Tahattomasti lapsetonta ravistelee kokemus siitä, että oma toive lapsen saamisesta ei toteudu

Ei-toivotun lapsettomuuden kokemusta voi olla vaikea selittää tyhjentävästi. Miten jokin, jota ei ole koskaan ollutkaan, voi aiheuttaa niin suurta kipua ja surua?

Tahattomasti lapseton kokee surua moninkertaisista menetyksistä tai menetysten pelkoa. Lapsitoiveen toteutumatta jäämisen myötä lapseton jää paitsi ensimmäisistä askelista ja sanoista, syntymäpäivistä, koulun aloittamisesta, valmistujaisista, kaikesta. Suru on ihmisen menettämisen surua.

Tahaton lapsettomuus koskettaa ihmisiä todella monenlaisissa elämäntilanteissa. YLE:n Havaintoja ihmisestä -ohjelman tahatonta lapsettomuutta käsittelevä jakso kertoi kolmen erilaisen henkilön kokemasta lapsettomuudesta. Yksi heistä oli mies, joka kärsi vertaistuen puutteesta ja yksipuolisesta kohtelusta vastaanotolla. Toinen oli aikuinen adoptoitu, joka sai omat lapsensa vaikeimman kautta. Kolmas oli ilman kumppania oleva vammainen, joka mietti, että voiko elämäntilanteen vuoksi lapseton kutsua itseään varsinaiseksi lapsettomaksi ja että miksi vammaisten toivetta omaan lapseen ei tueta.

“Jos haluaa lapsen, mutta ei sitä syystä tai toisesta saa, kohtaa tahatonta lapsettomuutta.”

Simpukassa me puhumme tahattomasta lapsettomuudesta kokemuksena lääketieteellisen määritelmän sijaan. Jos haluaa lapsen, mutta ei sitä syystä tai toisesta saa, kohtaa tahatonta lapsettomuutta. Lapsettomuuden kokemuksia on yhtä monta kuin on tahattomasti lapsettomiakin. Vaikka jokaisen tie on erilainen, osa tahattomaan lapsettomuuteen liittyvistä tunteista ovat hyvin universaaleja ja yhdistävät kaikkia meitä. Tahattoman lapsettomuuden aiheuttamaan kriisiin kuuluvat usein vahvat negatiiviset tunteet, kuten kateus, viha ja katkeruus. Niistä voi olla vaikea puhua sellaisten kanssa, jotka eivät jaa lapsettomuuden kokemusta. Sen vuoksi vertaistuki onkin tärkeää, kuten Antti eilisessä blogissaan osuvasti kirjoitti:

“Vertaistukiryhmä opetti minulle paljon. Yksi tärkeimmistä opeista oli se, etten ollut yksin outojen, usein pelottavienkin ajatusteni kanssa. Hurjimmatkaan ajatukseni eivät olleet epänormaaleja, vaan ne kuuluvat osaksi lapsettomuuden ja sen aiheuttaman kriisin käsittelyprosessia. Minulle oli myös erinomaisen tärkeää, että kannustuksen myötä ryhmissä kävi myös muita miehiä ja pääsin vihdoin purkamaan ajatusmaailmaani täysiveristen vertaisten kanssa. Oman kokemukseni mukaan miesten mukana oleminen toi tärkeän lisän tapaamisiimme erilaisten näkökantojen ja kokemusten kautta. Tärkein oppi oli kuitenkin se, ettei vertaistukea voi korvata millään muulla tuen muodolla. Vain toinen saman kokenut voi ymmärtää, mitä kriisin syvimmissä vesissä uiva käy läpi.”

Tahattomalla lapsettomuudella on yhä tänäkin päivänä tabu-luonne. Lapsettomuus synnyttää häpeän ja syyllisyyden tunteita ja asiasta voi olla vaikeaa puhua. Lapsettomuuden kokemus kulkee mukana elämänkaaressa vaikka lapsettomuutta olisikin käsitellyt ja vaikka suru ja kipu usein lopulta helpottavat. Valtaosa lapsettomuuden kokeneista lopulta saa tavalla tai toisella lapsen, jää kokemus usein silti osaksi heidän identiteettiään.

Vertaistukea on saatavilla

Simpukka koordinoi tahattomasti lapsettomien vertaistukea. Jos haluaisit tulla mukaan oman paikkakuntasi ryhmään, tutustu valikoimaan täällä. Jos omalta alueeltasi ei vielä löydy ryhmää, niin lähetä viestiä vertaistukikoordinaattori Anniinalle (anniina miukumauku simpukka.info), niin perustetaan ryhmä yhdessä! Myös Facebookista löytyy Simpukan vertaistukiryhmiä, löydät listan ryhmistä täältä.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Ylen Havaintoja ihmisestä -ohjelman kanssa. Lapsettomuus-jaksossa kuullaan kolmen tahattomasti lapsettoman tarinat ja keskustellaan lapsettomuuteen erikoistuneiden psykologien kanssa.

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Mitä odottaa, kun et odota (1/6)

Lue lisää

Leuka rintaan ja kohti uusia tutkimuksia (2/6)

Lue lisää

Emme olleet yksin – emmekä ole sitä tänäkään päivänä (3/6)

Lue lisää