Puolituttu, älä utele lapsista

Neljä ihmistä tekee töitä pöydän ääressä. Tietokone, kahvikuppi, lehtitöitä ja kyniä. Kasvot eivät näy selkeästi.

Teksti Metti Löfberg, Simpukka ry:n vapaaehtoinen. Teksti on julkaistu ensin kolumnina Simpukka 3/2019 -lehdessä.

Olin työmatkalla puolitutun kollegan kanssa. Viikon ajan kuuntelin kysymyksiä lapsitoiveistani, huomioita sopivasta lastentekoiästäni ja kommentteja oletetuista prioriteeteistani kuten ”Kyllä sä sitten tajuat, kun olet äiti”.

Niin. Kunpa tajuaisinkin. Kunpa saisinkin mahdollisuuden tajuta.

Vihje työpaikkojen utelijoille: Se 30-vuotias lapseton kollega, jonka kanssa vaihdat välillä kuulumisia kahvihuoneessa, on todennäköisesti tullut ajatelleeksi asiaa itsekin. Se 25-vuotias määräaikainen osaa todennäköisesti laskea oman kiertonsa ilman uteluitasi.

Se 42-vuotias kopiokoneen takana itkevä esimies ei todennäköisesti kaipaa kyselyitäsi lapsettomuutensa syistä.

Lapsia ei vain tehdä

Olen ehtinyt kuulla uteluita lapsitoiveistani yli vuosikymmenen ajan. Oikeammin olen kuullut uteluita aikeistani tehdä lapsia.

Knoppitieto kyselijöille: Lapsia ei niin vain tehdä. Jos tehtäisiin, minulla olisi kahdeksan.

Valitsen uteluihin sopivan vastauksen kuukautiskiertoani mukailevan pettymys-toiveikkuus-käyrän asennon mukaan.

Useimmiten vain vaihdan puheenaihetta: olen myöhässä jostakin, on kova kiire ja vettäkin täytyy mennä hörppäämään juuri nyt.

Joskus sovinnaisuus väistyy epäreiluuden kokemuksen tieltä ja vastaan: ”Mitenkä oma seksielämäsi? Alat olla siinä iässä, että kohta se ei enää onnistu.”

Kerron, jos haluan

Työelämä on riittävän kuormittavaa ilman, että pitäisi joutua avautumaan puolitutuille. Muiden lasten kevätjuhlat ja huvipuistovalokuvat kestää itkua niellen, jos saa itse jättäytyä kuuntelijan rooliin. Onneksi on niitäkin kollegoita, joiden huoneisiin voi piiloutua itkemään ja hakemaan tukea. Heidän ansiostaan työstä on mahdollista selvitä huononakin päivänä.

Haluan tietää mitä työkavereiden lapsille kuuluu ja kuinka he uskalsivat laskea vesiliukumäkeä. Haluan kuulla lähteneistä maitohampaista ja uusista raskauksista. Samalla haluan surra rauhassa sitä, etten itse ole raskaana.

Siispä sanon sinulle, utelias kollega: kerron kyllä itse, jos on jotakin kerrottavaa. Kerron, jos haluan.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit