Roolien sovittelua lapsettomuusvuosien jälkeen

Silloin, kun haaveista suurin ei pääse toteutumaan, on sen tilalle kehiteltävä muuta. Lapsettomuusvuosien aikana oppi rakentamaan elämäänsä monenlaisten roolien ja tekemisen varaan. Aikaa tuntui olevan jälkikäteen katsottuna rajattomasti ja silloin sitä myös pystyi antamaan paljon eri yhteyksiin. Oli mahdollisuus olla tekijä, osallistua ja järjestää. Mutta mitä tapahtuu, kun haaveidensa rooliin on vuosien jälkeen astumassa?

Silloin, kun lapsihaave ei toteudu, on lapsen mentävä tila täytettävä muilla asioilla. On aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa haaveita vapaa-ajan puitteissa, uppoutua tuntikausiksi jonkin mieleisen harrastuksen pariin, lupautua työvuoronvaihtoihin ja ylitöihin sekä olla mukana yhdessä ja toisessa. Kuinka monet kerrat olenkaan ollut sydänjuuriani myöten onnellinen saadessani olla mukana esimerkiksi vapaaehtoistöissä leipomalla ja kahvittamalla, patikointiretkellä tai uppoutuneena tuntikausiksi musiikkiin, antaen sormien tanssia koskettimilla. Näistä kaikista olen nauttinut ja nautin. Mutta kun kahvit on juotu, retkeltä palattu ja musiikki jäänyt soimaan vain päähäni, huomaan onnellisen olon lisäksi mielessä kaihertavan kaipuun. Vaikka iloitsenkin kaikesta tehdystä ja tapahtuneesta, niin taustalla häilyy silti suuria kysymyksiä. Olenko tarpeellinen? Saanko koskaan elää haavettani todeksi ja rakastaa ja huolehtia omasta lapsestani? Tiedän voivani antaa aikaani ja toisinaan jopa keksimällä keksiä tekemistä, koska elämääni eivät ole määritelleet lapsen tarpeet, kasvu ja kehitys, huonosti nukutut yöt, leikit, vaunulenkit ja myöhemmin suuremmat virstanpylväät äitienpäivistä koulun kevätjuhliin. Vaikka oi, kuinka niin usein olen kaivannut, että voisin olla se univelkainen äiti, joka ei ehdi edes harjaamaan hiuksiaan tai juomaan kahviaan! Voidakseni olla siinä osassa, joka on ollut haaveissani suurin. Olla äiti.

Monenlaista tekemistä ja osallistumista

Ennen tytön syntymää minulla oli monia rooleja.
Olin vaimo, ystävä, tytär, työntekijä, työkaveri ja vapaaehtoinen. Harrastin paljon ja käytin aikaani sekä ystävieni kanssa olemiseen että vapaaehtoistoimintaan. Osallistuin erilaisiin suunnittelutiimeihin, palavereihin ja puuhiin, ja sain sekä annettua muille ja autettua, mutta sain myös rohkaisua itsellenikin. Koin olevani hyödyksi ja avuksi, voivani ilostuttaa. Koin itseni tarpeelliseksi.
Toisaalta halusin myös huolehtia siitä, että koti oli siisti ystävien tullessa kylään pöydässä oli uunituoretta leipomusta. Puhumattakaan siitä, millainen työntekijä halusin olla. Uudehko työ juuri raskauden alkumetreillä, sitten sairaslomat ja äitiyslomalle jääminen… En osannut olla riittävä, ainakaan omissa silmissäni. Halua ja tahtoa oli ja on, mutta olo on vieläkin riittämätön.

Tytär syntyi ja muutti maailmani täysin. Yhtäkkiä minulla oli sylissäni tuo pieni kallisarvoinen aarre, jota halusin suojella kaikelta ympärillä olevalta ja antaa hänelle parasta. Ja sain olla vihdoin äiti. Rooleista suurin, tärkein ja minusta kaikista tavoitelluin. Oli silti outoa tottua tähän uuteen arvotitteliin: äiti. Minusta ”äidit” olivat kaikki muut, paitsi minä. Höpisin pitkin päivää lapselleni tapahtuvista ja tehtävistä asioista, mitä näemme ympärillämme ja mitä äiti tekee. Ja äitihän tekee.
Olen siis tullut huomaamaan, että olen paljon muutakin. (Onneksi.)
Äidiksi tulo on ollut suuren itsetutkiskelun aikaa. Mikä on nyt roolini eri yhteyksissä? Kuinka huomioin läheisiäni? Mitä olen nyt ja millä tavoin voin olla hyödyksi? Mitä saan aikaan? Minkä arvoinen olen, jos en teekään asioita, kuten ennen?

Olenko enää riittävä ja tarpeellinen?

Riittämättömyyden tunne lienee monia vanhempia vaivaava kokemus. Luonnollisesti lapselleen haluaa tarjota parasta, ja jokainen perhe tekee juuri sopivat ratkaisunsa omiin tilanteisiin, ja voimavaroihinsa nähden, jotta kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Asioita priorisoidaan uudella tavoin, ja ehkä joitakin aiempia rooleja jätetään sivummalle.
Pelkkään vauvakuplaan en ole jäänyt, vaikka välillä onkin ihana touhuta vain kotona omissa jutuissaan. Sen olen jo (lähes) oppinut, että aina ei tarvitse olla puunaamassa, ja välillä voi ottaa tarjottavaa pakastimestakin. Kukaan ei ole sanonut minulle, etten tekisi riittävästi.
Työn suhteen aika näyttää, millaisen roolin osaan ottaa siellä. Töissä luonnollisesti ollaan töissä, mutta se onkin mielenkiintoista, että miten äitiys tulee vaikuttamaan omaan tapaani työskennellä.
Toivottavasti riitän silloinkin, etenkin itselleni.

Lapsettomana nuorena aikuisena tottui tekemään asioita aika vapaasti. Mennä ja tulla, tehdä ja touhuta. Painaa pitkää työpäivää, jos niin tarvittiin, lähteä pitkälle juoksulenkille, reissata tai lähteä spontaaneille kyläkutsuille. Leipoa ja laittaa ruokaa ystäville, uudestaan ja uudestaan. Olla melkein aina tavoitettavissa, valmis keskusteluille. Tätä kaikkea sai ja oli mahdollisuus tehdä. Oli tosin aikoja, jolloin lapsettomuussurun pakenemiseksi myös kehitteli kaikenlaista tekemistä. Yritti täyttää sitä onttoa kipukohtaa elämässään.
Sitten syntyy vauva, joka vie minut täysin. Ja niin sen kuuluukin mennä. Mutta pohtiessani identiteettiäni ja erilaisia roolejani kodin ulkopuolella olen ollut hämmentynyt. Pelkän käsilaukun sijaan raahaan paikalle ruokailuun, viihtyvyyteen, puhtauteen ja tarkenemiseen liittyvät kassit, sekä tietenkin itse vauvan. Palavereissa en kuule puoliakaan asioista, koska vauva itkee juuri sillä kertaa vatsavaivojaan niin paljon. Lupaan ottaa jonkin asian hoitaakseni, sillä poden jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Olen jatkuvasti pihalla kuin männätalvien lumiukko ja sekoilen asioissani. Sydämeni on silti pakahtua sylissä nukkuvan vauvan tuhinaa kuunnellessani, ensiaskeleiden innostuksen nähdessäni ja tuntiessani pienten käsien kiertyvän ympärilleni.
Kun se pieni sanoo minulle: ”Äitä!”
Minulla ei ole tästä kiire yhtään mihinkään. Nyt on tärkeintä olla äiti, ja muut roolit löytävät ja ovat löytäneet kyllä paikkansa.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Lapsitoiveemme toteutuminen vaatii pienen henkilökunnan

Lue lisää

Mutta mitä jos en osaakaan olla äiti?

Lue lisää

Uutisia, joita vain muut saavat kertoa

Lue lisää