Miltä lapsettomuus tuntuu?

Lapsettomien yhdistys Simpukka kysyi Facebook-yhteisöltään lapsettomuuden kokemuksesta ja siitä, mitä tahattomasti lapsettomat haluaisivat ihmisten ymmärtävän lapsettomuudesta. Kysely koostui avoimista vastauksista ja siihen vastasi noin 50 henkilöä. Kyselyä ei tehty tieteellisillä kriteereillä, vaan halusimme kuulla yhteisömme ajatuksia joukkoistamisen hengessä. Teimme tuloksista koonnin tälle sivulle.

Mikä lapsettomuudessa on vaikeinta?

Tahattomasti lapsettoman on vaikea hyväksyä elämää ilman lasta. Lapsettomuushoidoissa olevien jaksamista koettelee jatkuva odottaminen. Toivon ylläpitämisen ja tilanteen hyväksymisen jatkuva vuorottelu raastaa monia. Lapsikaipuuta ei tunnu täyttävän mikään, vaan tyhjä syli aiheuttaa jokapäiväistä kärsimystä. Monet kokevat osattomuuden ja avuttomuuden tunnetta tilanteestaan.

”(Vaikeinta on) Kaipuun kestäminen. Omaa lasta ei välttämättä koskaan saa vaikka kuinka haluaisi ja kaipaisi. Hyvänä kakkosena on se, että et voi vaikuttaa itse tähän kipeään tilanteeseen. Lasta ei välttämättä tule vaikka tekisimme mitä. Vaikutusmahdollisuuden puute ja avuttomuus siis.”

”lopullisesti hyväksyä että nimille joita oli valittu tytölle ja pojalle, ei tule käyttäjiä”

Odottamiseen ja hoitoihin liittyvien epävarmuuksien ja pettymysten lisäksi vaikealta voivat tuntua muiden ihmisten utelut lapsista ja ymmärtämättömyys lapsettomuuden kokemuksesta. Lähipiirin raskausuutisten kohtaaminen on usein vaikeaa ja voi aiheuttaa katkeruuden ja kateuden tunteita. Tunteet liittyvät usein lapsettomuuskriisiin, eikä silloin ole kyse luonteenpiirteistä. Katkeruus ja kateus toisten raskauksista helpottavat usein ajan myötä.

”– Olemme mieheni kanssa nyt siinä iässä, että kaikki ympärillä saavat lapsia, joten lapsettomina koemme jäävämme kaiken ulkopuolelle. Emme kuulu joukkoon. Joudun etsimään elämänmerkitystä/tarkoitusta muualta kuin äitiydestä. Vaikeaa on myös suru. Surua tunnen omasta viallisuudestani ja sen aiheuttamasta murheesta läheisilleni.”

Sekundäärinen lapsettomuus, eli jo lapsia omaavien henkilöiden lapsettomuuskokemus saa myös osakseen paljon ymmärtämättömyyttä. Jos oma lapsiluku ei ole vielä täynnä, voi tunne tyhjästä sylistä olla voimakas. Sekundäärisesti lapsettomat kokevat usein surunsa mitätöintiä.

”–Se, ettei kukaan voi käsittää, miksi me edes haluaisimme enää lasta, kun olemme jo saaneet.”

Miten lapsettomuus vaikuttaa arkeen?

Vuorovaikutus pienten lasten vanhempien ja raskaana olevien kanssa voi olla lapsettomille vaikeaa. Monet tahattomasta lapsettomuudesta kärsivät eristäytyvät lapsellisista ystävistään ja pyrkivät välttelemään tilanteita, joissa raskaana olevien ja lapsiperheiden kohtaaminen olisi todennäköistä.

”Koen katkeruutta ja vääryyttä ja niiden myötä itseinhoa (en haluaisi millään olla katkera ihminen). Välttelen lapsellisia ystäviä ja sukulaisia. Koen hälläväliää sekä jonkinasteista itsetuhoisuutta.”

”Kun näen äidin julkisella paikalla lapsensa kanssa, mietin monesti miksi minä en voi kokea samanlaista onnea. Haaveilen joskus minkälaista lapsiarkea itse eläisin. Totuus tyhjästä sylistä satuttaa.”

Moni kokee lapsettomuuden tuskan olevan elämässä aina läsnä. Toisaalta lapsettomuushoidot vaikuttavat arkeen rahanmenona, hoitojen aikatauluttamisen haasteellisuutena ja yleisenä rankkuutena.

”Isoja uhrauksia hoitojen takia: raha (julkisellakin omaa rahaa kulunut ison auton verran lääkkeisiin ja töissä poissaoloon ja muihin maksuihin), terveys (lääkkeiden aiheuttamat haitat ym.)”

Lapsellisten ystävien keskusteluissa lapseton jää helposti ulkopuolelle, kun lapsiperhearki ei ole täyttänyt omaa elämää vielä.

”Ymmärrettävästi äidiksi tulleet ystäväni näkevät toisiaan arkena hyvissä ajoin päivällä ja minä lapsettomana päivätyöläisenä jään aina näiden tapaamisten ulkopuolelle, koska olen töissä. Se harmittaa ja lisää ulkopuolisuuttani. Lapsettomana minun oletetaan joustavan esimerkiksi lomissa ja ylitöissä.”

