Terhi Piltonen tutkii munasarjojen monirakkulaoireyhtymää

Simpukka-lehden 3/2018 numerossa on Terhi Piltosen kirjoittama juttu munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä (PCOS) ja uusimmista tuulista sen tutkimuksen saralla. Tässä lehtijutun verkkojatkossa käsitellään Piltosen taustaa PCOS-tutkimuksen parissa.

Monirakkulainen oireyhtymä (PCOS) on yleisin hormonaalinen häiriö lisääntymisiässä olevilla naisilla, esiintyvyyden ollessa 10–15%. PCOS:aan liittyvä lapsettomuus johtuu useimmiten ovulaatiohäiriöstä. Kyseessä on lähinnä heikentynyt kyky saada lapsia, ei hedelmättömyys, sillä hoitojen avulla PCOS-naiset saavat vähintään yhden lapsen yhtä usein kuin muut naiset, eli ennuste on hyvä!

Tutkimusta yhdysvaltalaisessa yliopistossa

Piltonen on synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri, dosentti, kliininen tutkija ja tutkimusryhmän johtaja. Hän on opiskellut Oulussa lääketiedettä sekä taloustieteellisessä tiedekunnassa johtamista. Terhillä on takana kaksivuotinen post-doc tutkimusprojekti Professori Linda Giudicen endometrioosia ja endometriumin toimintaa selvittävässä laboratoriossa UCSF:ssa, San Franciscossa. Hänen oma aiheensa oli PCOS-naisten endometriumin toiminta. Tällä hetkellä hän suorittaa kaksivuotista lisääntymislääketieteen lisäkoulutusohjelmaa. Terhi kertoo olevansa onnekas, koska voi tehdä puolet työajastaan kliinikkotutkijan työtä ja toisen puolen itselleen tärkeää potilastyötä.

Terhi kertoo aloittaneensa väitöskirjatyön naisen miessukuhormonituotannosta ja PCOS:sta jo lääkäriopintojensa aikana. ”Vaikka suunnitelmissani ei alun pitäen ollut tutkimuksen tekeminen tai kliinikkotutkijan ura, aihe vei täysin mennessään. Väittelin samana vuonna kun valmistuin yleislääkäriksi. Tutkimusprojektini jatkuivat tämänkin jälkeen erilaisten kliinisten lääketutkimusten ympärillä ja ohjasin yhdessä professori Juha Tapanaisen kanssa LT Johanna Puurusen PCOS-aiheista väitöskirjaa. Tutkimuksen siivittämänä oli erittäin luontevaa jatkaa erikoistumista synnytys- ja naistentauteihin. Lisääntymislääketiede tukee tutkimustani ja toisaalta kliininen työ antaa eväät tutkimukselle. Olen tehnyt tutkimusta sekä PCOS:sta, että endometrioosista, jotka yhdessä edustavat suurinta osaa lapsettomuuspotilaiden diagnooseista ja siten lisääntymislääketieteen lisäkoulutusohjelma tukee hienosti myös tutkimustani.”

Miksi halusit lähteä tutkimaan PCOS:aa?

Olen aina ollut kiinnostunut endokrinologiasta ja hormonien vaikutusmekanismeista. Professori Juha Tapanaisen johdolla pääsin tutustumaan miessukuhormonien maailmaan jo väitöskirjatyöprojektissani. Toisaalta PCOS ja endometrioosi ovat erittäin yleisiä hormonaalisia häiriöitä, mikä on vahvistanut tunnetta siitä, että teemme tutkimusryhmässä tärkeää työtä.

Mikä on työssäsi parasta? Mikä on työssäsi vaikeinta?

Parasta on ihmisten kohtaaminen ja se, että onnistumme asiantuntijatiiminä auttamaan. Toisaalta, lääketieteelläkin on rajansa. Vaikeinta on myöntää, että emme voi tai osaa enää auttaa enempää.

Miten toivot lapsettomuushoitojen kehittyvän urasi aikana ja millaista kehitystä olet jo nähnyt urasi aikana?

Toivoisin hoitojen kehittyvän vieläkin kevyemmiksi, turvallisemmiksi ja tehokkaammiksi. Odotan innolla myös alan teknologista kehittymistä, mikä on oman urani aikana näkynyt erityisesti ultraäänilaitteissa sekä IVF-laboratoriossa.

Miten toivoisit tahattomaan lapsettomuuteen suhtauduttavan yhteiskunnassamme? 

Toivottavasti yhteiskunta näkee myös jatkossa lapsettomuushoitojen palvelevan yhteiskuntaa siten, että esimerkiksi korvattavuus pysyisi vähintään olemassa olevalla tasolla niin, että varallisuus ei olisi rajoittava tekijä hoitoihin hakeutumiselle.

Myös ihmisten inhimillinen ja kunnioittava kohtaaminen ovat olleet monissa keskusteluissa pinnalla ja toivon, että nämä asiat muistettaisiin myös lapsettomuudesta puhuttaessa.

Kerro joku urasi huippuhetki, jolloin koit todella onnistuneesi tai olevasi innoissasi työstäsi!

Huippuhetkiä on onneksi ollut useita. Pitkällisten hoitosuhteiden päättyminen synnytykseen ja positiivinen palaute asiakkaalta ovat aina ihania asioita. Tutkimuksessa saavutetut tulokset, jotka ovat selkeästi vaikuttaneet hoitokäytäntöihin jaksavat aina innostaa ja vahvistaa tunnetta tutkimuksen tekemisen tärkeydestä.

Viimeaikaisin huippuhetki oli kansainvälisen PCOS-käypähoitosuosituksen julkaiseminen heinäkuun alussa ESHRE-kokouksessa. Koko projekti lähti liikkeelle omasta turhautumisestani siihen, että tutkimustulokset harvoin johtavat kliinisiin hoitopäätöksiin ja laajamittaiseen tietoisuuden lisäämiseen. Seuraavat vuodet käytämme tehokkaasti käypähoitosuosituksen levittämiseen ja uuden päivityksen suunnitteluun.

Mitä uutta PCOS:n tutkimukseen kuuluu?

Uusimpana saavutuksena voin innolla todeta, että julkaisimme juuri kansainvälisen PCOS-käypähoitosuosituksen. Kansainvälinen työryhmä teki töitä kolmen vuoden ajan tämän suosituksen aikaansaamiseksi. Syndrooman ympärillä on myös käyty paljon keskustelua syndrooman nimen vaihtamisesta. Ongelmana on ollut hyvän, yleisesti hyväksytyn nimen löytäminen. Toistaiseksi asia on jäänyt keskusteluasteelle.

Koko suositus on luettavissa täällä.

Lue koko juttu PCO-syndroomasta Simpukka-lehdestä 03/2018. Lehti lähetetään jäsenille neljä kertaa vuodessa.

 

Posted in: