Lapsettomuuden muodot

Adoptio- ja sijaisvanhemmuus

Adoptioprosessi on pitkä tie, ja matkan varrella lasta toivovat valmistautuvat vanhemmuuteen syvällisemmin kuin moni biologista lastaan odottava. Prosessin alkuvaiheissa tunteet vaihtelevat oman kelpaamisen epäilemisestä malttamattomuuteen. Adoptioneuvonta ja aiheeseen syventyminen nostavat pintaan asioita, joita muutoin ei ehkä tulisi käsitelleeksi.

Lapsen saapuessa unelma muuttuu arjeksi. Adoptiolapsen yksilölliset ominaisuudet ja mahdolliset ongelmat saattavat synnyttää epäilyä omista kyvyistä. Parisuhde muuttuu jälleen lapsen ottaessa oman paikkansa perheessä. Tuoreet vanhemmat saattavat kokea, että unelman toteuduttua heillä ei ole oikeutta negatiivisiin tunteisiin.

Sijaisvanhemmuus: rakkautta laina-ajalla?

Sijaisvanhempana tai tukiperheenä toimiminen tuo mukanaan monenlaisia haasteita, jotka vaihtelevat tukiperhemuodon mukaan. Yhteistä on kuitenkin vaikeissa elämäntilanteissa elävien lasten ja heidän läheistensä kohtaaminen sekä väliaikaisuuden tunteen kanssa eläminen.

Yhteiset ja omat kysymykset

Matka adoptioon, sijaisvanhemmuuteen tai tukiperheeksi haastaa lapsettoman yhä uudelleen ja uudelleen kohtaamaan sisimpänsä syvimmät kysymykset. Lisäksi monet käytännön asiat vievät aikaa ja voimia. Vanhemmuuteen ei koskaan voi täysin valmistautua. Haaveen toteutuessa edessä ovat uudet haasteet ja kysymykset. Tuntuu hyvältä tietää, että aina löytyy tukea. Samoissa tilanteissa olevien tai niitä kokeneiden kanssa keskustelemalla voi saada voimia vaikeuksiin ja myötäeläjiä onnellisiin hetkiin.

Elämäntilannelapsettomuus

Tahatonta lapsettomuutta pidetään usein fysiologisena ongelmana. Entä, kun sopivaa elämänkumppania ei ole vielä löytynyt tai jos oma seksuaalinen suuntautuminen tuo mukanaan tahattoman lapsettomuuden? Entä, jos omat ja puolison toiveet lapsien suhteen eivät kohtaa?

Lapsettomuuden syy voi esimerkiksi olla myös jokin raskauden tai adoption estävä sairaus tai sen hoito. On olemassa lukuisia eri syitä, joista johtuen lasta kaipaava jää lapsettomaksi elämäntilanteensa johdosta.

Kun lasta toivova ei sovi stereotypioiden määrittämään viitekehykseen, voi ympäristö tietämättömyyden varjolla kohdella armottomasti. Keskustelu vertaisten kanssa antaa näkökulmia ja voimia uusien mahdollisuuksien löytämiseen ja ympäristön paineiden kohtaamiseen.

Itsellisesti hoidoissa oleva tai hoitoja suunnitteleva löytää vertaistukea Helminauha-verkostosta.

Yksin elävä, jonka kohdalla hedelmöityshoidot tai esimerkiksi adoptio eivät ole enää ajankohtaisia, löytää vertaistukea SYKE-verkostosta (Simpukan yksin ja kaksin elävät) tai voit aloittaa keskustelun anonyymisti Simpukan Foorumilla. SYKE-vertaistukiryhmiä kokoontuu tällä hetkellä Tampereella (tampere.syke(at)simpukka.info) ja Turussa (turku.syke(at)simpukka.info).

Voit myös etsiä vertaistukea Vertaisvälityksestä.

Hedelmällisyyshäiriöiset

Kun raskautta aletaan yrittää, harvoin pariskunta keskustelee lapsettomuuden mahdollisuudesta. Hedelmällisyyteen liittyvän häiriön löytyessä saattaa lasta toivovan koko minäkuva sirpaloitua. Kyvyttömyys täyttää sekä omia että yhteiskunnan asettamia odotuksia voi synnyttää tunteen epäkelpoisuudesta ja viallisuudesta.

Tunteiden jakaminen muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa auttaa kohtaamaan vaikeat tunteet, luomaan kokonaiskäsityksen tilanteesta ja pohtimaan tulevaisuuden ratkaisuja.

Hoidoissa olevat ja hoidoissa käyneet

Hedelmällisyyshoidoissa olevan tunteet ovat jatkuvassa myllerrystilassa. Toivo ja epätoivo vuorottelevat. Hedelmällisyyshoidoissa käyvä jännittää hoitojen onnistumista ja mahdollista raskautta jo tilanteessa, jossa yleensä lasta odottava ei vielä tiedä raskaudestaan. Kaikki huomio ja energia tuntuvat menevän hoitoihin. Seksi saattaa muuttua rakkaudenosoituksesta välineeksi päästä tavoitteeseen.

Hoitojen päättyessä pohditaan elämää eteenpäin, joko alkaneen raskauden tai epäonnistuneiden hoitojen kautta. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Kuinka hoitojen päättyminen vaikuttaa omaan itseen ja parisuhteeseen?

Kuka ymmärtää tunteiden vuoristoradan paremmin kuin sen itse kokenut? Suurten kysymysten ja muutosten äärellä keskustelu samankaltaisen tilanteen kohdanneiden kanssa voi selkiyttää kuvaa nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Kaksin elävät

Lapsiunelmasta luopuminen on elämän suuria päätöksiä. Ympäristöstä löytyy aina niitä, jotka olettavat kaksin elämisen olevan vapaaehtoinen päätös eikä olosuhteista johtuva valinta. Toisaalta ulkopuolisen voi olla vaikeaa ymmärtää, että lapsettomuuden jälkeen kaksin elämiseen päätynyt pariskunta voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ilman lapsia. Suru, katkeruus ja ”entä jos?” -kysymykset saattavat seurata lapsetonta halki elämän.

On käsiteltävä monia kysymyksiä ja mahdollisuuksia, ennen kuin päätös kaksin jäämisestä on kypsä. Elämästä löytyy loputtomasti hyviä arvoja ja kokemuksia, joihin kaksin elävillä on rajattomat mahdollisuudet. Kriisi usein vahvistaa parisuhdetta ja sen jälkeen elämään voi löytyä uusi tarkoitus: Minusta ei tullut vanhempaa, mutta voin tehdä jotain muuta tärkeää ja merkityksellistä. Lapsillekin voi löytyä elämästä uudenlainen sija – rooli tätinä, setänä tai aikuisystävänä tuottaa molemminpuolista iloa sekä lapselle että aikuiselle ja tarjoaa mahdollisuuden olla mukana sukupolvien ketjussa. Vertaistuki auttaa lapsetonta saamaan kokonaiskuvan tilanteesta. Elämän kauniit asiat ja monet mahdollisuudet näyttäytyvät paljon selkeämpinä, kun ne saa jakaa toisten kanssa.

Kaksin elävien Facebook ryhmän löydät täältä
ja Simpukan keskusteluryhmän täältä.

Keskenmenoja kokeneet

Raskauden päättyminen keskenmenoon on aina vaikea kokemus. Varsinkin, jos taustalla on useampia keskenmenoja tai lapsettomuushoitoja, menetys voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Lasta toivovat etsivät syytä itsestään ja kokevat pelon tunteita, jotka leimaavat tai estävät yritykset uuden raskauden alkuun saamiseksi.

Keskenmenoa verrataan usein läheisen menetykseen. Suru voi olla niin voimakas, että läheisten resurssit tai ymmärrys eivät riitä auttamaan menetyksen kokenutta. Kokemusten ja tunteiden läpikäyminen muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden kanssa voi antaa tukea ja voimia sekä keinoja oman surun käsittelyyn.

Simpukan keskustelupalstan keskenmenoja kokeneille löydät täältä.

Lapselliset lapsettomat

Kuka on lapseton, ja kuinka monta kertaa? Entä, kun kaivattu lapsi on saatu perheeseen vaikkapa hoitojen tai adoption kautta? Lapsettomuuden kokemus ei häviä lapsen saamiseen, vaan on usein läsnä halki elämän. Pitkän tien jälkeen saavutettu raskaus voi olla vaikeaa aikaa esimerkiksi keskenmenopelon vuoksi. Perhe-elämän sekä lapsen tuomien haasteiden kohtaamisesta syntyvät negatiiviset tuntemukset tuntuvat kielletyiltä. Olenko yhä lapseton? Kuinka käy ystävyydelle muiden lapsettomien kanssa? Mitä, jos kaipaamme lapsellemme sisarusta?

Eikö tosiaan kahta ilman kolmatta?

Usein oletetaan, että onnistuneen raskauden jälkeen uuden lapsen saaminen on itsestäänselvyys. Sekundaarinen lapsettomuus voi yllättää täysin. Aiemmin raskaus on onnistunut, mutta sitten lisää lapsia ei kuulukaan.

Ympäristö harvoin ymmärtää lapsellisen lapsettoman kriisiä. Lapsellista lapsetonta kehotetaan nauttimaan olemassa olevasta lapsestaan. Jopa muut lapsettomat saattavat kokea lapsellisen lapsettoman kriisin olevan pienempi. Kuitenkin suru raskauden epäonnistumisesta ja lapsen kaipuu koskettavat yhtä kipeästi lapsellista lapsetonta kuin muitakin lapsettomia.
Jakamalla ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden lapsellisten lapsettomien kanssa, lasta kaipaava voi löytää uusia näkökulmia ja tukea kriisiinsä.

Lapsellisten lapsettomien Facebook ryhmän löydät täältä
ja Simpukan keskusteluryhmän täältä.

Lapsenlapsettomat

Mitä ajatella ja kuinka reagoida, kun oma lapsi kertoo lapsettomuudestaan? Päällimmäiseksi nousee huoli omasta lapsesta ja tämän jaksamisesta. Moni vanhempi kokee myös syyllisyyttä ja etsii syitä lapsettomuuteen jopa itsestään tai siitä, kuinka on lapsensa kasvattanut:

”Ensimmäisessä hädässäni mietin, annoinko tyttäreni istua pienenä kylmässä maassa liian kauan tai annoinko hänen käyttää kemikaaleja, esimerkiksi deodorantteja tai hiussuihkeita, joissa oli jotain myrkkyjä, jotka olisivat voineet aiheuttaa tämän.” (Lapsettoman isä)

Syyllisyyttä seuraavat avuttomuuden tunteet ja suru lapsenlapsettomaksi jäämisestä. Ei aina ole helppoa antaa tilaa kriisiä läpi käyvälle lapsettomalle, kun ”Miksi lapselleni kävi näin?”-kysymyksen rinnalla leijuu ”Miksi minulle kävi näin?”-kysymys. Kaikki vastaukset voivat tuntua vääriltä ja rohkaisut saavat negatiivisen vastaanoton.

Muiden lapsenlapsettomien kanssa keskustelemalla vanhempi voi löytää tukea suruunsa ja huoleensa. Samanlaisia kokemuksia läpikäyvät ja -käyneet voivat tarjota toisilleen myös apua ja työkaluja lapsettomien tukemiseen.

Miltä lapsettomuus tuntuu?

Hedelmättömyyttä voidaan hoitaa erilaisin lääketieteellisin keinoin. Lapsettomuuden synnyttämä emotionaalinen kriisi jää helposti pienemmälle huomiolle, vaikka se usein värittää koko lapsettoman elämää ja maailmankatsomusta.

Lapsettomasta saattaa tuntua, että ympäristö ei huomaa asian syvyyttä ja vaikutuksia. Läheisten hyvää tarkoittavat neuvot ja rohkaisut synnyttävät kiukun ja loukkaantumisen tunteita. Lapsettomuuden kanssa työskentelevät ammattilaiset saattavat tuntua liian etäisiltä ja kliinisiltä. Tuntemukset vaihtelevat suuresti lapsettomuuden kriisin eri vaiheissa.

