Puuttuva isovanhemmuus

naisoletetun sivuprofiili. hän katsoo kiikareilla maisemaa. punaiset kiharat hiukset ja raitapaita.

Iän myötä lapseton kokee hetken, jolloin lähipiiriin syntyvät ensimmäiset lapsenlapset. Silloin hän huomaa, että hänestä ei tule mummoa tai vaariakaan. Uuden sukupolven syntymä nostaa pintaan vaille jäämisen tunteet, jotka ovat tuttuja lapsettomuuskriisin ajalta. Tunteiden sävy on nyt toinen, sillä siihen liittyy käsitys elämän rajallisuudesta.

Lapsenlapsettomuutta ei ole nostettu julkisuudessa puheenaiheeksi. Se oli yhtenä teemana Simpukka-viikolla 2021. Psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo luennoi lapsenlapsettomuudesta ja hän lähettää terveisiä Simpukan jäsenille:

–Julkisuuteen tarvitaan tarinoita erilaisista lapsenlapsettomista, kaksin tai yksin elävistä ja siitä kuinka tilanteeseen päädyttiin joko kumppanin puuttumisen vuoksi, hoitojen jälkeen, adoption epäonnistuessa, keskenmenon tai sairauden takia. Tietoa ei tarvita vain asiantuntijoilta, vaan kokijoiden kautta. Tieto lisää ymmärrystä lapsenlapsettomuudesta ja normalisoi siihen liittyviä vaikeita tunteita, kuten häpeää.

Lapsenlapsettomuus tulee lapsettomalle uutena tilanteena, joka nostaa esiin pelkojakin. Kun lapsia ei ole, kuka huolehtii minusta vanhana? Jäänkö yksin? Kenelle jätän perinnön? Kuka muistaa minua kuoltuani?

–Elämän rajallisuuden kokemus saa lapsettoman miettimään, kenelle voin jakaa elämääni. Kuka katselee valokuviani? Keski-iän jälkeen on useimmille tarpeellista, että saisi kuvata jollekin, miten elämäni meni, kertoa koko elämänkaari. On oleellista, että voisi kokea olleensa tärkeä joillekin ihmisille, Airo sanoo.

Sietämättömän hyväksyminen

Lapsettomuus nostaa esiin paljon kielteisiä tunteita, kuten surua, vihaa, kateutta, häpeää, ulkopuolisuutta ja katkeruutta. –Nämä nähdään usein kiellettyinä tunteina, joita ei saisi kokea ja ne liittyvät vaille jäämiseen. Tunteet ovat kuitenkin olemassa ja torjuttuina ne jäävät kaivertamaan sisimmässä ja voivat tukahdutettuina johtaa jopa sairastumiseen. Tunteiden pois painaminen ei auta. Kaikki tunteet on hyvä tunnistaa ja hyväksyä. Vertaistuki auttaa jakamaan tunteita ja silloin häpeä niistä vähenee, Airo kertoo.

Sietämättömiä kielteisiä tunteita voi purkaa vahingoittamatta itseään tai toisia keskustelemalla ystävien tai ammattilaisen kanssa, kirjoittamalla tai piirtämällä.

–Lapsettomalle voi tulla mielikuvia siitä, että hän tekee pahaa jollekin lapselle. Nämä ovat vain tunteiden kuvia, eikä niitä aiota oikeasti toteuttaa. Tärkeää on saada normalisointi tunteille. Vertaisten kanssa keskustellessa huomaa, että muutkin kokevat samoja tunteita, eikä jää niiden kanssa yksin.

Elämänhallinnasta puhutaan paljon, mutta oikeasti elämää ei voi hallita. Meille tapahtuu pahoja asioita yllättäen.

–Kaikki joutuvat luopumaan elämästä joskus. Hyväksymisen kautta voi olla läsnä tässä hetkessä, joka on kohta poissa. Kääntöpuolena elämässä tarvitaan kuitenkin vähän hallintaa. Jokainen voi valita, mitkä asiat tuottavat itselle hyvinvointia. Voi valita ihmissuhteita, jotka tuottavat hyvää oloa ja jaksamista tukevia asioita. Mitä vaikeammassa tilanteessa elää, sitä tärkeämpää on miettiä, mikä auttaa jaksamaan, Airo neuvoo.

Voimia voi saada liikkumalla luonnossa, jolloin saa kokea yhteyttä maailman kaikkeuteen. Lemmikkieläimet tuovat lohtua joillekin antamalla ”tassuterapiaa”.

Lapsettoman on hyvä säilyttää kosketus menetykseen liittyviin tunteisiin ja samalla antaa itselle mahdollisuus suuntautua tulevaan.

Lapsettomat puhuvat usein tyhjästä sylistään. Ajatuksen voi kääntää niin, että tyhjä syli onkin avoin syli, johon mahtuu toisten lapsia.

–Avoimeen syliin mahtuu sukulaisten tai kummilapsia. Silloin syntyy kokemus kohtaamisesta, joka kantaa lasta tai nuorta eteenpäin. Kohtaamisista jää tärkeät jäljet molempien mieleen, Airo rohkaisee.

Kuinka löytää mielekkyyttä ja tarkoitusta elämään? Tutkijoiden mukaan usein se, että autamme muita, tuo iloa enemmän kuin se että pyrkii saamaan itselle.

Teksti: Pirjo Lääperi

Kuva: Pixabay

Artikkeli on julkaistu aiemmin Simpukka-lehdessä 02/21.


Tietoa lopullisesti lapsettomien SYKE-toiminnasta ja löytyy tästä linkistä: SYKE-verkosto.

Millaisia ajatuksia ja tunteita on tahattomasti lapsettoman mielessä, kun ikätovereista alkaa tulla isovanhempia? Tule juttelemaan ja verkostoitumaan muiden tahattomasti lapsettomien kanssa, joilla on omakohtainen lapsenlapsettomuuden kokemus. Tapaamiset löytyvät Simpukan tapahtumakalenterista. Lisätietoa vertaistukikoordinaattori Anniinalta (anniina(at)simpukka.info).

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit