Meikäläinen

Tapasin Hänet keväisenä iltana sateenvarjon alla. Hän oli kauneinta, mitä tiesin. Hänen kanssaan uskalsin olla oma itseni. Rakentaessamme yhteistä elämää, havahduin aivan uuteen, pelottavaan ja vieraaseen tunteeseen. Halusin Sinut.

Olit aina ollut minulle hieman vieras, ajatus aikuisuudesta ja elämästä, johon en kokenut olevani valmis. Sinunkaltaisiasi en ollut juuri kohdannut, en ollut koskaan joutunut olemaan vastuussa muusta kuin itsestäni. Sisaruksillani on teikäläisiä, mutta koskaan en kuvitellut saavani ajatusta meikäläisistä. Kuinka naiivisti ajattelin, että kohdallamme kaikki olisi yhtä yksinkertaista kuin sukumme muilla naisilla; katse vain ja Sinä olet täällä.

Hän on hyvin sinut teikäläisten kanssa ja jotenkin aina ollut valmis. Unelmoimme yhdessä hiljaa ja kasvoin ajatukseen Sinusta. Kolme vuotta olemme Hänen kanssaan haaveilleet. Miltä näytät? Oletko herkkä niin kuin minä, vai voimakas ja peloton niin kuin Hän? Mistä tulee lempivärisi, tuleeko hiuksistasi vaaleat ja kiharat tai mahdatko pelätä perhosia? 

Lukuisista yrityksistä huolimatta, Sinua ei alkanut kuulua. Olit ajatuksissamme päivittäin, surimme ja ikävöimme Sinua, vaikka emme olleet koskaan edes tavanneet. Tapaisimmeko lainkaan? Olimme ostaneet Sinulle muistolaatikon, johon voimme kerätä muistojamme matkasta luoksesi. Laatikko on vielä tyhjä, emme ole uskaltautuneet laittamaan mitään säilöön, jos Sinua ei tulekaan. Jotakin siellä kuitenkin on. Pieni kirjanen, jonka takimmaisella lehdellä on Sinun nimesi, oikeastaan useita, koska emmehän vielä tiedä, kuka olet.

Olemme kulkeneet Hänen kanssaan pettymysten läpi ajatellen, ettei tämä ei vain ollut vielä meikäläisemme, Sinä olet vielä tulossa. Usean pettymyksen ja murtuneen sydämen jälkeen päätimme pitää tauon. Tauon, joka kuukausi kuukaudelta tuntuu venyvän pidemmälle. Pelkäämme aloittaa uudelleen prosessia, jonka tiedämme olevan viimeisemme. Entä jos Sinä et haluakaan olla meikäläisemme? Lohduton ajatus siitä, ettei meitä olekaan ehkä tarkoitettu tähän. Ajatus kuristaa kurkussa, voimmeko sopeutua lopulliseen ajatukseen siitä, ettei Sinua tulekaan.

Hän seisoo vahvana vierelläni, niinäkin aamuina, kun lohduttomana olen tuijottanut raskaustestin tyhjää viivanpaikkaa. Itkenyt lohduttomana sitä, etten kykene tähän. Hän on minun muurini. Hän olisi upea muuri myös Sinulle. Me olemme valmiina täällä, odottamassa. Rakastamme Sinua jo nyt, vaikkei Sinua ole vielä olemassa.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Tule mukaan Simpukan blogirinkiin

Lue lisää