Usein nainen ja mies kokevat ja ilmaisevat tunteitaan eri tavoin. Lapsettomuus koskettaa ihmisen kaikkein yksityisimpiä asioita, seksuaalisuutta ja lisääntymistä, eikä niistä ole helppo puhua.

Nainen on usein sosiaalisempi surutyössään. Nainen voi käydä läpi voimakkaat tunteet miestä ”näkyvämmin”. Hän kokee syyllisyyttä, vihaa ja esittää ”Miksi meille kävi näin? Miksi juuri minä?” -kysymyksiä. Nainen voi pelätä yksin jäämistä ja olla huolissaan perheen perustamiseen liittyvistä asioista. Hän kaipaa keskustelukumppania, joka ennen kaikkea on läsnä, kuuntelee ja ymmärtää hänen tunteensa. Syvä suru ja epätoivo voivat ilmetä myös sulkeutuneisuutena tai jopa aggressiivisuutena. Lasten ja perheellisten kohtaaminen voi olla hyvin vaikeaa, ja joskus on helpompaa eristäytyä sosiaaliselta kanssakäymiseltä.

Mies kokee samoja tunteita kuin nainenkin. Hän voi kokea kykenemättömyyttä ja jopa alemmuuden tunteita. Usein huoli puolisosta on niin suuri, että mies piilottaa omat tunteensa, jotta ei rasittaisi niillä puolisoaan. Herkästä aiheesta keskustelu voi olla vaikeaa. Monet miehet peittävät tunteensa ja pyrkivät käsittelemään niitä yksin. Pettymys ja suru ovat kuitenkin molemmille samoja, ja molemmat tarvitsevat tukea

Lapsettomuuskriisi

Ihminen työstää elämän kriisejä vaiheittain. Vaiheet seuraavat toistaan, joskus järjestyskin vaihtelee mutta surutyö seuraa tiettyä kaavaa.

Kuitenkin surun sisältö ja ilmentyminen ovat henkilökohtainen kokemus. Jokainen lapseton kokee kriisin vaiheet omalla yksilöllisellä tavallaan. Lapsettomuuden kriisi on poikkeuksellinen, sillä toivo ja epäonnistumisen tunteet vuorottelevat prosessin eri vaiheissa. Tiettyä hetkeä, josta surutyö alkaa, ei usein ole, vaan kriisiä käydään läpi vuoristoratamaisena ylä- ja alamäkien sarjana.

Vaiheiden tunnistaminen ei auta suruun, mutta se voi antaa kriisiä työstävälle lapsettomalle lohtua ja tietoa siitä, että surun suo ei ole loputon. Lisäksi kriisin vaiheiden ymmärtäminen auttaa läheistä lapsettoman kohtaamisessa ja tukemisessa.

Kriisin vaiheet:

  • shokki
  • kieltäminen
  • viha ja kateus
  • syyllisyydentunne
  • masennus
  • luopuminen ja suru
  • hyväksyminen
  • elämän eheytyminen

Oman surun keskellä on hyvä muistaa, että puoliso ja muut läheiset tekevät surutyötään omalla tavallaan. Monet saavat helpotusta kriisiin puhumisesta. Kertomalla ja analysoimalla tuntemuksiaan ääneen, saa eheämmän kuvan tilanteesta. Usein riittää, että on joku joka kuuntelee, eikä neuvoja tai opastusta tarvita. Ne saattavat tuntua jopa loukkaavilta. Monille apu löytyy muiden lapsettomien kanssa kokemuksien jakamisesta, toisille lohtu löytyy ystävistä ja läheisistä. Ammattiauttaja saattaa olla hyvä vaihtoehto, kun omat voimat ovat vähissä. Kriisistä selviytymisen kannalta tärkeintä on löytää oma kanava tunteiden purkamiselle.

Lapsettomuus parisuhteessa

Voit lukea lapsettomuudesta parisuhteessa SimpukkaParit-osiosta. (LINKKI TÄHÄN)

Lapseton ei ole perheetön


Pelko yksin jäämisestä ja perheettömyydestä on lapsettomuuden kriisin keskeinen huoli. Kuka on perheellinen ja kuka perheetön?

