Mitä odottaa, kun et odota (1/6)

hiekkaan on piirretty sydän ja sen sisään kirjaimet "m" ja "a".

”Tästä se lähtee. Starttilaukaus perhe-elämään. Nyt olemme vielä kaksin, vajaan vuoden päästä meitä on jo kolme. Olenko valmis isäksi? Opiskelut takana, molemmilla vakituiset työpaikat ja nyt olemme jo naimisissakin. Seuraavaksi teemme lapsen ja sitten ostamme asunnon ja hankimme farmariauton, jos aikaisemmin hankkimamme viisiovisen Toyotan takakontti osoittautuu liian pieneksi.” Jälkeenpäin olen lähinnä huvittanut itseäni muistelemalla ajatuksiani kesältä 2012.

Ensimmäinen lapsettomuuden minulle opettama asia oli se, että minulle oli karkeasti ilmaistuna valehdeltu. Yläasteen terveystiedon tunneilta seksuaalikasvatuksen osalta päähän jäi lähinnä ajatus siitä, että koskaan ei voi olla liian varovainen. Kärjistetysti esitetty käsitykseni oli, että tyttö saattaa tulla raskaaksi, jos erehtyy legendan mukaisesti pesemään molempien alushousut samassa pyykkikoneessa. Miksi terveystiedon tunneilla tai koulussa ylipäätään kukaan ei maininnut koskaan sanallakaan lapsettomuutta ja sitä, kuinka vaikeaa tai jopa mahdotonta lapsen saaminen voikaan olla?

Muistan hämärästi seitsemän vuoden takaisia ensimmäisiä ajatuksiani siitä, jos lapsen tekeminen ei meiltä onnistukaan. Kyllä, ”tekeminen”. Myöhemmin olen oppinut vihaamaan sanaparia ”lapsen tekeminen”. Pelonsekaiset odotukset raskausajasta ja vauvan tulemiseen valmistaumisesta vaihtuivat kuukausi ja pettymys toisensa perään pelkoon siitä, mihin kaikkeen tässä oikeastaan pitäisikään valmistautua. Lapsettomuudesta jo ennen meitä kärsineiden läheistemme myötä tiesimme jotain sen aiheuttamasta tuskasta. Ei kai nyt meillä voi olla mitään tuollaista edessä? Eihän?

Olisi helppo sanoa, kuinka paljon helpommalla olisimmekaan päässeet, jos emme olisi koskaan ajaneet lapsettomuuden seinään nilkka suorana, talla pohjassa. Miltä kaikelta olisimmekaan säästyneet. Kaikki se epävarmuus, tuska, suru, epätoivo, kovaa ja korkealta putoaminen, katkeruus, kateus… kaikki. Olisi helppo sanoa, että meidän olisi ollut parempi olla edes koskaan yrittämättä lasta. Välttää kaikki ne lukemattomat itkut, fyysisiä oireita aiheuttava henkinen paha olo, kaiken turhaksi tunteminen.

Ei. Ilman lapsettomuutta minä en olisi minä ja me emme olisi me. Lapsettomuus on osa minua, halusin sitä tai en. Niin hyvässä kuin pahassakin. Minä olen lapseton.

– Antti

Tämä kirjoitus aloittaa Miesten viikon blogikirjoitusten sarjan, jossa kerrotaan tahattomasti lapsettoman Antin tarina. Julkaisemme päivittäin maanantaista lauantaihin yhden kirjoituksen Antin taipaleelta.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Leuka rintaan ja kohti uusia tutkimuksia (2/6)

Lue lisää