Miehen lapsettomuus ja hedelmöityshoidot

kädet, läppäri ja stetoskooppi

Teksti Eero Varila. Teksti on julkaistu ensin Näkymätön suru – mies ja tahaton lapsettomuus -oppaassa.

Jännittää. Entäs jos sieltä ei löydy yhtään siittiötä? Tai jos niitä ei ole tarpeeksi. Onko hoitokeinoja? Onkohan minussa jotain vialla? Millainen lapsi näistä eväistä voisi tulla? Vai tuleeko ollenkaan?” Tahattomasti lapseton mies

Lapsettomuuden syitä selviteltäessä miehen tutkiminen aloitetaan sperma-analyysistä. Näytteestä tutkitaan siittiöiden määrä ja laatu ja siemennesteen ominaisuudet.

Jos sperma-analyysin tulos on normaali ja yhdynnät onnistuvat, mies on tutkittu eikä lisätutkimuksia tarvita. Miehen rooli on sen jälkeen hoidon kannalta yksinkertainen. Häntä tarvitaan hoitoprosesseissa silloin, kun tarvitaan siittiöitä. Tietenkään mies ei ole pelkkä siittiöiden tuottaja. Kyseessä on parin yhteinen projekti, missä molemmat ovat vahvasti mukana riippumatta siitä, kumpaan hoito kohdistuu.

Jos siemennesteanalyysin tulos on poikkeava, sperma-analyysi kannattaa tehdä uudelleen, koska sperman laatu voi vaihdella paljon.

Miehen lapsettomuus ja poikkeavuudet voivat johtua monista syistä. Yleisin syy on kivesten suonikohjut. Muita syitä ovat tulehdukset, kasvaimet, hormonaaliset ja geneettiset syyt ja eräät krooniset sairaudet. Sperman laatua voidaan yrittää hoitaa erilaisilla menetelmillä: antioksidatiivisilla valmisteilla, hormonihoidolla, kirurgisesti tai muuttamalla elintapoja.

Hoitojen avulla siittiöiden tilanne voi parantua merkittävästi noin 40 prosentilla miehistä, mutta onnistumista ei kuitenkaan voida taata. Sperman laatua parantavien hoitojen vaikutukset nähdään useimmiten vasta kuukausien kuluttua. Monilla pareilla ei ole aikaa tai halua odottaa. Raskaus halutaan saada aikaan heti. Siksi mieheen kohdistuvan hoidon sijasta mennään usein suoraan hedelmöityshoitoihin (inseminaatio, koeputki- tai mikrohedelmöitys), jolloin siittiöt saavat olla sitä mitä ovat.

Yhdynnän ajoitus

Monet stressaavat yhdyntöjen ajoituksen kanssa aivan turhaan. Siittiöt pysyvät hedelmöityskykyisinä useita päiviä. Raskaus voi alkaa yhtä hyvin, kun yhdyntä tapahtuu ovulaatiopäivänä ta yksi–kaksi päivää aiemmin. Sen sijaan munasolu voi hedelmöittyä vain puolen vuorokauden ajan. Jos siittiöt tulevat paikalle liian myöhään, hedelmöittyminen ei ole enää mahdollista.

Miehen lapsettomuus herättää kysymyksiä: ”Voiko yhdyntöjä olla liian usein? Riittääkö siittiöitä, jos yhdyntöjä on joka päivä?” 

Siittiöiden määrä voi olla vähän pienempi, mutta toisaalta ne ovat silloin tuoreempia. Usein tapahtuvista yhdynnöistä on harvoin haittaa, mutta ei mitään erityistä hyötyäkään. Hyvä yleisohje on, että jos yhdyntöjä on kaksi kertaa viikossa, siittiöitä on aina paikalla.

Inseminaatio

Inseminaatiohoidossa spermanäyte käsitellään siten, että siitä erotetaan parhaimmat siittiöt ja ne laitetaan ravintoliuokseen, joka ruiskutetaan kohtuun ovulaation aikoihin. Hoidolla pyritään varmistamaan, että siittiöitä on riittävästi ja että ne pääsevät perille.