Perheen käsite on moninainen, ja se vaihtelee kulttuureittain ja aikakausittain. Yhteistä erilaisille määritelmille on perheen rakentuminen pitkäaikaisen kiintymyssuhteen varaan. Lapseton ei siis ole perheetön. Perhe voi muodostua kahdesta tai useammasta tahosta, jotka välittävät toisistaan ja haluavat elää yhdessä ja huolehtia toisistaan. Sitä, ovatko tämän yhteisön jäsenet puolisoita vai ystäviä, aikuisia, lapsia tai lemmikkejä, ei voi kattavasti määritellä. Jokainen luo perheensä omilla ehdoillaan.

Lapsiperhe lapsettomalle

Mikäli syystä tai toisesta biologista lasta ei synny, on päätettävä, halutaanko unelmaa lapsesta tavoitella toisin keinoin. Monille seuraava askel ovat hedelmöityshoidot. Yksin tai kaksin elävät voivat löytää uusia unelmia ja tavoitteita sekä elää täyttä elämää ilman omaa lasta. Toisille läheiset suhteet sukulaisten ja ystävien lapsiin tai omiin kummilapsiin tuovat kaivatun ”lapsilisän” elämään. Sijaisvanhemmuus on yleistyvä tapa tarjota rakkautta ja kotiympäristö pienelle ihmiselle. Oma lapsi voi löytää tiensä perheeseen myös adoption kautta.

Hedelmöityshoidot

  • Suomessa hedelmöityshoitoja säätelee Laki hedelmöityshoidoista.
  • Suomessa tehtiin vuonna 2014 noin 13 700 hedelmöityshoitoa, joista kaksi kolmasosaa oli koeputki- ja mikrohedelmöityshoitoja ja kolmasosa inseminaatiohoitoja. Lähes viidesosassa hoidoista käytettiin luovutettuja sukusoluja. (THL: Hedelmöityshoidot 2014-2015)
  • Hedelmöityshoitoja ovat hormonihoidot (esim. ovulaation induktio), inseminaatio ja koeputkihedelmöitys eli IVF ja sen sovellus ICSI. Hoitoja voidaan tehdä omilla tai luovutetuilla sukusoluilla.
  • Suomessa syntyi vuonna 2014 hiukan yli 2400 lasta hedelmöityshoidoista.

Sijaisvanhemmuus

  • Kun biologisilla vanhemmilla on vaikeuksia tarjota lapselleen turvallinen ja tasapainoinen elinympäristö, voidaan lapsi sijoittaa kodin ulkopuolelle, laitos- tai perhehoitoon.
  • Perhehoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden kokea vakaata perhe-elämää sekä luoda läheisiä ihmissuhteita.
  • Lasten sijaisvanhemmuuksia on erimittaisia sekä esimerkiksi lomitus- ja tukiperhetoimintaa.
  • Sijaisvanhemmat koulutetaan eikä heiltä edellytetä tiettyä koulutus- tai työtaustaa. Sijaisvanhempi voi olla myös lapsen sukulainen tai muu läheinen.
  • Vuonna 2014 Suomessa oli lähes 18000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, joista sijaisperheisiin oli sijoitettuna noin puolet.

Adoptio

  • Suomessa adoptiohakijan tulee olla 25 vuotta täyttänyt.
  • Adoptoida voi yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa. Avoliitossa elävät eivät voi adoptoida yhdessä.
  • Yläikärajaa ei varsinaisesti ole laissa määritelty, mutta käytännössä adoptiovanhemmilla ja lapsella saa olla korkeintaan 40–45 vuotta ikäeroa.
  • Tilastokeskuksen mukaan kotimaisten adoptioiden määrä vuonna 2015 oli 284 kpl.
  • Vuonna 2015 ulkomailla syntyneitä adoptoitiin Suomessa 123 kpl. Suomeen eniten on tullut lapsia Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja Thaimaasta.
  • Adoptiota säätelee suomalainen lainsäädäntö ja kansainvälisten adoptioiden osalta myös lapsen syntymämaan laki sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus ja Haagin sopimus.