Luulin, että lapsia saadaan tekemällä

Reilun parinkymmenen vuoden ikäisenä olin vahvasti siinä uskossa, että lapsia saadaan tekemällä ja silloin kun niitä halutaan. Kolmekymppisenä olen ymmärtänyt, että asia on aivan toisin. Tie lapsettomuuden parissa on paikoin hyvinkin kivikkoinen.

”Lapset tehtynä ennen kuin täytän 25”

Monet tietävät kouluikäisestä saakka haluavansa perheen ja lapsia. Itse kerroin ala-asteella haluavani orpokodin johtajaksi. Idean orpokodin johtajuudesta sain Muumien jaksosta, jossa Muumipappa oli joutunut orpokotiin ja siellä oli ilkeä johtajatar. Minun kävi sääliksi Muumipappaa ja hoivaviettini heräsi.

Teini-ikäisenä ensimmäisen poikaystävän kanssa seurustellessani vitsailimme tulevista lapsistamme, sitten joskus kun niiden aika tulisi. Ajatus äitiydestä ja perheen perustamisesta alkoi muhia päässäni pikku hiljaa. Toisen kerran seurustellessani olin jo varma, että tulemme joskus saamaan yhteisiä lapsia. Ainakin kolme. Ja todellakin alle 25-vuotiaina kaikki kolme, sillä minähän en kolmekymppisenä ala lapsia tekemään. Silloin ollaan jo vanhoja.

”Minusta tulee vielä joskus äiti”

Reilun parinkymmenen vuoden ikäisenä tapasin nykyisen mieheni ja olin täysin varma, että minusta tulee vielä joskus äiti. Niin varma, että keskustelimme lapsiasiat läpi jo toisilla treffeillämme. Mies ei säikähtänyt lapsipuheita vaan kertoi haluavansa lapsia jonain päivänä. Menimme naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen ja ajattelimme hankkia lapsia häiden jälkeen. Siis nimenomaan hankkia, sillä niinhän helposti se tuntui sujuvan muillakin. Häiden jälkeen odottelimme puoli vuotta ja päätimme, että lapsi on tervetullut elämäämme. Latasin kaikki maailman sovellukset, joista selviää kierronpäivät ja ovulaation ajankohta. Minusta tulee pian äiti, ajattelin innoissani.

Vastasyntyneen vauvan pikkuruiset jalat

Kului 1,5 vuotta. Lasta ei kuulunut eikä näkynyt, joten päätimme mennä lapsettomuustutkimuksiin selvittääksemme molempien tilanteen. Pääsimme nopeasti tutkimuksiin ja niissä todettiin, että minulla on ovulaatiohäiriö. Kesti tovin sulatella asiaa, sillä koin olevani huono vaimo ja kelvoton nainen, sillä lasten saaminen tuskin onnistuisi ilman lääketieteen apua.

”Meistä tulee vihdoin äiti ja isä”

Sovimme hoidon aloittamisesta lapsettomuusklinikalla lokakuussa 2018.  Kävin hakemassa apteekista lääkkeet ovulaatioinduktiota varten ja aloin odottamaan kierron alkua. Odotin ja odotin. Ei kuukautisia. Viikko kuukautisten oletetun alkamisajankohdan jälkeen tein raskaustestin, joka oli suureksi yllätyksekseni positiivinen. Juoksin toiseen huoneeseen kertomaan miehelleni uutisen ja iloitsimme yhdessä tulevasta vanhemmuudesta, meistä tulisi vihdoin äiti ja isä. Lääkkeet jäivät siis käyttämättä.

Raskausaikana olin väsynyt ja huonovointinen, mutta nautin jokaisesta sekunnista. Luin raskausajan foorumeja, kirjoittelin innokkaasti niihin ja mietin nimivaihtoehtoja tulevalle lapsellemme. Elin elämäni onnellisinta aikaa pienen salaisuutemme kanssa ja laskin malttamattomana päiviä jolloin voisimme julkistaa raskauden läheisillemme.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Matkalla lapselliseksi

Lue lisää

Uraohjuksesta uranaiseksi

Lue lisää

Isänpäivä!

Lue lisää