”Tuo yksinäisyyttä paljon, en osaa asettua lapsellisten asemaan jonka takia ei ole keskustelun aiheita kenenkään kanssa. Enkä pysty avaamaan tilannetta oikeastaan kenenkään kanssa.”

Lasten kanssa työskentelevät voivat jopa ajautua harkitsemaan alanvaihtoa, kun lasten kohtaaminen muistuttaa aina omasta tilanteesta. Toisaalta monet ovat sopeutuneet loputtomaan lapsettomuuteen ja elämään on löytynyt korvaavia mielekkäitä sisältöjä.

”Työskentelen lastentarhaopettajana ja kuormittavaa työtä lisäkuormittaa katkeruuden tunteet vieraiden ihmisten lasten ollessa läsnä niin konkreettisesti viisi päivää viikossa.”

”–Olen joutunut jättäytymään omasta työstäni ja tällä hetkellä opiskelen uutta alaa sillä neuvolassa työskentely kävi liian raskaaksi. Tuntuu että elämä pyörii vain sen toivotun raskauden ympärillä ja jää huomaamatta ne elämän tavalliset ja ihanat asiat ku sitä on niin oman kuplan sisällä.”

Mitä lapsettomat haluaisivat muiden ymmärtävän lapsettomuudesta?

Simpukan verkkoyhteisö toi esiin monia näkökulmia lapsettomuudesta, mutta useimmat vastaukset liittyivät siihen, että haluttiin muiden ihmisten ymmärtävän, kuinka kivuliasta tahaton lapsettomuus voi olla.

”Lapsettomuus täyttää ajatukset ja muuttuu arkitodellisuudeksi jota ei voi sivuuttaa. Se sattuu niin kipeästi ja pitkäkestoisesti että synnyttäminen on kevyt kirvely sen rinnalla. Sellaista lohdutusta ei ole, mistä olisi hyötyä tai mikä helpottaisi. Se voi katkeroittaa. Kamalinta on jos joku kysyy jotain lapsettomuuteen liittyvää. Äitienpäivä ja sitä edeltävä kuukausi on mustaa aikaa kun koko ajan muistutetaan siitä miten äitiyttä pitää juhlia ja arvostaa”

”Sen, että se tuntuu kuin joku rakas olisi kuollut. Sen, että se vie sinulta jotain järkyttävän suurta ja rakasta pois, kysymättä tai antamatta mitään tilalle. Sen, että sitä ei koskaan voi ymmärtää jos sitä ei koe itse. Se on esimerkkinä löyhästi verrattavissa siihen, että univerumi kieltäisi sinulta elämäsi rakkaan kanssa elämisen ja elämän jakamisen. Et saisi vaikuttaa asiaan lainkaan. Sinulta viedään vaikutusmahdollisuus ja valinnanvapaus pois täysin.”

Ihmiset voivat olla usein hyvää tarkoittavissa uteluissaan ajattelemattomia. Keskustelua lapsettomuudesta olisi hyvä käydä lapsettoman aloitteesta, sillä kyselyt ja utelut voivat satuttaa lapsetonta.

”–tökeröt kommentit kuten; Oletko raskaana kun hehkut noin tai milloinkas sulle tulee vauva – tuntuu järjettömän pahalta”

Samoin konkreettiset neuvot ja niksit koetaan ahdistaviksi, eivätkä ihmeonnistumistarinatkaan tuo lohtua. Lapseton ei tarkoita pahaa, jos eristäytyy lapsellisista ystävistään, hän vain yrittää selviytyä vaikeasta tilanteestaan.

”Kertomukset kuinka serkun kaima tuli heti raskaaksi kun lopetti stressaamisen. –”

”Lapsia ei välttämättä tule vaikka rentoutuisi, lopettaisi yrittämisen, käyttäisi kaikki kotikonstit…–”

Lapsettomuuteen liittyvää stigmaa haluttiin myös häivyttää ja normalisoida tilannetta. Elämään ilman lapsia on mahdollista myös sopeutua.

”Lapsettomille voi antaa kutsun vauvajuhliin. On hänen oma päätöksensä, tuleeko vaiko ei.”

”– Olen jo hyväksynyt lapsettomuuden ja elämme hyvää elämää mieheni kanssa. Siltikin joskus yllättäen jokin asia voi nostaa tunteet pintaan.”

Tärkeintä on käydä keskustelua lapsettomuudesta aina lapsettoman ehdoilla ja muistaa, että usein neuvoja tärkeämpää on kyky olla läsnä toiselle ja kuunnella.

Kiitos Simpukan verkkoyhteisölle kyselyn vastauksista!

Posted in:

One Comment

  1. Olen lapseton, eronnut eläkeläinen, 68 v.. Äitienpäiväviikko aiheuttaa joka vuotuisen vuoristoradan mielessä. Syynä lähinnä tämä osoittelu…. ei, en halua juhlia Lapsettomien lauantaita, en viettää Tyhjän sylin juhlaa. Haluan itkeä itkuni rauhassa ja palata sitten taas normaaliin yksinäiseen elämääni jota niin moni kadehtii.