Koeputkihedelmöitys (IVF) ja mikrohedelmöitys (ICSI)

Kun munasolut kerätään, ne hedelmöitetään samana päivänä. Siittiöitä tarvitaan juuri silloin. Yleensä miehet antavat spermanäytteen tuoreeltaan, mutta ne voidaan myös pakastaa aiemmin, jos mies ei pääse paikalle esimerkiksi työmatkan takia tai jos tuorenäytettä on vaikea saada. Pakastaminen ei vaikuta hoidon tulokseen.

IVF-hoidossa siittiöt laitetaan samalle maljalle munasolujen kanssa. Hedelmöittymisen onnistuminen nähdään seuraavana päivänä. Hedelmöittyneet munasolut alkavat jakautua ja niistä kehittyy alkioita. Luomutilanteessa hedelmöittyminen ja alkion kehitys tapahtuu munanjohtimessa. Sitten alkio tulee kohtuun kiinnittyäkseen sinne. IVF-hoidossa alkioiden kehitystä seurataan laboratoriossa ja normaalisti kehittyneet alkiot siirretään kohtuun tai pakastetaan. Raskauden alkamisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, tuleeko alkio kohtuun munanjohtimen kautta vai viedäänkö se sinne katetrilla. Pääasia on se, että alkio pääsee perille.

Hedelmöittymiseen tarvitaan paljon siittiöitä. Yksittäinen siittiö ei pysty omin voimin läpäisemään munasolun seinämää. Siihen tarvitaan miljoonia siittiöitä. Jos siittiöitä on vähän, tehdään mikrohedelmöitys. Biologi nappaa yhden siittiön ja se viedään munasolun sisään. Se ei vielä takaa hedelmöittymistä, sillä munasolua ei voi pakottaa hedelmöittymään. Mutta kun siittiö pääsee sisään, niin hedelmöittyminen on ainakin mahdollista. Menetelmä on tehokas.

Mikrohedelmöitystä voidaan käyttää myös silloin, kun siemennesteessä ei ole yhtään siittiötä. Jos siittiöitä on kuitenkin kiveksessä tai lisäkiveksessä, ne voidaan poimia sieltä joko neulanäytteellä tai mikroskooppisen leikkauksen avulla.

Luovutetut sukusolut

Jos siittiöitä ei ole lainkaan, ei siemennesteessä eikä kiveksissäkään, hoitoa ei ole. Silloin on mahdollisuus käyttää luovutettuja siittiöitä. Vastaavasti on tilanteita, joissa voidaan käyttää luovutettuja munasoluja. Joskus sekä munasolut että siittiöt saadaan luovuttajalta. 

Luovutettujen solujen tai alkioiden käyttäminen ei ole helppo ratkaisu. Se pitää olla hyvin perusteltu ja se täytyy osata hyväksyä. Siksi aina luovutettuja soluja käytettäessä koko prosessi käydään huolellisesti läpi sekä lääketieteellisesti että psykologisesti. Siihen liittyy myös tiettyjä oikeudellisia asioita, jotka selvitetään etukäteen.

Hedelmöityshoitoihin liittyy monenlaisia asioita. Toive lapsesta vaikuttaa hyvin syvällisesti tunteisiin: toteutuuko toive vai ei? Joskus miehet kokevat olevansa vain siittiöiden tuottajia, koska useimmiten hoidon fyysinen osuus kohdistuu tietenkin pääasiassa naiseen. Lapsettomuushoidot ovat kuitenkin yhteinen projekti. Hoitoihin tullaan yhdessä, tavoite on yhteinen. Vaikka miesten fyysinen osuus onkin pieni, miesten antama henkinen tuki on tärkeä. Niinpä lapsettomuus ja hedelmöityshoidot useimmiten vahvistavat parisuhdetta.

Kirjoittaja Eero Varila on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit