeseen, Aleksi kertoo.

Pariskunta aloitti päivystysperheenä syksyllä 2017. – Varasin heti siihen päivystysajan alkuun kahden viikon vuosiloman, että pystyn keskittymään lapseen hyvin, Aleksi kertoo. – Mutta eihän se lapsi tullutkaan heti, niin se kaksiviikkoinen meni ihan vaan lomaillessa sitten.

  • Päivystysajalta saa päivystyskorvausta, joka kattaa toimeentuloa ennen sijaislapsen saapumista. Lapsen saavuttua sijaisvanhemmalle maksetaan hoitopalkkiota ja kulukorvausta.

Luopuminen on aina vaikeaa

– Olen tykännyt sijaisperheenä toimimisesta tosi paljon. Toistaiseksi meille on tullut vain vauvoja, vaikka olemme sopineet, että meille voi tulla 0–3 -vuotiaita lapsia, Kaisu kertoo. – Tulevaisuudessa voi tulla sitten vähän vanhempiakin helposti. Lapsiperhearkea tässä pääsee elämään, mutta onhan tämä hyvin erilaista. Jaettu vanhemmuus korostuu tässä päivystystyössä. Päivystysaikana lapset tapaavat usein vanhempiaan viikoittain ja yhteistyö sekä vanhempien että muiden tahojen kanssa on tiivistä. Koskaan ei tiedä, että onko lapsi palaamassa kotiin vai jäämässä pidemmäksi aikaa.

Osa lapsista on ollut Kaisun ja Aleksin luona useamman kuukauden ajan ja osa lyhyemmän ajan. Kaikkia on jäänyt kaipaamaan, mutta erityisesti pisimmän ajan meillä ollut lapsi jäi mieleen, Aleksi kertoo. – Ne luopumiset pitää vaan käsitellä niin hyvin kuin voi. Pidemmän sijoituksen jälkeen oli ihan hyväkin, että pidettiin siinä hieman taukoa ennen seuraavaa lasta. Ei siihen varmasti koskaan tule ihan täysin tottumaan, Aleksi jatkaa. Tampereen kaupungin Perhehoito Luotsista pariskunta saa tukea ja työnohjausta säännöllisesti.

Kannattaa harkita sijaisperheeksi ryhtymistä

Pariskunta kannustaa kaikkia sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneita olemaan yhteydessä toimintaa omalla alueella koordinoivaan tahoon. – Alkuhaastattelussa käydään kuitenkin aika hyvin läpi koko toiminta, Kaisu sanoo. – Oma lapsettomuuskriisi pitää kuitenkin olla käsitelty riittävän hyvin, ei tätä muuten voi tehdä.

– Vaikka tämä on välillä raskasta, on tämä myös hyvin palkitsevaa, Aleksi päättää.

Teksti & kuvat: Miika Rautiainen

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit