Lukossa – missä avain itseeni?

Kehitä paineensietokykyäsi ja resilienssiä – palautumiskyky on itsensä kehittämisen uusi mantra. Konsultin puhe täyttää huoneen. Oletko kiinnittänyt resilienssiin huomiota? Olen suoni rämpinyt. Taistellut verenmaku suussa. Kroppa huutaa EI ENÄÄ!! Aivot piiskaa eteenpäin. Järki on meidät aikoja sitten jättänyt. Olisikohan lähtenyt sydämen matkaan?

Vastoinkäymisten sietäminen ja selättäminenkö?

Silmäni eivät ole sieluni peili. Olen rakentanut lasitetun parvekkeen. Siinä on tummennetut lasit, jotta suojaan sisintäni valolta ja katseilta. Siellä minä silti seison, raotan ikkunaa uteliaisuuttani ja katson ulos. Heti pistää silmiin.

Pam! Kun en katso ulos, kipu ei pääse sisään, ajattelen. Mutta pääseehän se. Minä vaan en pääse sisään. Olen lukinnut itseni elämäni parvekkeelle.

”I can’t light no more of your darkness
All my pictures seem to fade to black and white
I’m growing tired and time stands still before me
Frozen here on the ladder of my life” – Elton John

Jos teet niin kuin olet aina tehnyt, seuraa se mikä on aina seurannut

En tiedä mitä tekisin toisin. Tiedän vain mitä olen aina tehnyt. Joten nyt teen päinvastoin. Päätän olla sietämättä painetta – Lamaannun. Joo, ei tunnu kivalta. Päätän tuntea kipua – Ai samperi, sattuu. Päätän olla sietämättä. Päätän olla selättämättä.

Hei, mikä tämä on? Outo tunne. Tyhjä. Välillä surullinen. Välillä itkuinen. Välillä näen pilkahduksia itsestäni ennen kuin menetys täytti elämäni. Olin rento, naurava ja rakkautta täynnä. Uskoin itseeni. Rakastin itseäni. Vaikka elämä ei ollutkaan ruusuilla tanssimista, olin itselleni lempeä. Lohdutin itkevää sydäntä. Nukutin väsynyttä kroppaa. Laitoin laastarin haavalle. Ja iskin välillä jopa itselleni silmää.

En ole enää hän, mutta mikä estää sen, että etsin hänet elämääni uudestaan?

Raotan ovea sisimpääni. Sieltä löytyy vuosikymmenen kivut ja surut kiinniteipattuina, poispakattuina. Epäonnistuneet yritykset. Tukahdetut tunteet. Epäreilut solvaukset. Pieni paketti äitille. Keskikokoinen siskolle ja ystävälle. Ja siellä takana oma hyllykkö puolisolle. Käännetyt selät, jännitetyt niskat, tärppiseksit, kriisin syömät keskustelut, mekaaniset kosketukset, salatut epäilyt, epätoivon syytökset. En kestä katsoa niitä!! Ei mun tarvitse niitäkään suorittaa, rauhoittelen. Tänään vaan ovea raotin. En piilota sitäkään historiaa itseltäni enää. Hyväksyn vain – rakkaudella.

”But these cuts i have, cuts i have

They need love.

They need love, they need love to help them heal

Oh, don’t let the sun go down on me”

Elton John

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Onko lopullisesti lapsettoman elämässä enää tilaa uusille unelmille?

Lue lisää

Elämän paloa etsimässä

Lue lisää

Uraohjuksesta uranaiseksi

Lue lisää