Onnellisen odotuksen loppu

nainen istuu sängyllä

Raskaus on lapsettomuutta kokeneille oikea lottovoitto. Raskaaksi tullessa maailma täyttyy haavekuvista ja ihanista tulevaisuuden suunnitelmista. Joskus haavekuvista joutuu luopumaan ja kipu tuntuu sekä fyysisenä että henkisenä.

”Valitettavasti sykettä ei löydy”

Onnellista odotusta oli tammikuun lopulla takana noin kymmenen viikkoa, kun erinäisten oireiden vuoksi aloin epäillä, ettei kaikki ole kunnossa. Olin toki lukenut netin ihmeellisestä maailmasta, että yhdeksännen raskausviikon jälkeen keskenmenot ovat harvinaisia ja jos on kerran jo nähnyt ultrassa sykkivän sydämen, ei todennäköisesti ole huolta tulevasta.

Varasin kuitenkin yksityiselle toimijalle ajan ultraan ja saavuin paikalle yksin, sillä mieheni ei valitettavasti päässyt mukaan. Kauniisti sisustetun huoneen rauhallinen tunnelma karisi täysin siinä vaiheessa, kun lääkäri aloitti ultraamisen. Täysi hiljaisuus. Tunnilta tuntuvan hetken jälkeen lääkäri sanoi syvästi pahoitellen kauheimmat kuulemani sanat; ”Valitettavasti sykettä ei löydy, olen pahoillani.” Muistelen vastanneeni vain joo.

Ajoin autolla kotiin, avasin kotimme oven ja juoksin vessaan oksentamaan. Järkytys muuttui fyysiseksi pahoinvoinniksi ja pystyin vain itkemään ja oksentamaan. Keskenmeno oli itselleni hyvin raskas kokemus ja käsittelin asiaa paljon niin mieheni kuin vertaistuenkin kanssa. Yllätyksekseni en ollutkaan ystäväpiirini ainoa keskenmenon saanut, vaan meitä oli muitakin. Aihe vain on tabu.

”Ainakin voit tulla raskaaksi luonnollisesti”

Vaikka sydämemme oli murtuneita suuresta menetyksestämme, päätimme aloittaa uuden raskauden yrittämisen heti, kun raskaustesti taas näyttäisi negatiivista. Uskoimme, että uuden raskauden alkuun saaminen peittäisi alleen negatiiviset tunteet ja toisi elämäämme sitä iloa ja valoa, jota olimme jo vuosia toivoneet. Vaikka elämä oli näyttänyt juuri raadollisuutensa, luotimme kuitenkin lääkäreihin ja heidän sanoihinsa siitä, että uusi raskaus olisi hyvin todennäköinen. Ja onnellisemmalla lopputuloksella.

Uskoimme siis lääkäreihin ja lääketieteeseen, vaikka erään lääkärin sanat keskenmenon jälkeen eivät varsinaisesti lohduttaneet. Hänen mielestään oli upeaa, että raskaus oli saatu alulle. Siinä hetkessä kommentti tuntui todella pahalta. Lääkäri yritti lohduttaa kertomalla kuinka moni pariskunta kokee lapsettomuutta sekä keskenmenon. Mietin hiljaa mielessäni, että olin siis saanut niin sanotusti lottovoiton negatiivisilla asioilla, saavutus kai sekin on.

Puolen vuoden ns. luomuna yrittämisen jälkeen saimme ottaa yhteyttä klinikalle uudelleen. Sattumalta klinikalla oli kesätauko, joten lapsettomuushoitojen aloittaminen siirtyi loppukesään. Kesä meni odottaessa, mutta toisaalta pakollinen tauko teki myös hyvää. Nautin lämpimistä ilmoista, uin, söin terveellisesti ja vietin aikaa perheeni kanssa.

”Kolmannen kierron kohdalla olin jo varma, etteivät lääkkeet toimi”

Kesätauon jälkeen pääsimme taas takaisin lapsettomuushoitojen pariin ja kaivoin lääkekaapista edelliselle syksylle ostetut ovulaatioinduktiolääkkeet esille. Ensimmäisessä kierrossa minua jännitti hyvällä tavalla, olisikohan tässä vastaus lapsitoiveeseemme? Valitettavasti ensimmäisessä kierrossa lääke ei tuonut toivottua vastetta ja lääkemäärää nostettiin.

Sivuoireet alkoivat ja tunsin oloni väsyneeksi ja mielialani vaihteli. Tätä se elämä sitten on, ainaista odottamista ja väsymystä. Tiuskin työkaverille ja häpesin sekunnin päästä syvästi möykkäämistäni. Haukottelin kokouksissa ja nukuin päiväunia. Joinain iltoina olin hyvinkin toiveikas tulevaisuuden suhteen ja maalailin mielessäni lastenhuoneen seiniä, kun aamulla taas itkin sängyssä, ettemme tule ikinä saamaan lasta. Mietin jopa, saankohan potkut, kun en enää ole se iloinen ja energinen oma itseni. Itkin sitäkin salaa iltaisin. Onneksi mieheni on rauhallinen, jalat maassa -tyyppi ja tasapainotti tuuliajolla olevaa mieltäni.

Toisessa kierrossa lääkemäärän nosto toi vastetta ja ultrassa todettiin lääkkeen toimivan hyvin, ei muuta kuin uutta yritystä kehiin. Toinen kierros ei kuitenkaan toivottua tulosta tuonut ja kolmannen kierron kohdalla olin jo varma, etteivät lääkkeet toimi. Keskustelimme lapsettomuusklinikan henkilökunnan kanssa ja teimme hoitosuunnitelman inseminaatiohoitojen aloittamisesta viidenteen kiertoon. Kävimme mieheni kanssa läpi tulevia hoitoja ja aloimme valmistautua henkisesti tulevaan inseminaatioon. Olimme onnellisia siitä, että meillä on vielä paljon mahdollisuuksia hoitojen suhteen ja samaan aikaan harmissamme, ettei ns. kevyet hoidot toimineet meillä. Katsoimme kalentereitamme kiireisen kevään osalta ja päätimme laittaa kaikki energiamme tuleviin kuukausiin.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Luulin, että lapsia saadaan tekemällä

Lue lisää