Uusperheen vanhempien toive suuresta perheestä vaati raskaat lapsettomuushoidot

Susannan ja Jukan lapsitoiveen toteutumisen tiellä oli endometrioosi, pcos ja adenomyoosi, mutta IVF-hoitojen avulla ne oli mahdollista selättää.

Kun Susanna ja Jukka alkoivat seurustella seitsemän vuotta sitten, kävi nopeasti selväksi, että tarvitaan apua lapsen saamiseen. Susannalla on edellisestä avioliitosta yksi lapsi, nykyisin 14-vuotias Minja, mutta Jukalla ei ollut suhteen alkaessa vielä lasta. – Minja sai alkunsa ihan luomuna, mutta olin silloin niin nuori ja endometrioosikaan ei ollut niin pahana vielä, Susanna kertoo.

Susanna ja Jukka yrittivät lasta ensin vuoden ajan omin voimin ja menivät sitten lapsettomuustutkimuksiin. Aukiolotutkimuksessa selvisi, että Susannan molemmat munanjohtimet olivat tukossa. – Meillä oli hyvä lääkäri, joka passitti meidät suoraan IVF-jonoon, Susanna muistelee. – Odottelimme puolisen vuotta ja sitten aloitettiin hoidot, piikkiä nahkaan -meiningillä.

Ensimmäinen munasolujen keräys päättyi hyperstimulaatioon

Ensimmäisessä IVF:ssä munarakkuloita kasvatettiin vähän liiankin tehokkaasti ja Susannalta punktoitiin jopa 50 munasolua. – Jouduinkin sitten viikoksi sairaalaan munasarjojen hyperstimulaation vuoksi, Susanna kertoo. Hedelmöittyneitä alkioita saatiin 20, joista pakastettiin 13.

– Melko pian päästiin tekemään ensimmäinen pakastealkion siirto ja heti tärppäsi, Susanna kertoo. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Veikko syntyi kiirellisellä hätäsektiolla. – Kun ne aukaisivat mahan, niin siellä olikin hirveä määrä endometrioosikudosta. Veikko joutui teholle, koska häntä ei meinattu saada ulos. Koko kohdunpäällinen oli täynnä endometrioosikudosta, Susanna muistelee. Vasta tuolloin synnytyksen yhteydessä silloin 37-vuotias Susanna sai endometrioosidiagnoosin.

– Mulla ei ole ollut oikeastaan sellaisia endolle tyypillisiä hirveitä kuukautiskipuja. Mutta sitten kun sai sen diagnoosin ja rupesi lukemaan sitä oirelistaa, niin kyllähän sieltä sitten löytyi kaikkea tuttua. Synnytyksen jälkeen mulla on ollut koko ajan joku lääkitys päällä, sehän se pitää endon suhteellisen aisoissa, Susanna sanoo.

Toive nelilapsisesta perheestä sai yrittämään uudestaan

– Tottakai sitä oli optimistinen, kun Veikko tuli heti ensimmäisestä alkionsiirrosta, niin varmaan se toinenkin tulee helposti sitten. Mutta mullahan tähystettiin kohtu Veikon syntymän jälkeen ja sieltähän löytyi adenomyoosi, joka tekee alkion kiinnittymisen kohdun limakalvoille vaikeammaksi, Susanna kertoo.

Lääkäri suositteli, että jatkohoidot aloitettaisiin endometrioosin vuoksi niin nopeasti kuin sektion jälkeen olisi turvallista jatkaa. – Me aloitettiin hoidot, kun Veikko oli 10 kuukautta vanha ja nyt on tahkottu kaksi vuotta erilaisia hoitoja, Susanna jatkaa. Matkan varrelle on mahtunut kolme IVF-hoitoa ja 11 alkionsiirtoa. Raskaat hoidot jättivät oman jälkensä pariskuntaan.

– Itselle tuli hoitojen aikana sellainen fiilis, että ei vaan jaksanut kenellekään puhua. Me vaan käytiin ne hoidot, ei edes läheisimmille kavereille jaksanut raportoida joka hiivatin naksautusta. Sit kun sä oot tehnyt 200 raskaustestiä, niin ketään ei enää kiinnosta, että onko se positiivinen vai negatiivinen. Aika arkiseksihan se menee sitten, Susanna kertoo.

– Me oltiin jo tehty päätös, että jos tästä viimeisestä IVF-hoidosta ei tärppiä tule, niin sit se loppuu siihen. Se oli aika rankkaa kahteen vuoteen vetää kolme IVF-hoitoa ja kuukauden välein alkionsiirtoja. Onneksi viimeinen kerta sitten tärppäsi ja olen jälleen raskaana, Susanna kertoo.

Miehen osa hoidoissa oli olla tukena

Jukka on kokenut, että hoidoissa käydessä hänet on aina kohdattu hyvin. – Olen aina ollut mukana punktioissa ja muissa vastaanottokäynneissä ja niissä on mielestäni ollut aina hyvä tunnelma, Jukka kertoo. – Kun olen ollut ihan diapamipäissäni punktion vuoksi, niin ei ihme, jos tunnelma onkin ollut rento, Susanna naurahtaa. – Mukavat ajomatkat Oulusta takaisin, Jukka myhäilee.

– Onneksi meillä oli jo Veikko, niin näitä hoitoja jaksoi tahkota ehkä hieman paremmin. Jos tämä kaksi vuotta olisi kulunut minulle ensimmäisen lapsen toivomisen kanssa, niin kyllähän se tilanne olisi ollut rankempi, Jukka kertoo. – Olen näiden vuosien aikana ollut aina luottavainen siihen, että kyllä se toinenkin lapsi vielä tulee.

Mitä tehdä pakkasessa oleville alkioille?

Pariskunnan toinen yhteinen lapsi syntyy lähiaikoina ja sen jälkeen pariskunta ei tiedä vielä, miten aikoo jatkaa. Susanna on täyttänyt jo 40 vuotta, mutta periaatteessa pakkasessa olevia alkioita voisi vielä siirtää. He ovat miettineet myös alkioiden luovuttamista niitä tarvitseville. – Kaikki eivät omilla soluillaan pysty lapsia saamaan, niin mun mielestä olisi tosi hienoa luovuttaa niitä, Susanna summaa.

Teksti ja kuvat: Miika Rautiainen

Avainsanat:

Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit

Elina ja Johanna saivat vuosien toivomisen jälkeen lapsen lahjasoluhoidoilla

Lue lisää

Kuuden vuoden lapsettomuus vahvisti parisuhdetta

Lue lisää

Kuuntele Simpukka-viikon podcastit kootusti täältä

Lue lisää