Parisuhde tunteiden näyttämönä – opi tunnistamaan tunteesi

Meillä jokaisella on jatkuvasti päällä jokin tunnetila. Taito tunnistaa tunteita kuitenkin vaihtelee. Tietoisuus omista tunteista ja niiden ilmaisu toisille on avain elämänmakuiseen elämään ja parisuhteeseen.

Parisuhde on itsessään vahvasti tunnesuhde – tunteemme kumppaniamme kohtaan vaihtelevat koko tunnekirjon väreissä. Kun siihen lisätään lapsettomuuden aiheuttamat tunteet ja esimerkiksi hormonien vahvistamat tunnereaktiot, soppa on valmis.

Ilman tunteita mikään ei tuntuisi miltään. Toisaalta elämä olisi turhan kaoottista, jos toimisimme impulsiivisesti pelkästään tunteidemme ohjailemina. Tunne ja järki eivät siis ole toisiaan poissulkevia, vaan molempia tarvitaan tasapainoiseen elämään. Tunteiden käsittely vaikuttaa positiivisesti henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme, ja on erityisen tärkeää lapsettomuutta läpi käyville.

Tunteiden vuoristoradassa

Toivon, pettymysten ja surun kierteessä tekisi mieli sulkea kaikki tunteet ulkopuolelle. Tunteiden kieltäminen saa ne kuitenkin ottamaan vielä suuremman vallan. Tukahduttaminen vain sysää kuormaa tulevaisuuteen ja voi muodostaa tunnelukkoja, jotka turruttavat ja pahimmillaan estävät myös ilonsukuisten tunteiden kokemisen. Myös vaikeasti siedettävät tunteet tarvitsee tunnistaa ja nimetä – jo se helpottaa oloa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja niiden viestiä kannattaa kuunnella.

Lapsettomuuteen liittyvistä vaikeista tunteista saatetaan kokea häpeää, eikä niistä siksi haluta puhua edes oman kumppanin kanssa. Erityisesti vihan tunteet, jotka kohdistuvat esimerkiksi raskaana oleviin, koetaan usein pelottavina. On tärkeää tietää, että nämä tunteet ovat tavallisia ja niistä puhuminen auttaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja niiden viestiä kannattaa kuunnella. Negatiivisina koettujen tunteiden avulla voidaan esimerkiksi puolustaa omia rajoja ja ottaa tarvittavaa etäisyyttä.

Kannattaa muistaa, että tunteilla on tunteiden luonne – ne tulevat ja menevät. Niin hyvässä kuin pahassakin, mikään tunne ei ole pysyvä. Voit kokeilla, pystyisitkö tunnemyrskyssä pelkän tunteen kokemisen sijasta myös havainnoimaan tunnetilaasi. Pysähtymään sen äärelle ja vain sietämään tunnetta. Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Onko tunne puhtaasti esimerkiksi surua, vai sekoittuuko siihen jotain muuta? Mitä tämä tunne kertoo minusta?

Tunteet parisuhteessa

Lapsettomuus tuo usein mukanaan myös ulkopuolisuuden tunteita. Tällöin parisuhteessa olevilla korostuu tarve tulla ymmärretyksi oman kumppanin puolelta – hänen kanssaanhan ollaan yhdessä saman tilanteen edessä, eli hän jos kuka ymmärtää. Molemmat parisuhteen osapuolista kuitenkin kokevat lapsettomuuden omalla tavallaan. Kriisin keskellä yhteys kumppanin kanssa väistämättä katkeaa ajoittain. Olennaista onkin se, miten pari pystyy luomaan yhteyden toisiinsa aina uudelleen. Kukaan ei ole ajatuksenlukija, joten toinen toisemme ymmärtämiseksi tarvitsemme sanoja ajatustemme, kokemustemme ja tunteidemme kertomiseen.

Tarvitsemme myös tahtoa sekä kykyä kuulla kumppanin sanoma. Erityisesti taito vastaanottaa toisen tunteita on tärkeä. Kun kumppani itkee lapsettomuuden tuskaa, voi toisen hädän kohtaaminen tuntua pelottavalta ja itsensä kokea avuttomaksi, kun asiaa ei voi ratkaista. Tällöin olisi tärkeää vain olla läsnä ja antaa kumppanille lohtua siten kuin hän toivoo. Monesti lohduttava kosketus auttaa ja sen kertominen, että ”kuulen hätäsi ja tunteesi, olen tässä”. Ihmiset kaipaavat lohdutusta eri tavoin – toivotut tavat on hyvä ottaa puheeksi molemmille rauhallisella hetkellä.

Harjoittele:
TUNNISTA JA NIMEÄ TUNTEESI: Poimi oheisesta tunnelistasta lapsettomuuteen liittyviä tunnesanoja, jotka juuri tällä hetkellä koet osuvan omalle kohdallesi. Pysähdy hetkeksi niihin tilanteisiin, jotka aiheuttivat tunteet, jotka kirjoitit ”tunnelappuusi”. Pyydä kumppaniasi tekemään samantapainen listaus. Vaihda ”tunnelappuja” kumppanin kanssa.

ILMAISE TUNTEESI: Kerro kumppanillesi tilanteista tai asioista, jotka aiheuttivat kyseisen tunteen ja siitä, miksi kirjasit sen ylös. Kerrotaan yksityiskohtaisesti ja avoimesti. Ei etsitä esim. syyllistä, vaan muistetaan, että tunne on minun ja se on tosi. Kumpikin kertoo vuorollaan, mitä on pohtinut ja kirjoittanut. Toinen kuuntelee keskeyttämättä.

Millaisia havaintoja teitte tunteisiinne liittyen? Millaista on puhua omista tunteistaan? Mitä tunteet kertovat? Millaista tukea kaipaatte toisiltanne tunteita herättävissä tilanteissa?

 

Teksti on julkaistu aiemmin 01/2017 Simpukka-lehdessä ja sen kirjoitti Leena Tuutijärvi.

Posted in: