Helminauha-hanke

Helminauha -hanke tarjoaa tietoa, tukea ja toimintaa lahjasoluperheille

Helminauha – tietoa ja tukea lahjasoluperheille, on STEA:n rahoittama kolmevuotinen hanke (2019-2021), jonka tarkoituksena on tukea lahjasukusolujen avulla lapsen saaneita perheitä. Hankkeen tavoitteena on, että vanhemmat saavat tietoa ja tukea lapsen alkuperään liittyvien kysymysten käsittelyyn sekä valmiuksia puhua lasten kanssa lahjasolutaustasta. Yhtä lailla tärkeää on, että lahjasoluperheitä kohtaavat ammattilaiset saavat valmiuksia tukea lahjasolutaustaisia perheitä.

Tulossa!

  • Hankkeen kotisivut aukeavat syksyllä 2019, kotisivuille kootaan tutkimus- ja kokemustietoa kattavasti.
  • Kehittäjätiimin haku on auki 23.6. saakka. Lisätietoja löydät täältä.
  • Lahjasoluperheiden perhepäivä 31.8. Tapiolan asukaspuistossa, Espoossa. Lisätietoja löydät täältä.
  • Lahjasoluperheiden perhevalmennus 12.10. & 16.11. Tampereella, ilmoittautuminen aukeaa 24.6. Lisätietoja löydät täältä.

SimpukkaParit-projekti 2014-2018

Simpukan parisuhdetoimintaa kehitettiin RAY:n rahoittamassa SimpukkaParit-projektissa, joka kesti 2014–2016. Projektin aikana kehitettiin malli vertaistukeen perustuvalle parisuhdetoiminnalle. Pääyhteistyökumppanina oli Parisuhdekeskus Kataja, jonka kanssa teemme antoisaa yhteistyötä edelleen. Parisuhdetoiminta on jatkunut osana Simpukan perustoimintaa projektin jälkeen, ja toimintaa kehitetään jatkuvasti vastaamaan entistä paremmin tahatonta lapsettomuutta kokevien tarpeita. Otamme mielellämme vastaan kaikki ideat, palautteet ja toiveet parisuhdetoimintaan liittyen!

Toisten vertaisten tapaaminen ja kokemuksen jakaminen on korvaamatonta myös parisuhdetyössä. Vastaavaa, lapsettomuuden kokemukset huomioivaa tukea ei välttämättä saa tavanomaisilla parisuhdekursseilla. SimpukkaParit-toiminnassa löydetään uusia voimavaroja yhteiseen elämään ohjatun työskentelyn, vertaistuen, toiminnan ja rennon yhdessäolon keinoin

Vaali parisuhdettasi

Rakkaus riittää pitkälle, mutta jotta parisuhde voisi hyvin pitkään, on sen eteen tehtävä myös työtä. Suhteen alkuvaiheessa vasta rakastuneina on vaikeaa uskoa, että joskus emme olisikaan näin onnellisia. Parisuhteessa erillisiksi kasvaminen on välttämätöntä ja palvelee hyvinvointiamme: opimme rakastamaan toisiamme sellaisina kuin olemme, antamaan toisillemme tilaa ja kunnioittamaan toistemme erilaisuutta. Tuomme parisuhteeseemme omat ”kulttuurimme”, temperamenttimme ja kasvuympäristömme vaikutukset ja voimme olla tavoiltamme hyvinkin erilaisia keskenämme. Erilaisuutemme on kuitenkin rikkaus ja mahdollisuus, eikä sen tarvitse olla uhka parisuhteellemme.

Rakkaus on tahtoa, taitoa, tunnetta ja tietoa.

Erilaiset elämänvaiheet ja kriisit, joista lapsettomuus on eräs elämän pahimmista, haastavat parisuhteen. Lapsettomuus pakottaa meidät kohtaamaan itsessämme ja kumppanissamme uusia puolia kun asiat eivät menneetkään siten kuin olimme toivoneet ja suunnitelleet. Saatamme epäillä itseämme puolisona, kyseenalaistaa yhteisen elämämme mielekkyyden ja pelätä parisuhteemme tulevaisuuden puolesta.

Lapsettomuus on pariskunnan yhteinen asia, mutta voi aiheuttaa välillemme myös erimielisyyttä ja ristiriitoja. Usein puolisot käsittelevät asioita eri tavoin ja eri tahtiin, mikä voi tuntua turhauttavalta ja johtaa riitelyyn tai vetäytymiseen. Ratkaisemattomat ristiriidat voivat etäännyttää meitä toisistamme henkisesti ja fyysisesti. Taito käsitellä rakentavasti näitä hankalia tilanteita ja ristiriitoja suojaa parisuhdetta myös niinä vaikeimpina aikoina. Parisuhdetaitoja kannattaa opetella ja vahvistaa jo ennen kuin joudumme umpikujalta tuntuviin tilanteisiin.

Vuorovaikutustaidot parisuhteessa

Vuorovaikutus on avain läheiseen suhteeseen. Opettelemalla vuorovaikutustaitoja ja vahvistamalla niitä opimme tuntemaan paremmin ja ymmärtämään hänen toimintatapojaan. Samalla opimme tuntemaan omia toiveitamme ja tarpeitamme ja ilmaisemaan niitä kumppanillemme. Opimme ymmärtämään, mikä tekee meidät onnellisiksi ja kertomaan siitä toisillemme.

Vuorovaikutus= vaikuttaminen + vaikuttuminen + vuorot

Voimme vaikuttaa toiseen kun kerromme ajatuksistamme, tunteistamme ja kokemuksistamme. Voimme kuitenkin vaikuttaa vain, jos olemme molemmat valmiita myös vaikuttumaan. Tarvitaan siis aktiivista toisen kuuntelemista, kuuntelua keskeyttämättä ja ajatuksella. Kuuntelemalla osoitamme kumppanillemme, että olemme hänestä kiinnostuneita, arvostamme häntä ja pidämme hänen ajatuksiaan tärkeinä.

Puhuminen on oman sisäisen maailman jakamista, mikä on parisuhteessa ja läheisyyden kannalta erityisen tärkeää. Kumppanillamme ei ole mitään mahdollisuuksia tietää, mitä tunnemme ja ajattelemme, jollemme kerro siitä hänelle.

Edes rakkaus ei tee meistä selvännäkijöitä tai ajatustenlukijoita.

Tunteet keskiössä

Parisuhde on tunnesuhde ja meillä on sisäsyntyinen tarve päästä tunneyhteyteen kumppanimme kanssa. Parisuhteessa meidän pitää voida luottaa siihen, että kumppani vastaa, kun lähestymme häntä ja tunnetarpeemme tulevat hänen kanssaan vastatuiksi. Meillä kaikilla on tunteita, mutta olemme niistä tietoisia eri tavoin. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen ovat taitoja, joita tarvitaan toimivassa parisuhteen vuorovaikutuksessa. Tunteiden käsittely vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme.

Tunteista puhuminen lisää läheisyyttä, mutta parisuhteessa meidän on voitava olla totta kaikkien tunteidemme kanssa, myös vaikeina koettujen. Kun myönteisinä koetut tunteet kuten riemu ja rakkaus motivoivat meitä ja saavat meidät tuntemaan kuuluvamme yhteen, voivat hankalina koetut tunteet kuten pettymys ja huoli repiä kipeästikin meitä erilleen muista. Negatiivisina koettujen tunteiden avulla voidaan kuitenkin puolustaa omia rajoja ja ottaa tarvittavaa etäisyyttä. Lapsettomuuteen liittyy tunteita, joista saatetaan kokea häpeää eikä niistä siksi haluta puhua edes oman kumppanin kanssa. On tärkeää tietää, että nämä tunteet ovat tavallisia ja niistä puhuminen auttaa. Tunteiden kieltäminen saa ne ottamaan vieläkin suuremman vallan. Tukahdutetut tunteet näyttäytyvät usein kiukkuna. (Lue lisää: tunteet kehossa)

On tärkeää muistaa, että olemme itse vastuussa omista tunteistamme. Kokemamme tunteet eivät ole esimerkiksi kumppanimme syytä, vaan ne kertovat meistä itsestämme jotain tärkeää. Tunteisiin liittyvät toimintamallit kuten huutaminen, tavaroiden heittely, vetäytyminen tai poistuminen ovat usein opittuja, mutta silti valitsemme toimintamallit itse. Tunneyhteyttä voi itse tehdä toimivammaksi harjoittelemalla vuorovaikutusta.